enpä olisi ikinä uskonut - vaan enhän ikinä uskonut Kauppalehdenkään kimppuun ryhtymistä kaikkine warranteineen, ennen kuin ryhdyin. No jälkimmäisestä pahasta tavasta on tässä hiljalleen potkiuduttu irti.
Ettei vaan taas olisi syntymässä uusvanhapahe, jonkinsortin reinkarnaatio: - Näinköhän vielä joutuu palailemaan juonikirjallisuuden pariin!
Se, miksi nyt käsissä dekkari, johtuu yksinomaan tekijästä, lukion ja yläasteen äidinkielen opettajasta, joka joskus muinaisuudessa piipahti yläasteen erityisopettajan 'toimistooni' toimittamaan jotain asia, jota en muista, mutta missä ohimennen sivuttiin David Reedin kirjaa Anna ja Karjalaiseen kirjoittamaani kritiikin poikasta
jonka sysäämänä hän oli yrittänyt lukea kirjaa, mutta kesken heittänyt:
- Liian järkyttävää. En voinut lukea loppuun.
Ja nyt tämä sama ex-lehtori on kirjoittanut dekkarin, joka alkaa ruumiilla:
"Maaret Jokihaaran ruumis löytyi Santakarista."
Alakoulun retkeläiset löytävät yläkoulun opettajan alastoman ruumiin.
" - Se on kuollut. - Tapettu. - Väistykää."
Niinpä kohta ollaan opettajainhuoneessa, koulumiljöössä. Väkisinhän tuommoinen kiinnostaa, jo pelkät kulissit ja opettajapersoonat.
On minun vuoroni nyt todeta:
- Tuohon en uskalla puuttua.
Joten joutuin tästä täytyy käpälämäkeen puikkia, poistua murhan selvittelyihin, sillä koulun ilmoitustaululle on juuri ilmestynyt A4-paperille tulostettu värikuva maassa makaavasta alastomasta Maaret Jokihaarasta, upeasta englannin kielen lehtorista.
"Maaret oli melkein alasti, yltä päältä veressä. Sen kuvan yli oli punaisella kirjoitettu huora."
Totuus on vaihtuva maisema Kirjavinkeissä
Vähän aikaa kun lueskelet dekkareita, oot ite väsäämässä nunna Elisabetin tarinaa. Pohjatietoutta taitaa jo olla edellisestä jutusta päätellen. Siinä se talavi kuluu ja korona häippäsee.
VastaaPoistaej
Poista"Rukousmetsässä nousemme kalliolle, jo toisen ristin juurelle, penkeille levähtämään ennen hautuumaata. Mielessä se jäljettömiin kadonnut nunna, kuolleeksi julistettu Elisabet: kunhan ei vaan törmättäisi...
- Ei se täällä, josko matkustanut Välimeren luostareihin?
- Kuollut mikä kuollut.
- Sopiihan kuitenkin ajatella.
- Sopiikohan?"
Novellin sais, vaan tekkarissa joutus laajentamaan repertuaaria ja henkilökuntaa ja tapattamaan ties miten monta viatonta.
Antaahan olla porukat elävinä.
KK oli viikolla huomioinut teitin ansiot ja Karjala-lehessä Maija Ala-Nikkola alakukuusta.
Mitenkä näytti äkkiseltään, jotta Karjalainen ois huomioinut tuoreessa jutussa teitin.
VastaaPoistahttps://www.karjalainen.fi/urheilu/item/263945
HIK!
PoistaKyllähän hyvä dekkari on sangen kelvollista luettavaa, parhaimmat jopa yhteiskunnallisia puheenvuoroja. Sitten on semmoinen, että kun välillä lukee kepeästi etenevän dekkarin, on sen teksti helppoa kuin Päätalo, ja sitten tarttuu taas innolla Kilpeen, Waltariin, Dostojevskiin ja sen sellaisiin.
VastaaPoistaYllättävän hyvä oli myös Niklas Natt och Dagin 1793, jonka alkukielellä kahlasin pari vuotta sitten. Ruotsalaisdekkareihin en ole suomennettuina kajonnut, vaan Marklundit ja muut olen alkukielitse tavaillut. Kuten itse olet todennut, käännös on parhaimmillaankin käännös, monesti väännös.
äej
Poistapakkohan noissa dekkariloissa on oltava enemmän kuin mitä luulottelen, jos niinkin tolokullinen (=laaja-alainen) lukijamies kuin Sinä et tyystin tyrmää.
Sujuvia ainakin ovat.
Myös Tuula Ranta näemmä, monien muiden kirjailijoiden tavoin, kirjoitusharjoitteli tekstia Reginaan, Kultasarjaan, Lääkärisarjaan, Timanttiin sekä Rikos- ja rakkaussarjaan.
= ks.
http://www.kotikarjala.fi/tuotanto/etusivu/362501.html
Mitä Hikka tykkäsit sitten Rannan dekkarista? Et nyt vielä kerro laisinkaan, kannattaako tätä kirjaa ottaa syysyönä mukaan kaveriksi.
VastaaPoistaJP
Poistatarkemmat analyyssit kaikista lukemistani kirjoista teen tuolla Kirjavinkeissä, täällä kuhan höpisen; siellä ilmestyy aikanaan: https://www.kirjavinkit.fi/author/jukka/
Ennakkotietona: tykkäsin.
Luotin kieleen, joka ei horju; sen Tuula R hallitsee ammattilaisen ottein. Siinä mielessä oli turvallista lukea, vaikka turvattomilla asioilla liikuttiinkin.
Otapa tuosta selvää. ;)
Tämäpäs kehottaa tarttumaan kirjaan! Hienoa!
Poistajp
Poistakommentoipa kunhan oot lukenut; itehän luen ikään kuin se ei dekkari olisikaan.
Tulipa yllättäen mieleeni tämä muinainen, jo vuoden takainen keskustelumme, kun muutenkin tulin sivustollesi höyryämään. Luin tämän Rannan dekkarin jo viime vuonna, mutta unohdinpas kommentoida tänne. Oli sujuvasti kirjoitettu kirja, mutta vähän olin sitä mieltä, että alussa oli kovin paljon henkilöhahmoja. Koulumiljöö sen sijaan oli realistisesti kuvattu ja toimi hyvin.
PoistaHuomasinpa muuten tuossa selaillessani, että Rannalta on ilmestynyt jo toinenkin dekkari "Jotka varjoissa kulkevat". Otapas Hikka pihteihisi. Ajattelin itse tarttua siihen, kunhan saan kirjastosta. Tein juuri nyt varauksen.
Teinkin jo päivityksen tähän, mutta en tiedä hävisikö jonnekin. Luin jo viime vuonna tämän dekkarin, mutta unohdinpas kommentoida. Tykkäsin kyllä, vaikka alussa henkilökaartia oli kovasti koulussa, joten meinasin vähän mennä nimissä sekaisin. Kun pääsin vauhtiin, luin nopeasti loppuun sillä tekstissä oli hyvä imu päällä.
VastaaPoistaHuomasin muuten, että Rannalta on ilmestynyt juuri toinen dekkari "Jotka varjoissa kulkevat". Otapas Hikka jossakin vaiheessa tämä pihteihisi! Itse varasin sen kirjastosta juuri.
JP
Poistamolemmat kommenttisi tulivat kyllä, kuten näet. Kiitos vaivastasi.
Näissä vanhemmissa jutuissa kommentit ilmestyvät vasta tarkastelun jälkeen: tahtoo niihin livahdella jos jonkinlaista suunpieksäntää. Siksi.
Tuo nimien ongelma on tosiaan ongelma monissakin kirjoissa, kuten parhaillaan luvun alla olevassa mainiossa Jaatisen Suvannossa, varsinkin kun eka osaa en ole lukenut.
Ranta pitänee kaivella esille kevään mittaan: nyt on pöytä täys. Kukkurallaan suorastaan.
Katopa tuosta Rantaa sun muita: https://www.youtube.com/watch?v=TQCe3T3GbjE&feature=emb_title
Jopas jotakin! Viesti tulikin vähän varioiden kahteen otteeseen. En ensin nähnyt sitä, vaikka päivitinkin sivua, joten ajattelin, että jokin meni ensimmäisellä yrityksellä pieleen. No, haitanneeko, jos kahdesti kommentti tulee.
VastaaPoistaOn tosiaankin välillä henkilökaartin laajuus rasittavaa. Aloin juuri lukea Pirkko Saision uutta Passio-romaania. Ihmisiä lappaa siinä kuin Dostojevskilla konsanaan. Täytyi siirtää aloitusta siksi ensi viikonloppuun, jolloin keskittyneemmin voi lukea - nyt viikolla ei onnistu, kun päässä on liikaa muuta. Ymmärrän siis hyvin!
Kiitos linkistä. Täytyy tarkistaa tuo lähettämäsi videoklippi.