Joulukaalenterin kuudestoista kansi

   kirjailija / paikkakunta? 

 repetitio 2011

linkki

16.12.2011 - 06:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

se saapuu painajaisineen

"Huutoja, joita en näe,

puitten takaa, joita en kuule,

ja tämä kaikki, minunko?"  1968

On tämä runoniekka takuulla monta kertaa tuntenut tuon Juicen totuuden ennen kuin luostarin penkat omakseen ottivat. Tänne syrjäseudulle tuli sairastamaan maailmanmies, kuolemaan itärajalle.

Sade pieksi haudanetsijäin kasvoille kuin meren aallot Bretagnessa, kasteli vaatteet alimpia myöten. Serafimia ja Akakia makasi mullan alla, vaan runoniekka lymyili ristisaatossa jossain.

Syrjemmältä, reunasta viimein löytyi risti joka ilmoitti että näin on käynyt - lepo tullut, kääntämiset käännetty, runot rustattu, päässyt perille matkamies oikeaan maahan.

 KEN?

"Syksyn sumut niinkuin vanhan miehen kädenliikkeet

                                                 ajelehtivat.

Kävelin polkua pitkin, joka teki sinun hymysi mutkan.

Juttelin kauan sitten kuolleiden miesten kanssa,

se oli minun työni."   1965

 

 XVI

10 kommenttia

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pitkääperjantaita

 päivittyvä seuranta 😟 (päättynyt 20.30)

6.50  ylös

7.30  puuhellalla keitetyt kahvit, kaurapuuro

8.00  aamuvenyttelyt - Kari Tapio tuntuu laulavan kaupunkia tuolla

8.30  näitä näppäillen - Marjatalle vastausta kommenttiin

9.30  suksille auringonpaisteeseen

13.30 15 km järvellä; poikkesimme kahveilla langon rantamökillä - muutama pilkkijä ja lokki

14.00  Thomas Sandholmin kertaamista (mikseivät ystävät, kollegat, perhe äänessä?) sekä Leppäsen tujua opea; Ruuskasen Rätingissähän oli liikaa toisinpäin: Antti ei itse juuri päässyt ääneen kun muut määrittelivät miehen. Hotellivaraus siinä ohessa.

16.30  Sven Tuuva -mustavalkofilmin lopettelua, Sinisalo Svenin hurja taistelu sillalla.

17.30  Tappara-HIFK 1. erän jälkeen 1- 0. Pelit Tapparalle 2-1, finaaliin 4 voitolla. Jonniijoutavaa laulaa hoilata jok'ikisen pudotuspeliottelun alkajaisiksi Maamme.

20.00  Tappara ylivoimainen: 5-2. Pitkän päivän päätteeksi Teema-tallennus Luostari, vuodelta 1977 - oppaana isä Panteleimon.

20.30  Aika kellahtaa aamua, omaa ylösnousua/ylösnousemusta odottamaan.

Uusi Valamo

Menneitä KL 2011

25.4. 

"...kuolemallakuolemanvoitti ja haudassaolevilleelämänantoi..." 

 Kolmisensataa vaeltajaa on kokoontunut Valamon mäelle puolilta öin. Olimme perillä pimeyden jo laskeuduttua. Trapesa on varautunut läpi yön ateriointiin, pitkät kauniisti katetut pöydät on narulla eristetty. Viinilasilliset ja kahvikupposen saa, on kunnia, nauttia munkkiveljestölle varatussa ruokailutilassa, nurkkahuoneessa, jonka seinät kattoa myöten on pyhäin kuvin miehitetty. Keskellä huonetta korokkeella on avoin kirja ja ohjeet lukijalle aterian aikana. Nuori nainen itkuisin silmin kirjoittaa muistikirjaansa u-muotoon asetetun pöytäryhmän kulmalla. Aivan en erota kirjaimia. 

26.4. 

Keskiyö ylittyi Heinäveden Valamossa, kattokruunut syttyivät loistamaan, kansa kävi kirkonkiertoon. Kellonsoittaja avotapulissa veteli vimmalla naruista ja polki jalkalautaa kuin kompaten; miten olisi käynyt jos Venäjän Valamon kuusitoistatuhatta painava jykevä kello olisi ollut vedettävänä... ...tuohukset lepattivat kirkkoväen käsissä, portaille kokoontunut veljestö iloitsi... ...ihme oli taas totta. Yökahvit Trapesassa ennen kotimatkaa. Itkuista naista, oikeastaan tyttöä, ei näkynyt... ... oli jättänyt muistikirjansa pöydälle luettavaksi... ...joku luki ääneen kohdat 'ei alkoholia jälkeen 24h, mieli on koetuksella'... 

27.4.

kuinka ollakaan: elämän arvoitus jää tälläkin kirkkomatkalla ratkaisematta!... ...lossilla tuumailtiin että semmoista hapuilua se etsiminen on... kolmekin sataa ihmistä yhdessä iloitsemassa ja riemuitsemassa niin moni jää ilmaan roikkumaan...muistikirjatytön itkuiset kasvot kummittelivat edessä kun lossilta tummaa avovettä tiiraili... ....siltakaiteen jälkeen töytää vitivalkoinen jänis auton alle...ei voi väistää, pääsiäispupun henki nousee yösydännä taivaaseen...

Nyt siellä

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Johanna Hulkko: Onnenpäiviä

🏂 hiihtämiset -4°C  15 + 15 km  895 km /€ = 141 h

Valamossa vaeltelemassa

Aika astua, sattuneesta 70-syystä, kuuratuille pitkospuille 

- seestymään, ns.

Tasapainottumaan, jottei ohjauspyörässä tärisisi.

- Kannattaa mennä rantareitti vain, ylälenkki on likomärkä, neuvoi nainen Tuohuksessa.

Mekös viis välitimme, kunnes huomasimme väärän jalkinevalinnan.

Loikimme ja pujottelimme, mättähältä mättähälle hyppelimme liejukohtia kartellen. 

Metsäkonepahulainen oli kurvaillut kivikkokankahilla, metsäpolulle poikkeillessa omat uransa kyntäen.

Vaan 

lopulta istumme penkillä lepäämässä järven välkettä ihailemassa, matkamiehen kumarrusristiä katselemassa. 

Levollisin mielin.

Mikäs meidän. 

Tässä. 

Kaksin.

Siitä laskeudumme laavulle. Nuotiopuita pilkkomaan, tulta rikittämään. Maallisin haluin makkaraa kärventämään.

Siinä kypsyvät aivan kuin meinä. Parina kaksin. Kuin meidän ajatuksemme, valmiina nautittaviksi. Herkullista sinapin kera. 

Jäljelle jäävät vain ryppyiset kuoret. Hätkähdämme: aivan kuin meistä!

- Jokos ois aika palailla? Toinen polku vielä kulkematta. Se haudan puoleinen.

Siispä sinne. Aution Trapesan pation kautta, luostarin kirkon editse kuusikujaa pitkin sillalle ja kohta sillan jälkeen oikealle.

- Olemmeko oikealla tiellä? sopii kysellä, empiä monessa mielessä. 

- Oranssisin merkein. Siniset vievät Lintulaan. 

- Ei me sinne saakka tällä kertaa. Jätetään nunnille oma rauhansa.

Rukousmetsässä nousemme kalliolle, jo toisen ristin juurelle, penkeille levähtämään ennen hautuumaata. Mielessä se jäljettömiin kadonnut nunna, kuolleeksi julistettu Elisabet: kunhan ei vaan törmättäisi...

- Ei se täällä, josko matkustanut Välimeren luostareihin?

- Kuollut mikä kuollut.

- Sopiihan kuitenkin ajatella.

- Sopiikohan?

Kiviaidan välissä portti. Portin takana puisten ristien meri, kuin sankarihaudoilla. Akaki muiden joukossa, vanhimpana:

 

- Syntynyt 17. lokakuuta 1873, kuollut 30. tammikuuta 1984. Laskepa siitä!

- No on meillä vielä päiviä jäljellä, jos...

- Jos. Niinpä!

Isoimpana kookkaimpana - totta kai! - kohoaa Paavali, Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa, k. 1988 - s.1914, paasi kivestä. Ikuinen siis?

Uusina vaskilaatoin Holmbergit. - Vastahan Kalle Loirin kanssa täällä.

Laitimmaisena, tai taaimpana, kynitty ja kynitetty Pentti. Tämä näin: 

                     

Saarikoski. Värikkäänä, kuin syksyn putoilevat lehdet, niin eläessään kuin kuoltuaan.

- Katopa gepsistä numerot. Meidän aikamme.

- 05 h 14 min. 10 km 260 m.

On aika palata autolle, ja jatkaa maallista vaellusmatkaa.

KIRJA-ARVOSTELUT

Kirja kuin kärpäsläppä

Näkymä munkkikammion akkunasta

Uudessa Valamossa, Heinävedellä siis, on kymmenen munkin muonavahvuus, keski-ikä kilvoittelijoilla ainoastaan 45 vuotta. Nuorempien täytyy olla aika nuoria. Toivottavasti kantti kestää.
Ei siis hätää: homma jatkuu.

Vaikka aika kaukana taitaa kilvoittelunhalu, ja askeettinen elämä, tietokoneiden, sipsipussien ja viinipullojen ulottuvilla olla. Mutta mikä minä olen jne.

Raukkamaisesti sitä vaan vertaa aina kun muutaman kerran vuodessa oma käsi ojentuu kirjahyllyyn, josta nappaa kärpäsläpän paksuisen vaikuttavan kirjasen: J. Suhola Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa.  Ensimmäinen painos Sortavala 1936.

Kirja on melkein yhtä tehokas kuin kärpäsläpän huitaisu: vähäksi aikaa se kellauttaa selälleen, pökerryttää, mutta pian on taas valmiina lentoon - tonkimaan muunlaista elämää.

Jokin lumo tuossa läpykässä kuitenkin kaikitenkin on.
Ainakin se aina panee vertailuttamaan, miten kaukana askeettinen elämä on nykymenon jytkeessä: illat mtvtä ja bbtä, päivät puuhannan lomassa isää ja ilää läppäriltä ynnä päälle radion pölinät. Tuleepahan katkaisseeksi moisen maisen saippuaelämänmenon edes toviksi, edes joskus.

Loppulitviikkinä, kuin loppurukoukseksi (?), tulee sitten hyvillä mielin (!) kerranneeksi nämä askeesin ilmenemismuodot, äärimmäiset erikoismuodot:

• vaikeneminen
• eristäytyminen
• sulkeutuminen 

koko iäksi (huom!)

Kahleiden kantaminen sekä varsinkin peseytymättömyys pyöristävät suun joka kerta. Näin ylihygienia-ajassa sekä narsismin muotikautena on mieltä puhdistavaa lopettaa lukurupeama saippuattoman elämän selitysyritykseen:

"Samoin tapa olla peseytymättä mielestäni johtuu pikemmin siitä, että ihmisen sielullinen kääntyminen on tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, jolloin hän on alkanut pitää mitättömänä kaikenlaista hienostelemista, jopa puhtauttakin, kuin narsismista, s.o. alastoman ruumiin näkemisen pelosta."

Lisää Cityssä