11 Luokkalehdessä 1986
autoekspertti Olli esittelee auton, joka varmaan menisi katsastuksesta läpi niin että sujahtaisi:
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste katsastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste katsastus. Näytä kaikki tekstit
torstai 8. lokakuuta 2020
Paras auto ikinä
lauantai 16. marraskuuta 2019
Läpi!
Katsastettiin, katsastettiin.
Ensin läpi katsastusmiehen kaksi piikkiä pohjasta - ja sitten auto.
Käyttöönottoaika 18-03.1987. Mittarilukema 747113 km
Kuulkaas:
KATSASTUSTODISTUS - Katsastuksessa todetut viat ja puutteet
Ensin läpi katsastusmiehen kaksi piikkiä pohjasta - ja sitten auto.
Käyttöönottoaika 18-03.1987. Mittarilukema 747113 km
Kuulkaas:
KATSASTUSTODISTUS - Katsastuksessa todetut viat ja puutteet
- Kori - Puskuri irti - oikea sivukiinnitys.
- Pyörän kotelo - edessä oikealla pieni ruostevaurio, hitsaa 100%.
- Alustan kotelo ja pohjalevy - vasemmalla takana pieni ruostevaurio, hitsaa 100%
Korjauskehotus 15.12. mennessä. Ei uusintakatsastusta.
Huh helepotus.
ps
perjantai 15. marraskuuta 2019
Katsastus
Vahingossa eilipäivänä luiskahdin kaverin mukana ilmaiselle lunssapiikille - influenssako se kirjoitetaan eikä infulenssa, vähän niin kuin infrakti onkin infarkti ja Lichtenstein on Liechtenstein.
Höpisen ja hörisen vähän omiani jännitystä laukaistakseni.
Tässä lähdössä sinne syyniin, jossa ratkaistaan haanpääläinen ongelma, sen tyyppinen; muistattehan -Suomeen tai kämpille?'-pelimiehen, savottalaisen Ameriikoissa. Mr Niemi kävi joka jumalaton vuosi pelaamassa tienuunsa suuren kaupungin peliluolassa joutuen joka ikinen kerta kymmenen vuoden ajan palaamaan kämpille hävittyään jokaisen tilitaalan, kunnes viidennentoista vuoden ...
Meillä ikimersun kanssa nyt sama totuuden hetki edessä, muoto vain toinen: kotiin vai romuttamolle?
No iltasella tuohonkin vastaus selviää.
Höpisen ja hörisen vähän omiani jännitystä laukaistakseni.
 |
| Naps! |
Meillä ikimersun kanssa nyt sama totuuden hetki edessä, muoto vain toinen: kotiin vai romuttamolle?
No iltasella tuohonkin vastaus selviää.
torstai 14. marraskuuta 2019
Korjaamon kautta katsastukseen
Eilen teatterissa, huomenna katsastuksessa. Loogista elämää tässä marraksessa mennään. Sataa eikä vaan satele. Vettä. Sukset nurkassa autotallin oven takana, heinätuppoja olaksissa; autonkosla oven edessä valmiina kaupunkireissulle. Tarkastukseen.
Siltä ei piikitellä verta viiteen putkeen niin kuin kuskiltaan, muttei helpolla sekään pääse, kunhan inssinyöri paksulla piikillä pohjia kopistelee.
No sitten se, ja nyt tämä eilinen teatteriesitys: Korjaamo
Mojova-sanalla jos aloittaisi.
Sitä se oli koko pläjäys. Kaksi miestä kaupungista, sieltä minne ikämersu huomenna menevi, oli laitettu kylän koululle esittämään, kuinka autoja korjataan ja ajopelejä tuunataan.
Olivatpa todella ammattimiehiä asialle lähettäneet. Eivät kai ne oikeasti korjata olisi osanneet, mutta näytellä osasivat - vimpan päälle. Kahdestaan kaksi tuntia, eikä kertaakaan heidän touhujaan seuratessa nukuttanut - tai no alkupuolella vähän: pitkästytti niiden autoterminsä ja pyöräihailunsa, kun itse en autohullu ole missään määrin. Tubettivatkin nykyaikaisesti jotta konkalta vältyttäisiin.
Vieraassa miljöössä - ja silti niin siistii! Vaikka eihän nyrkkipajassa koskaan siistiä ole.
Hyvin olivat kulissit aidon tuntuiset mustuneine ovenpielineen ja nokisine ikkunaruutuineen. Aito nyrkkipajan tunnelma. Kun siihen lisätään nämä ukot:
Jallu ja Ola. Pomo ja apuri.
Jallulla 'firma' vaikeuksissa, sillä kuka nyt enää uusia autojaan sinne moukaroitavaksi veisi. Onneksi Jallulla on ihana Kisu, vaimo jo vuosikymmenten ajan. Ola ei tänne oikeasti kuuluisikaan, vaan koulun reksillä on luiskahtanut burnout päälle, kun ei kotonakaan ketään lasten kasvettua ulos ja vaimon karattua maailmalle. Autteleepahan lapsuuden kaveriaan aikaa tappaakseen.
Jallu on tehnyt yhden virheen: ostanut uudet kalliit rengaslaitteet kun olisi pitänyt myydä koko pulju. Konkurssi vääjäämätön, nurkan takana. Olan virhe on toisenmoinen: oppilasta ei saisi nyrkillä hakata.
On noista aineksista Mika Myllyaho väkisinkin mielenkiintoisen kässärin kutonut. Mikä ei ole ollut Seppo Honkosen ohjatessa ja marssittaessa vanhan liiton miehet, Jallun ja Olan, eteemme estradille:
Olli-Kalle Heimo ja Petteri Rantatalo napakymppeinä koko kaksituntisen edessämme.
Hävettää ihan kehua retostaa näin, mutta noin se oli. Välillä nauratti, välillä itketti, mutta vain alkuvaiheessa nukutti.
Se vitun vai minkä vuittonin laukun ostoreissu oli niin teatraalisen mahtavaa että!
Saas nähä mitä me vanhanliiton mersun kanssa esitämme Kovalaiselle. Miten meidän huomenna käy, käykö meille samoin kuin Jallun korjaamolle on käyvä.
Siltä ei piikitellä verta viiteen putkeen niin kuin kuskiltaan, muttei helpolla sekään pääse, kunhan inssinyöri paksulla piikillä pohjia kopistelee.
No sitten se, ja nyt tämä eilinen teatteriesitys: Korjaamo
Mojova-sanalla jos aloittaisi.
Sitä se oli koko pläjäys. Kaksi miestä kaupungista, sieltä minne ikämersu huomenna menevi, oli laitettu kylän koululle esittämään, kuinka autoja korjataan ja ajopelejä tuunataan.
Olivatpa todella ammattimiehiä asialle lähettäneet. Eivät kai ne oikeasti korjata olisi osanneet, mutta näytellä osasivat - vimpan päälle. Kahdestaan kaksi tuntia, eikä kertaakaan heidän touhujaan seuratessa nukuttanut - tai no alkupuolella vähän: pitkästytti niiden autoterminsä ja pyöräihailunsa, kun itse en autohullu ole missään määrin. Tubettivatkin nykyaikaisesti jotta konkalta vältyttäisiin.
Vieraassa miljöössä - ja silti niin siistii! Vaikka eihän nyrkkipajassa koskaan siistiä ole.
Hyvin olivat kulissit aidon tuntuiset mustuneine ovenpielineen ja nokisine ikkunaruutuineen. Aito nyrkkipajan tunnelma. Kun siihen lisätään nämä ukot:
Jallu ja Ola. Pomo ja apuri.
Jallulla 'firma' vaikeuksissa, sillä kuka nyt enää uusia autojaan sinne moukaroitavaksi veisi. Onneksi Jallulla on ihana Kisu, vaimo jo vuosikymmenten ajan. Ola ei tänne oikeasti kuuluisikaan, vaan koulun reksillä on luiskahtanut burnout päälle, kun ei kotonakaan ketään lasten kasvettua ulos ja vaimon karattua maailmalle. Autteleepahan lapsuuden kaveriaan aikaa tappaakseen.
Jallu on tehnyt yhden virheen: ostanut uudet kalliit rengaslaitteet kun olisi pitänyt myydä koko pulju. Konkurssi vääjäämätön, nurkan takana. Olan virhe on toisenmoinen: oppilasta ei saisi nyrkillä hakata.
On noista aineksista Mika Myllyaho väkisinkin mielenkiintoisen kässärin kutonut. Mikä ei ole ollut Seppo Honkosen ohjatessa ja marssittaessa vanhan liiton miehet, Jallun ja Olan, eteemme estradille:
Olli-Kalle Heimo ja Petteri Rantatalo napakymppeinä koko kaksituntisen edessämme.
Hävettää ihan kehua retostaa näin, mutta noin se oli. Välillä nauratti, välillä itketti, mutta vain alkuvaiheessa nukutti.
Se vitun vai minkä vuittonin laukun ostoreissu oli niin teatraalisen mahtavaa että!
Saas nähä mitä me vanhanliiton mersun kanssa esitämme Kovalaiselle. Miten meidän huomenna käy, käykö meille samoin kuin Jallun korjaamolle on käyvä.
torstai 22. marraskuuta 2018
Heilahduksenvaimennin
- Lähe nyt, siun parhaakses tässä.
Odottelin, josko se vastais: - Ei se toinna.
-Vaan jos kuitenkin. Katottas kaikki arvot. Perusteellinen tutkimus.
Ooottelin taas, josko vastais: - Sillä kun ne piikit.
Aikansa kampoihin pantuaan, hörähti. Lähettiin. Kuukauden oli ollut lepotilassa. Nyt tuntui menohaluja riittävän, ihan kiitettävästi. Vanhukseksi notkea suorastaan. Mitä kun ikävuosia jo alun toistasataa. (jos ihmisikävertailulla mennään).
- Hyvinhän sinä vetelet! piti kehaista. - Etkä vielä viimeisiäs. Hyvin ronklattaa.
Eipä enempää vejätellä: agendalla (heh!) on dieselmersun -87 katsastus.
Yhessä mersun kanssa mentiin, vähän vapistiin kumpikin - minä läpimenon toivottomuudessa, mersu vanhuuttaan.
No kun ei tullut edes valoja säädeltyä, eikä polttimoita tarkisteltua.
Ei muuta kuin rullaan vaan; sinne johonkin ovettomaan ulkokoneeseen ajoi katsastusmies auton renkaat ja alkoi huudattaa niin että pahaa teki sisälle asti: Kovalaisen tarjoama kahvikuppi kummasti käsissä kilahteli ja vähä ettei kahvipullaan tukkeuttanut.
Sieltä nuo kohtappian kuitenkin ajoivat - putinmaisten korkeiden - ovista sisätiloihin, ja mersua hiissattiin yläilmoihin.
Nyt, nyt alkoi se piikitys ja renkaiden retkutus.
En kärsinyt tuommoista kaverin mukilointia pitempään katella, kävelytti toiselle kupille. Säälin autovanhusta - antaisivat olla rauhassa jo tuon ikäisen. Jotain kunnioitusta vanhuksille! Jos autona saavutat kolmenkympin rajapyykin, niin kyllä se on sama kun ihminen sata vuotta täyttää. Museoikäisiä ovat, ihmistä tosin ei saa laittaa museoreksiteriin niin kuin auton.
Aikansa reudottuaan putkahtivat kaverukset, mersu ja katsastusmies perä edellä pihalle ikään kuin mitään pahoinpitelyä ei olisi tapahtunutkaan. Katsastusmiehellä nivaska papereita mukana.
guilty or not?
- Ei mitään. Läpi luiskahti.
- Uskomat... aloin änkytellä.
- Kolme vikaa: takarekkarin vasen valo, etu oikea seisontavalo eivät pala ... ja heilahduksenvaimennin vuotaa. Korjaile kuukauden sisällä. Ei tarvii tulla näyttämään.
'Heilahduksenvaimennin vuotaa' - 'Heilahduksenvaimennin vuotaa', niin se katsastusmies torui, ja sitä sanomaa piti jankaten jatkaa:
- Tiijjätkö, jotta siula se heilahuksenvaimennin vuotaa? tolkutin mersulle ja perään totuuden. - Mie en tiijjä. - Muuten oot kyllä estepeli! - Hommataan siule uusi semmoinen heilurin vaimennin, niin loppuu vuotaminen. Ja saahaan tietää mikä se on! Ja katotaan mitenkä se vaikuttaa meijjän ajomukavuuteen. Taikka oikeestaan siihen tulevaan puolenvuoden tallissa seisomisees.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Odottelin, josko se vastais: - Ei se toinna.
-Vaan jos kuitenkin. Katottas kaikki arvot. Perusteellinen tutkimus.
Ooottelin taas, josko vastais: - Sillä kun ne piikit.
Aikansa kampoihin pantuaan, hörähti. Lähettiin. Kuukauden oli ollut lepotilassa. Nyt tuntui menohaluja riittävän, ihan kiitettävästi. Vanhukseksi notkea suorastaan. Mitä kun ikävuosia jo alun toistasataa. (jos ihmisikävertailulla mennään).
- Hyvinhän sinä vetelet! piti kehaista. - Etkä vielä viimeisiäs. Hyvin ronklattaa.
Eipä enempää vejätellä: agendalla (heh!) on dieselmersun -87 katsastus.
Yhessä mersun kanssa mentiin, vähän vapistiin kumpikin - minä läpimenon toivottomuudessa, mersu vanhuuttaan.
No kun ei tullut edes valoja säädeltyä, eikä polttimoita tarkisteltua.
Ei muuta kuin rullaan vaan; sinne johonkin ovettomaan ulkokoneeseen ajoi katsastusmies auton renkaat ja alkoi huudattaa niin että pahaa teki sisälle asti: Kovalaisen tarjoama kahvikuppi kummasti käsissä kilahteli ja vähä ettei kahvipullaan tukkeuttanut.
Sieltä nuo kohtappian kuitenkin ajoivat - putinmaisten korkeiden - ovista sisätiloihin, ja mersua hiissattiin yläilmoihin.
Nyt, nyt alkoi se piikitys ja renkaiden retkutus.
En kärsinyt tuommoista kaverin mukilointia pitempään katella, kävelytti toiselle kupille. Säälin autovanhusta - antaisivat olla rauhassa jo tuon ikäisen. Jotain kunnioitusta vanhuksille! Jos autona saavutat kolmenkympin rajapyykin, niin kyllä se on sama kun ihminen sata vuotta täyttää. Museoikäisiä ovat, ihmistä tosin ei saa laittaa museoreksiteriin niin kuin auton.
Aikansa reudottuaan putkahtivat kaverukset, mersu ja katsastusmies perä edellä pihalle ikään kuin mitään pahoinpitelyä ei olisi tapahtunutkaan. Katsastusmiehellä nivaska papereita mukana.
guilty or not?
- Ei mitään. Läpi luiskahti.
- Uskomat... aloin änkytellä.
- Kolme vikaa: takarekkarin vasen valo, etu oikea seisontavalo eivät pala ... ja heilahduksenvaimennin vuotaa. Korjaile kuukauden sisällä. Ei tarvii tulla näyttämään.
'Heilahduksenvaimennin vuotaa' - 'Heilahduksenvaimennin vuotaa', niin se katsastusmies torui, ja sitä sanomaa piti jankaten jatkaa:
- Tiijjätkö, jotta siula se heilahuksenvaimennin vuotaa? tolkutin mersulle ja perään totuuden. - Mie en tiijjä. - Muuten oot kyllä estepeli! - Hommataan siule uusi semmoinen heilurin vaimennin, niin loppuu vuotaminen. Ja saahaan tietää mikä se on! Ja katotaan mitenkä se vaikuttaa meijjän ajomukavuuteen. Taikka oikeestaan siihen tulevaan puolenvuoden tallissa seisomisees.
 |
| ... pian oltiinkin jo varaosaliikkeen pihassa ... |
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
tiistai 21. toukokuuta 2013
Honda vietävä varastettavaksi
Pääkaupunkiin käy pian matka, omistajalleen vietävä varkaita niin houkutteleva Honda 88.
Varokoot!
Niitäpä ujeltavia hälytyslaitteita, sitä kaameaa vinkua ja vonguntaa, joka herättää lähitienoot ja josta katsastusmieskin sai osansa. - Ei tunnu tykkäävän tuo auto minusta, myhähti k.mies leiman lätkättyään.
Helpompi tapa suojata auto varkailta kuin nuo hälyttimet tai ajonestolaitteet on tässä:
Vai olisiko johtunut automerkistä, kun Polonezia aikoinaan kaupittelin ko. menetelmällä.
Mutta sinne vaan sekaan autovuorien - ja sitten rauhoittumaan Maastamuuttajilla.
Ja sitten osin toteuttamaan musanäytelmän sanomaa!
Varokoot!
Niitäpä ujeltavia hälytyslaitteita, sitä kaameaa vinkua ja vonguntaa, joka herättää lähitienoot ja josta katsastusmieskin sai osansa. - Ei tunnu tykkäävän tuo auto minusta, myhähti k.mies leiman lätkättyään.
Helpompi tapa suojata auto varkailta kuin nuo hälyttimet tai ajonestolaitteet on tässä:
VARASTETTAVANA!-lappu kiinnitetään tuulilasiin ja ovet lukitsematta ajetaan kosla näkyvälle paikalle parkkiin. Niin vot!'Eikä kelpaa' kirjoittaa nimim. Kokemusta on.
Vai olisiko johtunut automerkistä, kun Polonezia aikoinaan kaupittelin ko. menetelmällä.
Mutta sinne vaan sekaan autovuorien - ja sitten rauhoittumaan Maastamuuttajilla.
Ja sitten osin toteuttamaan musanäytelmän sanomaa!
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Auton katsastus - iisi syyni / Kontkasen ajat
Joen-kaupunki on halvan katsastuksen maineessa, ja halpa se on: 29 € + päästömittaus kympin jos tarvitsee. Siskon auto ei tarvinnut koska Kartsa sen jo teki.
Ruuhkaksi asti oli porukkaa kahvilla ja meno sutjakkaa, kolme neljä katsastajaa touhusi hallissa, minkä luovuttivat aina katsastetun auton ystävällisin sanoin omistajalleen ja hakivat uuden kansion toimiston tiskiltä ja ajoivat uuden auton sisään.
Äksy Kontkanen on muisto vain. Silloinhan vika ei ollut autossa vaan omistajassa.
Liukuhihnaa, mutta tarkkaa työtä: yhdeltäkin vanhemmalta mieheltä oli takarekkarin kilpivaloista toinen poltin pimeänä, niin eikös kehno huomannut. No ei se semmoiseen läpimeno kaadu.
Siskon Honda 88 sai pelkkiä kehuja: autovanhuksessa ei ruostetäplääkään!
Kehuisipa joku autontuojaakin - tosin inhimillisemmistä ominaisuuksista.
No vielä kuppi ilmaista kahvia kitalakeen ja ei muuta kuin ylpeänä tielle porpottamaan.
 |
| Vanhukset vieretysten. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)