Anteeksi vanhentunut päivämerkintä; silti käytän sitä, koska viimeisin suvun vainaja on mies, hyväsydäminen mies; hänen haudalleen laskemme kynttilän.
Muutenkin vähän kartan ja uhmaan uudisilmaisuja, sillä jokaiseen sanaan kertyy ajan myötä painolastinsa.
Kohtapian väittänevät, läheltä jo liippaa: Mies pitäisi ehdottomasti yliviivata ja heittää roskiin, korvata uudella vähemmän mädänneellä, jollakin raikkaammalla sanalla. Samoin ihminen. Tuo melkoinen painolasti luonnolle. Josko sanan korvaaminen uudella auttaisi?
Pah! Ei näin. Tästähän on muodostumassa saarna. Onneksi hautausmaan valot jo kajastelevat mäellä. Rauhoittaa kummasti mieltä. Ajatukset kuriutuvat itsestään.
- Muistithan tikut?
Sytytämme kynttilät. Lopulta hartain mielin. Muistamme heitä kaikkia lämpimin ajatuksin.
