Pitkääperjantaita

 päivittyvä seuranta 😟 (päättynyt 20.30)

6.50  ylös

7.30  puuhellalla keitetyt kahvit, kaurapuuro

8.00  aamuvenyttelyt - Kari Tapio tuntuu laulavan kaupunkia tuolla

8.30  näitä näppäillen - Marjatalle vastausta kommenttiin

9.30  suksille auringonpaisteeseen

13.30 15 km järvellä; poikkesimme kahveilla langon rantamökillä - muutama pilkkijä ja lokki

14.00  Thomas Sandholmin kertaamista (mikseivät ystävät, kollegat, perhe äänessä?) sekä Leppäsen tujua opea; Ruuskasen Rätingissähän oli liikaa toisinpäin: Antti ei itse juuri päässyt ääneen kun muut määrittelivät miehen. Hotellivaraus siinä ohessa.

16.30  Sven Tuuva -mustavalkofilmin lopettelua, Sinisalo Svenin hurja taistelu sillalla.

17.30  Tappara-HIFK 1. erän jälkeen 1- 0. Pelit Tapparalle 2-1, finaaliin 4 voitolla. Jonniijoutavaa laulaa hoilata jok'ikisen pudotuspeliottelun alkajaisiksi Maamme.

20.00  Tappara ylivoimainen: 5-2. Pitkän päivän päätteeksi Teema-tallennus Luostari, vuodelta 1977 - oppaana isä Panteleimon.

20.30  Aika kellahtaa aamua, omaa ylösnousua/ylösnousemusta odottamaan.

Uusi Valamo

Menneitä KL 2011

25.4. 

"...kuolemallakuolemanvoitti ja haudassaolevilleelämänantoi..." 

 Kolmisensataa vaeltajaa on kokoontunut Valamon mäelle puolilta öin. Olimme perillä pimeyden jo laskeuduttua. Trapesa on varautunut läpi yön ateriointiin, pitkät kauniisti katetut pöydät on narulla eristetty. Viinilasilliset ja kahvikupposen saa, on kunnia, nauttia munkkiveljestölle varatussa ruokailutilassa, nurkkahuoneessa, jonka seinät kattoa myöten on pyhäin kuvin miehitetty. Keskellä huonetta korokkeella on avoin kirja ja ohjeet lukijalle aterian aikana. Nuori nainen itkuisin silmin kirjoittaa muistikirjaansa u-muotoon asetetun pöytäryhmän kulmalla. Aivan en erota kirjaimia. 

26.4. 

Keskiyö ylittyi Heinäveden Valamossa, kattokruunut syttyivät loistamaan, kansa kävi kirkonkiertoon. Kellonsoittaja avotapulissa veteli vimmalla naruista ja polki jalkalautaa kuin kompaten; miten olisi käynyt jos Venäjän Valamon kuusitoistatuhatta painava jykevä kello olisi ollut vedettävänä... ...tuohukset lepattivat kirkkoväen käsissä, portaille kokoontunut veljestö iloitsi... ...ihme oli taas totta. Yökahvit Trapesassa ennen kotimatkaa. Itkuista naista, oikeastaan tyttöä, ei näkynyt... ... oli jättänyt muistikirjansa pöydälle luettavaksi... ...joku luki ääneen kohdat 'ei alkoholia jälkeen 24h, mieli on koetuksella'... 

27.4.

kuinka ollakaan: elämän arvoitus jää tälläkin kirkkomatkalla ratkaisematta!... ...lossilla tuumailtiin että semmoista hapuilua se etsiminen on... kolmekin sataa ihmistä yhdessä iloitsemassa ja riemuitsemassa niin moni jää ilmaan roikkumaan...muistikirjatytön itkuiset kasvot kummittelivat edessä kun lossilta tummaa avovettä tiiraili... ....siltakaiteen jälkeen töytää vitivalkoinen jänis auton alle...ei voi väistää, pääsiäispupun henki nousee yösydännä taivaaseen...

Nyt siellä

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Johanna Hulkko: Onnenpäiviä

🏂 hiihtämiset -4°C  15 + 15 km  895 km /€ = 141 h

Valamossa vaeltelemassa

Aika astua, sattuneesta 70-syystä, kuuratuille pitkospuille 

- seestymään, ns.

Tasapainottumaan, jottei ohjauspyörässä tärisisi.

- Kannattaa mennä rantareitti vain, ylälenkki on likomärkä, neuvoi nainen Tuohuksessa.

Mekös viis välitimme, kunnes huomasimme väärän jalkinevalinnan.

Loikimme ja pujottelimme, mättähältä mättähälle hyppelimme liejukohtia kartellen. 

Metsäkonepahulainen oli kurvaillut kivikkokankahilla, metsäpolulle poikkeillessa omat uransa kyntäen.

Vaan 

lopulta istumme penkillä lepäämässä järven välkettä ihailemassa, matkamiehen kumarrusristiä katselemassa. 

Levollisin mielin.

Mikäs meidän. 

Tässä. 

Kaksin.

Siitä laskeudumme laavulle. Nuotiopuita pilkkomaan, tulta rikittämään. Maallisin haluin makkaraa kärventämään.

Siinä kypsyvät aivan kuin meinä. Parina kaksin. Kuin meidän ajatuksemme, valmiina nautittaviksi. Herkullista sinapin kera. 

Jäljelle jäävät vain ryppyiset kuoret. Hätkähdämme: aivan kuin meistä!

- Jokos ois aika palailla? Toinen polku vielä kulkematta. Se haudan puoleinen.

Siispä sinne. Aution Trapesan pation kautta, luostarin kirkon editse kuusikujaa pitkin sillalle ja kohta sillan jälkeen oikealle.

- Olemmeko oikealla tiellä? sopii kysellä, empiä monessa mielessä. 

- Oranssisin merkein. Siniset vievät Lintulaan. 

- Ei me sinne saakka tällä kertaa. Jätetään nunnille oma rauhansa.

Rukousmetsässä nousemme kalliolle, jo toisen ristin juurelle, penkeille levähtämään ennen hautuumaata. Mielessä se jäljettömiin kadonnut nunna, kuolleeksi julistettu Elisabet: kunhan ei vaan törmättäisi...

- Ei se täällä, josko matkustanut Välimeren luostareihin?

- Kuollut mikä kuollut.

- Sopiihan kuitenkin ajatella.

- Sopiikohan?

Kiviaidan välissä portti. Portin takana puisten ristien meri, kuin sankarihaudoilla. Akaki muiden joukossa, vanhimpana:

 

- Syntynyt 17. lokakuuta 1873, kuollut 30. tammikuuta 1984. Laskepa siitä!

- No on meillä vielä päiviä jäljellä, jos...

- Jos. Niinpä!

Isoimpana kookkaimpana - totta kai! - kohoaa Paavali, Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa, k. 1988 - s.1914, paasi kivestä. Ikuinen siis?

Uusina vaskilaatoin Holmbergit. - Vastahan Kalle Loirin kanssa täällä.

Laitimmaisena, tai taaimpana, kynitty ja kynitetty Pentti. Tämä näin: 

                     

Saarikoski. Värikkäänä, kuin syksyn putoilevat lehdet, niin eläessään kuin kuoltuaan.

- Katopa gepsistä numerot. Meidän aikamme.

- 05 h 14 min. 10 km 260 m.

On aika palata autolle, ja jatkaa maallista vaellusmatkaa.

KIRJA-ARVOSTELUT

Kierrettiin kirkko rivakasti

Se oli jälkijoukoissa melkoista haipakkata, ihan kuin armeijan marssilla jälkipäällä. Kiirettä piti jotta letkassa mukana pysyi. Siinä touhussa tuohuksista tuli sammui.
Ihan erilaista kuin olin luullut.

Kuu paistoi kokonaisena kuusien yläpuolelta ja väki vaelsi ympyrän lumikinosten suojassa. Heti puoliyön jälkeen. Sitten loppuikin kiire. Kirkon rapuille.
Jos olisi pakkasempi ja tuullut, olisi avotapulin kellonsoittajalla  saattanut olla holotna ja naruista vetämistä.

Oli siitä jo seitsemän vuotta edellisestä puoliyöpalvelusta ja ristisaatosta; monituntinen Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia sai jäädä seuraavaan kertaan ja syömingit Trapesassa. Oli lähdettävä yönselkään ajelemaan kotia kohti. Vaikka eihän tänne kummoinenkaan matka, sataakaan. Jonkinlainen tuttuus tässä miljöössä ja touhussa kuitenkin on säilynyt ihan lapsuuden ajoilta, jolloin kummitäti asui Karviossa ja pistäydyttiin venäjää posmentavia munkkivanhuksia ihmettelemässä.

Seitsemän vuotta edellisestä pääsiäiskäynnistä, vaikka tuntui ettei viittäkään. Siitäkin voi laskea että seitsemän kun kanssamatkaaja vierellä kertoi, jotta 'tulevan joulun alla tulee kaheksan vuotta Kuopion ohitusleikkauksesta ja sen jäläkeen kohta jo piäsiäisenä tiällä pistäyvyttiin'.

Josko seuraavan kerran seihtemän vuoden päästä jaksettas seistä koko aamuyön palaveluksen ja kiertää kirkko useampaan kertaan.

hiihdot 10 /732 km = 109 h

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös