enpä olisi ikinä uskonut - vaan enhän ikinä uskonut Kauppalehdenkään kimppuun ryhtymistä kaikkine warranteineen, ennen kuin ryhdyin. No jälkimmäisestä pahasta tavasta on tässä hiljalleen potkiuduttu irti.
Ettei vaan taas olisi syntymässä uusvanhapahe, jonkinsortin reinkarnaatio: - Näinköhän vielä joutuu palailemaan juonikirjallisuuden pariin!
Se, miksi nyt käsissä dekkari, johtuu yksinomaan tekijästä, lukion ja yläasteen äidinkielen opettajasta, joka joskus muinaisuudessa piipahti yläasteen erityisopettajan 'toimistooni' toimittamaan jotain asia, jota en muista, mutta missä ohimennen sivuttiin David Reedin kirjaa Anna ja Karjalaiseen kirjoittamaani kritiikin poikasta
jonka sysäämänä hän oli yrittänyt lukea kirjaa, mutta kesken heittänyt:
- Liian järkyttävää. En voinut lukea loppuun.
Ja nyt tämä sama ex-lehtori on kirjoittanut dekkarin, joka alkaa ruumiilla:
"Maaret Jokihaaran ruumis löytyi Santakarista."
Alakoulun retkeläiset löytävät yläkoulun opettajan alastoman ruumiin.
" - Se on kuollut. - Tapettu. - Väistykää."
Niinpä kohta ollaan opettajainhuoneessa, koulumiljöössä. Väkisinhän tuommoinen kiinnostaa, jo pelkät kulissit ja opettajapersoonat.
On minun vuoroni nyt todeta:
- Tuohon en uskalla puuttua.
Joten joutuin tästä täytyy käpälämäkeen puikkia, poistua murhan selvittelyihin, sillä koulun ilmoitustaululle on juuri ilmestynyt A4-paperille tulostettu värikuva maassa makaavasta alastomasta Maaret Jokihaarasta, upeasta englannin kielen lehtorista.
"Maaret oli melkein alasti, yltä päältä veressä. Sen kuvan yli oli punaisella kirjoitettu huora."
Totuus on vaihtuva maisema Kirjavinkeissä
