Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Akseli Gallen-Kallela. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Akseli Gallen-Kallela. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. marraskuuta 2022

Esoteerinen henkisyys

Edellisen blogihupsuttelun  jälkeen on aika palata taas osoittamaan hentoa sivistystään. Ja ikuisuusaiheeseen, jolla olen aivojani rääkännyt: kuvako vai sanako? -mittelöön. Erno Paasilinnahan olevinaan jo tuon ratkaisikin sanan voitoksi.

Kauan vei aikaa ennen kuin olin valmis tarttumaan Nina Kokkisen TotuudenetsijätEsoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa -kirjaan, Vastapaino 2019, joka tuossa lattialla olevassa kirjakorissa on lojunut tummanpuhuvine kansineen odottamassa poimijaansa.

Kuvamiehet, kuvittelijat, aistiherkät Akseli Gallen-Kallela (1865-1931), Pekka Halonen (1865-1933) ja Hugo Simberg (1873-1917) etsivät, kun ei (k)ristinusko uskonnollisuudeksi riitä saati tiede perille vie, elämän henkisiä syvyyksiä esoteerisilta alueilta - sieltä missä tieto on 'kortilla', eikä kaikkien savutettavissa. Okkulttuurista. Mystiikasta. Josko löytöretket okkultismin, teosofian, antroposofian, parapsykologian, buddhalaisuus, hindulaisuus yms. parissa johdattaisivat henkisyyden herkkään/kovaan ytimeen. 

Vapaamuurarius tuosta luettelosta jäi mainitsematta: se kun ei kaikkia kyytinsä kelpuuta. Aatteeseen tarttui vapaamuurari Gallen-Kallela: raakileesta yhä syvemmälle eheyteen ja minän valmiiksi kasvamiseen. Sittemmin Akseli matkusti Ameriikkaan asti, ja loosit jäivät. Piti suunnata katse noihin muihin ulottuvuuksiin. 

Pekka Halonen: Kivityömiehiä (1903)

Kaikuja (meditatiivinen henki/tunnelma) valmistumisprosessista, henkistymisestä Nina Kokkinen näkee Pekka Halosen Kivityömiehiä-öljymaalauksessa, jossa etualan kivenmurikka on irrotettu työstettäväksi ja jossa kivi lopulta on taustalla sopivaksi muotoutunut hiljaisten puurtajien käsittelyssä, valmiina siirrettäväksi rakennuspaikalle.

Pekka Halosen jalanjälkiä ja kädentaitoja etsiskelimme jokunen vuosi takaperin aivan vikasuunnalta eli Pekan kotiseudulta Lapinlahdelta, vaan Eemelihän siellä vain olikin; Halonen jäi, ja löytyi Tuusulasta, jossa Halosen ateljeen tosin kevytkenkäisinä kiireessä ohitimme, koska Rantatiellä oli muitakin taiteilijakoteja Sibeliuksen Ainoloineen tutustuttavina. J.H. Erkkoa silloin hain ja löytyikin. Kiveä ei voinut kipata missään nimessä, joten Halonen sai jäädä toiseen kertaan. Vaan eipä hättää, sillä nyt Totuuden etsijä -kirja kertoo myös Pekan suuntauksista.

Hugo Simberg noista tutuin on Haminan reissun ja Tampereen tuomiokirkon maalausten jäljiltä. Vaikka Simbergin pirut enkeleineen löytyivät oikeastaan paremmin Helena Ruuskan Hugo Simberg - Pirut ja enkelit, (WSOY 2018) kirjan sivuilta.

Taitaa olla murtumassa oma usko sanan voimaan ja Paasilinnan todisteisiin kokemusmatkailun myötä: kääntymässä kuvan etevyyteen aistien tulkitsemisessa. Näinköhän tässä vielä oppii lopulta 'kuvankäsittelyä' - sittenkin! 😌

Kirjavinkeissä

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Akseli Gallen-Kallela - kukkulan kuningas 7






Kalevalan päivänä, helmikuun viimeisenä, on suksilta vapaapäivä ja kaupungissa sijoitusilta ja ennen kaikkea Taiteilijakukkulalla Porissa syntyneen ja Tanskan reissulla Tukholmassa menehtyneen Akseli Gallen-Kallelan päivä (1865-1931). Hän oli ensimmäinen kukkulalle haudattu.
Suomen liputkin liehuvat kunniaksemme.
Akseli Gallen-Kallela, alk. Axel Gallén, siirrettiin Slöörin sukuhaudasta Taiteilijakukkulalle vuonna 1943, sen ensimmäiseksi 'jäseneksi', seuraava Selim Palmgren saatettiin hautaa vasta olympiavuonna 1952. Akselin haudassa lepäävät myös hänen vaimonsa Mary (o.s. Slöör) sekä tytär Kirsti.

Aika julman ja karun näköinen, nykyajan mulipäiden noiden voimamiesten näköinen kallo taiteilijalla. Vaan miten paikoin herkkä taide!

Gallen-Kallela on Sibelius, Gallen-Kallela on Kivi, Gallen-Kallela on Paavo Nurmi ja Mannerheim. Eivätköhän ne siinä Suomen peruskivet ole lueteltu hyvin tiheän seulan läpi sihdattuina.

Kalevala ja Gallen-Kallela ovat samaa puuta, kuuluvat yhteen kansakunnan mielessä.

Hän oli Mannerheimin miehiä, valtionjohtajan adjutantti 1919.
19.3.1931 Johanneksen kirkossa Akseli Gallen-Kallelan muistopuheensa kenraali Mannerheim lopetti sanoihin:
 "Aateveli, aseveli, taiteilija, taistelija, Suurmies Suomen, nuku rauhassa."

 

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-
47-
48-
49-