Olen ihastunut
tähän, alempaan, tauluun.
Tuossa yllä se on vähän kokonaisempana, toki vinossa, ja siinä mielessä huonompana ettei takana, vaikka kuinka napsauttaisi kuvaa suuremmaksi, näy niitä ihania Pietarin taloja, jotka
Fontankankin kanavaa reunustavat.
Tai:
Se mikään taulu ole, vaan sillan kaide, sillan kaiteen osa. Vihertävä olisi oikea väri, mutta harmaanakin kelvollinen.
Siinä Pietarin rautaiset pimut
Nevski prospektin liikennettä tarkkailevat.
On polvistuttava maahan, jalkakäytävälle, jotta niitä voi lähestyä ja edes tämän tasoisen kuvan saa napatuksi. Naisten edessä polvistuminen on vaikeaa - ei ei siksi! herra siunatkoon! - vaan koska tuhannet ihmiset ovat koko ajan tallaamassa prospektia pitkin ja kävelemässä ylitsesi.
Silta on kuuluisa
Anitškovin silta, sen toki tiedän; ja kaikki kyllä huomaavat sen
Peter Clodt von Jürgensburgin hakkaamat
hevospatsaat, mutta vasta kotona saan tietää että muutkin kynämiehet
, heh!, ovat sen kaiteet huomanneet,
WP:
"As well as its four famous horse sculptures (1849–50), the bridge has some of the most celebrated ornate iron railings in Saint Petersburg. The structure is mentioned in the works of Pushkin, Gogol, and Dostoevsky."
Olen otettu.
Näinköhän sittenkin minussa
, pikkugogolissa, on estetiikan tajua, esteettistä elämyksellisyyttä yhä ripaus jäljellä.
Naistenpäivän kunniaksi myös vielä jykevämpi, mutta vähemmän siro otos noista ihanista
kaitei naisista.
Onnittelen.
t.
http://www.city.fi/profiilit/hikkaj
Jäljellä H: 484 km, KK: 210 s
