Kahdeksalta jatkat toisella kirjalla, Lehtosella. Ja ihmettelet syvää alakuloa johon Joel on itsensä ajanut, kai lukemalla liikaa; de Vigny kysyykin: "Huomaatteko, kirjailijat, kirjallisuuden tarpeettomuuden?"
Yhdeksältä pudistelet päätäsi ja luovut tältä aamulta Henkien taistelusta ja asetat Päätalon päälle, otat seuraavan, Haahtelan, Joel muuten sekin, vaan kun silmiä painaa ja kivistää, on aika ottaa nokoset.
Kymmeneltä käännät kylkeäsi ja yhdeltätoista on aika välikahvien.
- Jopa on kaunista kartanolla! huudahdat ja ehdotat josko tänään jo ennen puolta päivää päivän urkko suoritettaisiin.
- Ei oo kaverista kiinni! saat reippaan vastauksen.
Valoisaakin on, niin mikä ettei vaahtoavan kermaiseen kumpumaastoon painaltaa. Rantateille ja risukoihin. Kuusikon sisässä sammalet pilkistävät vielä, mutta hyvin niidenkin päällä suksi luistaa.
Tulee yksi ja yhä matka jatkuu, on niin puhdistavaa.
Kahden kiepettä: kopistelemme suksia jaloista pihamaalla, venyttelemme, otamme postin laatikosta.
Saunomme, aterioimme. Ja kas, kolme jo.
Pian neljä ja ulkona sysipimeää.
On iltapäivälevon aika. Järvi K. A. käteen ja piankos putoaa K. A. käsistä ja uni voitelee miehen.
Viittä lyö, vaan lyököön - niin kauniita näyttää, ilmaista kuvaa palmupuiden humiaa, meren kuohua ...
Kuudelta on kahvi tulella ja uutisten aika; ainoa hetki päivästä kun paha maailma meinaa silmille hyppiä, hyökätä huoneisiin. Helppo säätää säätimelle syyrialaiset Aasiaansa, hallituksen veronkiristykset, opposition kinaamiset kuulumattomiin. Kataistelkoot rauhassa, sinnehän ovat pyrkineet!
Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän historiaa, kylähistoriaa: hauskempia muistelmia siihen aikaan kun esi-isät lampun ostivat ja asiat reilaan saattoivat.
Ulkona on umpipimeää, lumivaipan alle koko maailma kätkeytynyt. Uneen aika vaipunut.
Uneen aika vaipua, että taas aamulla viiden jälkeen tulisi kuusi ja pääsisi päivää kiertämään.
ti 11.12. -4 12/96 km/e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti