Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Sääli nuorta miestä

tointaako uhrautua taiteen alttarille

Nuoren pojan kalpeaa naamaa katsellessa Vanhempi Mies huokaa kummastuneena ja vastausvalmiudessa: Tarviiko sitä nyt itsensä lyödä maahan taiteen vuoksi! Ei sanomisen pakko noin voimakas voi olla. Menettää otteen elämään, jäädä yksinäisyyteen perusteluin: yhteyttä muihin ihmisiin ei voi saada sanoin, koska kokemusmaailmat ovat erilaiset jokaisella vaikka kokemuksen kohde olisi samalähteinen. Keskusteluyhteyttä ei voi syntyä.
Todentaa Pasi Kauniston laulama sanat eivät riitä kertomaan.

Nuori kalpea naama on kirjailija, joten toivoton ylipääsemätön o-tehtävä on aina vaan edessä. Niinpä hän kertookin että kun sanat loppuvat on aika tarttua soittopeliin ja musiikin kautta pääsee piirun verran lähemmäksi muuta maailmaa. Ja jos ei niin vielä on jäljellä kolmas taide: kuvaama, ja sen värit.

Vanhempi Mies kokemuksen rintaäänellä toteaa: Tarviiko sitä edes - päästä, likikään!
- Eikö vähempi riitä? lempeästi kysyttäisi. Vastausvalmiudessa yhä.

No, antaa kalpeanaamaisen nuoren miehen yrittää, lopulta Vanhempi Mies myöntyy täydellisessä onnen ja rentouden tilassa punaisin poskin aamujäiltä vaimonsa kanssa palattuaan, mehuttuaan, saunassa käytyään, saunakahvit juotuaan.

Eikä päivä vielä puolessakaan!

Se mistä kaikesta tässä on kysymys löytyy täältä ja täältä livempänä.

🏂 hiihdot  21 + 13  km / 954 km//€ = 139 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

4 kommenttia:

  1. Ei sitä nykyisin muuten pinnalle kirjailijana, pittää olla ja kirjottaa erikoisesti. Tahi olla missi.

    Kahtelin Nyyperin ohjelman ja ihmettelin, että yhä kummallisemmaksi muuttuvat julkisuuven tavoittelun konstit. Eihän Pentti Saarikoski enää pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      Pentti rippikoulupoikia!

      Tuli muuten aamusella jäällä vastaan vielä vanhempi mies kuin VM. Rupateltiin rippikoulusta. Kerto, jotta muuan rippikoululainen oli kirota karskauttanut, kun pappi Muilu oli vasta tulokomerossa nuttua riisumassa.
      Oli kuullut, hypänny esiin ja ärähtänyt:
      - Ens vuonna sitten koulu jatkuu.
      Oli kiskassu nutun niskaan ja hypännyt koslaansa.

      Tämäpä oli juuttunutkin lumivalliin kiinni, pojat kerääntyneet auton ympärille kahtelemaan papin pyristelyä. Ei liikahtanut minnekään, auto.
      Mutta pappipa kyllä:
      - No jatketaan sitten rippikoulua, oli Muilu muina miehinä tuumannut.

      Pojat sitten auttaneet papin pulasta ja pappi rippikoululaiset.

      Poista
    2. Elämä vuatii mylkytystä.

      Poista
  2. Voi miten tuo Miki herättää äidillisiä tunteita. Ihan on raukka pihalla, kuten itsekin sanoi.
    Luulin ensin, kun hän tuli esiin runojensa kautta, että hän rakentaa tietoisesti myyttistä taiteilijabrändiä, sellaista hulttio-pummi-traaginen runopoika -taiteilijuutta. Saattoi hän silloin niin tehdäkin, mutta nyt se ei taida enää olla valintakysymys.

    Olen lukenut Liukkoselta pari runokokoelmaa, hänen proosaansa en tunne ollenkaan. Omalle äidille osoitettu Elisabet on koskettava sururunoelma.

    Voi kun nyt säilyisi poika pahemmin murtumatta äidittömänä täällä maailmassa.

    VastaaPoista