kestoisesta hikiliikunnasta. Lupsakka. Leutotuulahteinen.
Kahen tunnin pehmennyksen ja möyhennöksen jälkeen järven jäillä sitä oikein pehmenee, lapseutuu, lempeytyy eikä viiti olla ilkeä kellekään.
Semmonen vihamiehetön olotila valtaa tilalla makailijan.
Tässä mielentilassa eipä ole liioin tarvetta tarttua romaaniloihin, tietokirjoista ja sanomalehistä puhumattakaan. TV:stä vois korkeintaan katsoa Paavo Pesusienen, Väyrystä politikoimassa ei missään nimessä, vaikka miten ois samaa mieltä noista ilmastopäästöistä, jotta autourheilu pitäs lopettaa. Kun ei sillä väliä, niin kuin ei millään tässä mielentilassa. Endorfiinihöyrylöissä.
Tässä tilassa on mitä mainiointa tarttua lastenkirjaan, maatilalta kertovaan. Että jopa on lempeitä lehmiä! Että nuokin kanat, miten ne ovatkaan noin fiksuja! Noista possuloista puhumattakaan! Possuissa on niin ihmistä niin ihmistä paljon, niitä kun kahtelee niin peiliä ei tarvita. Kahtelipa niitä luonnossa tahi sitten tässä kirjassa.
Sinkkolan possut kesällä näyttivät tältä:
Kirjan possut tältä:
Eli kahtelun alla on Paavon paheksuma traktoriralli, kun maatilan Eero perustaa traktorikoulun ja sitten lapset intoutuvat ajelemaan traktoripujottelua.
Tämmönen kapistus:
Näillä painutaan - päiväunille.
🏂 hiihdot 12 + 20 km / 920 km//€ = 135 h
Ensimmäisen perhosen näin
VastaaPoistakävellessäni selvin päin.
Keväästä silloin humalluin,
jatkui matka nauravin suin.
Mustarastas huilua soitti,
siitäkös toinen autuus koitti.
Kovin se sattui sisimpään,
peruin lentoni etelään.
ej
Poistasitruunaperho kellersi hankea vasten auringon kanssa kilpaa; oli siellä lokkeja pillijäin ympärillä ja joutsenen ääni kuului kun saaren takana kuorin mandariinia.
Herrajjaestas, olet jo lähellä tonnia, siis hiihtokilometreissä.
VastaaPoistaSuloinen kirja!
MM
Poistaniin oli tiukkaa vääntöä jotta suksikin katkesi; onneksi ite ossaan vaihtaa siteet varasuksiin = ei ainakaan hiihtoneuvojen takia jää tonni vajaaksi.
Viimesiä vuosia ja potkuja nää on ennen kuin ruumis maatuu. ;)