Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Melkoista haipakkata!

IX + X purjehdus!kohti Merenkurkun nielaisua

Nyt menevät päivät ja yöt ja päivien laskut sekaisin poikain soutelussa: viisvitosen riuhtaisun jälkeen on yövytty siellä Kristiinankaupungissa ja kuvioitu kuviot, eli hypätään kympistä jalat tutisten ja hetken levähtämisen jälkeen huomataan suotuisat tuulet. Siispä: Masto pystyyn ja purje pykälään! Ilmaista jelppiä ei saata olla käyttämättä.

Sitäkö mennään?
Sitä ei mennä! Kauaakaan.

Tuuli talttuu tuossa tuokiossa ja kömmitään makuupusseihin tervatussa nelipuolimetrisessä paatissa odottamaan voimattomina josko tuuli taas tulisi ja armahtaisi väsähtäneet matkamiehet.
"Ensin tuli utua, sitten sumua, ja sen jälkeen ei näkynyt mitään."   "Köpi käytteli karttaa ja kompassia, mutta ei kyennyt paikannukseen. Jossain Närpeksen ja Molpen välissä oltiin, mutta missä, siitä ei saanut selkoa."
Maihin ja tiedusteluretkelle, ei kuitenkaan keneltäkään kysymään, sillä 'Se on aina noloa'.
Kilometrin käveltyään Köpi näki tienristeyksen: Korsnäs 15, Rangby 2.
Palasi sen Aimon, olkoon Aimo vastedeskin, tykö ja suomen kielen sanoilla virkki:
- Me olemme hyvin tarkalleen Kurikan Mietaankylän leveyspiirillä, Kurikasta 60 kilometriä länteen. Juha Mieto on minulle ja varmaan monelle muullekin se hiihtäjien hiihtäjä, kaikkien aikojen talviurheilija, aitoa ja vilpitöntä mieltä herättävä suksi-ihminen ja ylivetosauvoja, perinteisen tyylin ja puusuksien ikoni, sadasosasekunnin (ruotsalaiselle!) tappion marttyyri, ja marttyyriutensa kautta lopullinen voittaja, Mestari.
Myös urheiluhulluna, poikavuosien kestävyysjuoksijana, Hurme hehkuttaa talviurheilun suuria ja kaivaa kirjallisuudesta monenlaista urheilusuoritusta niin Kiveltä, Kiannolta, Paulaharjulta, Pakkalalta, Haanpäältä, Huoviselta kuin Juhani Peltoseltakin. Koskenniemeltä, Hellaakoskelta, Canthilta, Goethelta, Haaviolta ... Ja niin, sitten Voksimme kiusaksi (Vox Populi/City)) ottaa puheeksi Matti Nykäsen, josta seitsemän kulttuuritutkijaa Turun yliopistosta on julkaissut Benita Heiskasen toimittaman tärkeän teoksen Mitä Matti tarkoittaa?,missä pohditaan MN:n suurmiesstatusta, moninaista olemista tässä maassa ja maailmankaikkeudessa. - Elmo mikä Elmo! etten huudahtaisi.

Hei hulinata! Ja Antero Mertarannankin selostus Suomen ja Ruotsin finaaliottelussa kolmannesta erästä Bratislavan MM-kisoissa 15. toukokuuta 2011 on litteroituna ja julkaistu laajalevikkisessä lehdessä.

- Jos tuo ei ole runoutta, sanoi Aimo, ja pisti rullan poveensa, - niin ei sitten mikään.

 Niinpä. Tähän on hyvä lopettaa tänään, jättää pojat leiriytymään Molpen uimarannan ja rantabaarin tyyneen suvantoon kello kolme aamuyöllä - sieltä me sitten heidät huomenissa tavoitamme - ja siirtyä itse muistelemaan ja uudelleen katsomaan illallista Brasilia-Chile-MM-jalkapallopeliä, kolmetuntista intensiivistä rupeamaa, joka huipentui Brasilian voittoon rankkareiden jälkeen.
Sehän on mitä parhainta teatteria ja oopperaa!


1234567891011- 1213 – (13b) - 141516171819 - 20

6 kommenttia:

  1. Kun Ami – Amiksi sanottiin kumpaakin edellisessä kommentissani mainittua luokkatoveriani – ja Köpi puhuvat Shakespearen näyttämötekniikasta ja -käsityksestä, olen samaa mieltä. Mielikuvitus ja päänsisäinen lavastus se on, joka katsojaan ja kokijaan parhaiten tepsii. Pienille näyttänöille osittain viitteellisiin kulisseihin suunnitellun esityksen toteutus laajakankaalle tai televisioon vie monen katsojan omista mielikuvistaan hakoteille. Sama on juttu tietysti kirjallisuuden ja siitä tehdyn eläväkuvatuotannon suhteessa. Mainitsin äskettäin Räsäs-poikain Maarianvaaran teatterin Maiju Lassilat. Vatanen ja Ihalainen istuvat ensin puulaatikon päällä, ja toisella on ohjakset kädessä. Toisessa kohtauksessa samat henkilöt melkein ilkosillaan saman laatikon päällä heittelevät löylyä.

    Yksi mielestäni huonoimmista vanhoista suomalaisista elokuvalle väännetystä sovituksesta on Alexis Stenvallin ”Kihlaus”-niminen näytelmä. Kun selluloidia on ollut enemmän kuin vain itse näytelmän tekstinmukaiseen tallentamiseen, on mukaan pitänyt ympätä Eevan herrat ja hevosen taulakohtaus. Näytelmässä sulhasmies sen äkeissään kertoo, jonka pitäisi asia riittävästi tehdä selväksi.

    Mitä taas urheiluun tulee, soutajat luettelevat merkkimiehiä; Matti, Mietaa ja tietysti Elmo. Taisin jossain kertoakin, että olen istunut Paavo Noposen vieressä, kun tämä selosti Virenin kaatumisen ja ylösnousun. No, selostus tapahtui ulkomuistista Jyväskylän Ilokivessä 1970-luvulla. Kolmantena miehenä pöydässä istui Hannu Taanila, joka Paavoa suoritukseen yllytti. Selvin päin oltiin kaikki.

    VastaaPoista
  2. kavi

    Oletpa veliseni sittenkin pyyhkäissyt ohi venheemme! Hidastelehan ja hupaile = ensi yön yövymme kohdassa 12, Yttre Hamnskäretisssä. Vähäsen, oisko alle kymppi, Vaasasta pohjoiseen. Lie Voksi siellä jo oottamassa?

    Me vasta Molpeen asettuneina klo kolme aamuyöstä.

    Asiaa puhut teatterista: kyllä se oman pään sisus esityksen loppuun saattaa, mitä sitä kaikkea räiskimään siinä katsojan edessä - pieni vihje lavalta, niin a vot!

    Kesäteattereiden pakolliset autonajot ja mopolla hurraamiset joskus huvittavat, mutta vain sen takia, että tietysti ne sen siihen sen rakkineen konk. hurauttavat. Joskus ihan paikallaan, eipä silti.(Roukalahden Tulitikuissa jokunen vuosi sitten malttoivat olla hevosenkin tuomatta ja loivat ihmisistä hevosen! Se minusta oli plussan arvoinen teko)

    Nyt on jo vauhti taas päällä meillä ja Aimo laukoo Sakari Pälsin totuuksia teatterista hyvin mielenkiintoista, sanoisin, minkä nyt vauhdin huminassa kuulen - purjeet paattia kuljettavat niin että viuhuu!
    Ja kas kas tullaan tuohon elokuvan, jossa verellä Rennynä mässäillään, ja teatterin, jossa verta ei näy, eroon: - ...Koska kukaan ei kuitenkaan oikeasti kuole, niin teatterissa on lupa nauraa myös ampumiselle ja hirttämiselle, jotka oikeassa elämässä tuppaavat hyydyttämään hymyn, etenkin jos köysi on omassa kaulassa ...
    Tai no teatteriahan se elokuvakin. Mutta siinä liikaa valmiita kuvia! Eläviä kuvia katsojan pään ulkopuolella - valmiiksi tarjoiltuina.

    Äsh!
    Ei pitäs ruveta selittelemään, sillä teatteri on kuin uusi peruna. Mitä sitäkään turhia selittelemään: kaiva ensin ja sitten pataan porisemaan ja sitten ...

    VastaaPoista
  3. Arvoisa avomeripurjehtija-hikkaj

    Se on merenkulkijoille annettavissa säätiedonannoissa Molpella suomenkinkielinen nimi, Moikipää.

    Sama nimi sopisi sille legenda-Nykäsmatille.

    VastaaPoista
  4. voksi

    muutenkin saisit selvittää tätä länsirannikkoa ja sen paikantamista: aivan hukassa täällä ollaan - itäsuomalainen ei oikein tiedä onko Kokkola Raahea alempi, Vaasa Uusikaarlepyytä ylempi.
    Sen kyllä tiedän että parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.

    VastaaPoista
  5. Arvoisa geograafikko-hikkaj

    Kuulemma lappilaiset katsovat karttaa pohjoisesta käsin, joten niillä on tuo järjestys käänteinen meihin City-orientoituneisiin nähden.

    Prestigelistalla Vaasa toki on ylimmäinen.

    Etelästä katsoen, niin kuin koulussa opetetaan ( johon oot fiksoitunut ) on Kristiinankaupunki eteläisin Österbottenin kaupunki. Sitten seuraavat Kaskinen, Närpiö, Vaasa, Uusikaarlepyy ja Pietarsaari.
    Ruottalaisalue jatkuu vielä Kokolaan Keski-Pohjanmaalle.
    Se Raahe on jo Pohjois-Pohjanmaata, eli se on melkeen Lapissa !
    Oulu on jo napa-alueella, kun sinne aikoinaan meni semmoinen Lapponia-niminen pikajuna Helsingistä.

    VastaaPoista
  6. voksi

    Vexalasta katottuna vissiin tuo UKP on yltöhollilla, ja pianhan olemme sittenKokkolassa Ahti Karjalais -uupperassa.
    (Todellisuudessa ens tiistaina ollaan Olavinlinnassa Matami Perhosen perässä Puccinin apuna hätistelemässä.)

    VastaaPoista