lehdenjulkaisija, lehtikeisari LK, huokaisee urakan jälkeen ja luontoretkeilee keisarinnansa rinnalla pallukoin merkityillä luontopoluilla. Niin on parempi niin LK:n ei tarvitse keskittyä kompassiin, karttoihin ja kartankäyreihin, vaan voi kaikessa rauhassa turvallisin mielin samoilla ihaillen luonnon näkymiä sekä punaisia, sinisiä, oranssisia, lilaisia pallukoita puiden kyljissä.
Kulkevat sinne päin naamaa läpsivistä puskista välittämättä. Ja kas kas! Jop siintää silmissä sivistys, tienviitta:
No just sinnehän sitä oltiin menossa!
Ja mentiin!
Ja siellä mäntykankailla nautittiin luonnonäänistä ja antimista, kesän viimeisistä mustikoista, syksyn kypsentämistä puolukoista. Ja hengitettiin raitista ilmaa ja nautittiin syyssään raikkaudesta ja syksyn koleudesta ja kuulaudesta.
Ennen kuin palattiin taas näihin maskimurinoihin, marinoihin ja koronoihin.
Pysäköintipaikalla vielä varmistettiin, jotta missä sitä oikein oltiin oltu, jos ja kun oltiin oltu Pahassa pulas...eikun kalassa. Ja Pahakalanmutkassa.
No kalanmuotinenhan se. Se reitti.
Kokonaan olisi se kierretty, jos olisi löydetty eikä välillä eksytty, haahuiltu ja harhaeltu.
