Väpäjävin huulin

" Näin miten laukkuni makasi lumikinoksen huipulla, tuulen pieksämänä - sisältönä vain maitopullo. Katselin järkyttyneenä, miten tuuli- ja lumipyry veivät kovalla vimmalla vihkojani ja kirjojani joen jäälle. ---Yht'äkkiä iski sydämeeni. Luonnontiede! Huusin: 
- Etsikää Luonnontiedettä!"

Kevyt on otsikko ja kirjan yhteenvetoni, kieltämättä, mutta jotenkin kuvaava. Ainakin ensiksi mieleen tullut kirjan kannet kiinni laitettuani.
Kun sentään kirjan nimi on Stalinin tappamat - Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö. Tarja Lappalaisen ja Martti Turtolan koostama tarina Jäämeren rannoilta.

Docendo, 2019

On noita kirjoja tullut luetuksi sen kymmenet kappaleet. Edellinen vastaavanoloinen taisi olla Anita Konkan Musta passi ja sitä edellinen dokumentti Stalinin törkeyksistä  eteläisemmällä Venäjällä, mustan mullan vilja-aitoilla: Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa.
Vissiin niin turtunut pahuuteen, ettei enää vähästä hetkauttele.

Nytkin miehet kuormataan ja teloitetaan heti taikka kidutusten jälkeen, ja tuurintyngällä vankileirien kautta voi onnistua pitkittämään elinvuosiaan muutamilla vuosilla.
Piinaava kuolema edessä joka tapauksessa.

Ja kas, kas, sitten pysäyttääkin ja panee huuleni väpättämään aivan pikkutarina, joka ei liity kuolemaan millään lailla, mutta jossa koko maailma tuntuu mustuvan, käsiin räjähtävän:
Pikku-Tyyneltä romahtaa maailma, kun hän huomaa koulukirjan kadonneeksi.
Luonnontiede-kirjoja Uuran koululuokassa on vain kolme kappaletta ja nyt Tyyne on hävittänyt yhden. Koiranpentu sen riepotellut.

Tuosta pienestä tapahtumasta Tyyne Mantere, yksi kirjan Muurmannin suomalaisista, harvoista neuvostojärjestelmämyllyn kynsistä ihmeen kaupalla hengissä selvinneenä, kaiken kokeneena, kertoo kirjeessään niin vaikuttavasti, että kelpaa symboloimaan ja kuvaamaan sen pohjattoman kauhun ja tunteen minkä Jäämeren suomalaiskylien pakkosiirretyt ja surmansuuhun joutuneet ovat kaikki sisimmässään Stalinin kourissa tunteneet.

"Uthelian isä, Kalle Nevala, sai kiinni Tuporkan, joka vimmatulla voimalla repi Luonnontiedettä pitäen jalkojensa välissä sen kovia kansia. Tuuli- ja lumipyry olivat vieneet sen sivut, vain pieni osa oli jäänyt niteisiin. 
Tuntui, että elämäni loppui siihen... 
Näkymätön, voimaton ulospääsy oli kiertämätön. Pelko, hirveä pelko kirjan tuhosta. Tiesin, että saan ankaran fyysisen rangaistuksen äidiltä, ja raskaan rangaistuksen opettajilta."

Stalin

+5,1°C 🏂 hiihdot 10 km/421 km/ € = 65 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös 

Kolmas mustakantinen kirja luennassa

käsikynkkää Konkan kanssa Pietarissa

Ensimmäinen
Toinen
ja
Kolmas kerta: Musta passi, Tammi 2001. (Kirjavinkeissä)

Kateellisena luen:
"Näen ikkunasta kolme siltaa, mutta tälläkin kertaa jäi näkemättä, miten ne aukeavat yöllä ja päästävät laivat liikkumaan Nevaa pitkin. Ja jäi myös näkemättä Pietari Suuren silta, jota pitkin isäni niin monta kertaa kulki kotikylästä kaupunkiin ja takaisin. Mutta ehtiihän sen ylittää jonkin toisen kerran. Vielä viimeinen katse Pietarin torninhuippuihin, jotka kuoriutuvat udusta, ja sitten olen valmis lähtemään. Iisakin kirkon muhkea kupoli kimaltaa, viri rikkoo Nevan taivaan peilin.

 Pietarissa 1.10.2000"

Anita Konkka

Koska

"Meidän ikkunastamme avautui tyly näkymä: valtavaa vaaleaa modernia tasaista seinää koko ikkunan leveydeltä, jota ei lystikseen katsellut. Olisi ollut edes tuota entisaikojen muhkuraista komeaa kiviseinää, jota kaupunki tulvillaan. Näkemättä jäi Nevan siltojen nousu, tällä kertaa, vaan onhan nuo nähty yhtenä valoisana kesäyönä. Ja kaikki sillat on muutenkin tarkkaan vakain askelin ja katsannoin ylitetty, ei siinä mitään. Ja nythän olivatkin tarkemman tarkastelun kohteina Jusupov, kanavat Moika ja Fontanka sekä punaisen ykköslinjan komeat metroasemat, Avtovo kuin kirkkosali. Kukapa se aikaansa huoneessa istumiseen tuhlaa. Eikä meillä ollut torakoita kuten Anitalla Sankt Peterburgissa. Sitä paitsi me löysimme metroajelun toisessa päässä Suomen asemalle noustessamme oitis Leninin patsaan, josta Anita kirjoitti: "Kun ylitin tänään Liteini-sillan, huomasin, ettei Leninin patsasta ollut vietykään rautaromuttamoon. Patsas seisoi Suomen aseman edessä, mistä ojensi kättään Nevan ylitse kohti kaupungin keskustaa, ja vähän matkan päässä pilkottivat Krestyn vankilan synkänpuhuvat tiilimuurit. Kesällä en ollut huomannut patsasta ---"

Pietarissa  22.4.2019"

hikkaj

 

Avtovon metroasema

 

Anita Konkka on kirjoittanut Mustan passin sedästään, Venäjällä ikänsä asuneesta Eerosta ja tämän pakonsanelemasta rauhattomasta vaeltelusta pitkin ja poikin laajaa sosialistista Neuvostoliittoa. Mustalla passilla ei liikoja valtuuksia tahi oikeuksia ollut.

Ennen kuolemaansa Eero oli lähettänyt Suomeen 23 kasettia veljensä Juhani Konkan tyttärelle kirjatarpeisiin. Anita uhrautui Eeron aikaisemmasta patriarkaalisesta tuomiosta huolimatta: "vaikka Anita onkin kirjailija, ei häntä voi verrata isäänsä."

Täytyypä lukea isä Juhania seuraavaksi - jos se vielä antoisampaa on kuin tyttärensä.

🏂 hiihdot 17 km / 1000 km//€ = 146 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös


Kirjailijan palkka

Antti Nylén tuntee itsensä nyletyksi. Kirjailija ei elä työllään.

Ei muuten riittänyt aikoinaan lankomiehellänikään raha, niinpä hän meni isänsä eli faijansa luo heslainen kun on: josko sieltä irtoaisi kun oikein surkeaksi heittäysi?
- Mulla ei o fyrkkaa.
Kaivoiko kukkaroa virkamies? Mitäs vielä! Osaaottavasti kyllä lohdutteli:
- Se on ikävää.

Eivät näytä Antillekaan mesenaatit kuvettaan kaivelevan, apurahoja jakelevan, vaan josko uusin kirja, monologi, essee, pamfletti, kiistakirjoitus ja syytekirjelmä Hylätyt ei kun Häviö tuottaisi, antaisi elannon.
Kirjailijapalkkaa vaatii turvaksi, maksajankin löytää: samat tahot kuin mm. poliisien palkat.

- Se on siinä ja siinä, punniskelen. - Hotakaisellekinko? Ja paljonko? Enemmänkö kuin taiteilijaeläke? Ja paljonko on taiteilijaeläke ja tuleeko silläkään toimeen?

Kirjailijaeläkkeen suuruuden tai pienuuden löydän avartavasta blogista Sanat, jonka olen vasta löytänyt lukulistaani = ks. luettelo tuolta oikealta ylhäältä Suosittelen, ruskealla pohjalla.
Siellä kirjailija Anita Konkka 'paljastaa':

"Minulla on kirjailijaeläke (1408,19 e/kk, mistä jää käteen 1098,39 e/kk) eikä sillä matkustella enkä  minä ole enää nuori."

Anita on 78, Antti vasta 45. On siinä vielä potkimista. No Antti voi kielimiehenä kääntämällä tienata elantonsa. Todellista hätää ei siis ole, vaikka pitäisikin uhkauksensa lopettaa kirjailijana oleminen.
Tietenkään kääntäjän status, varsinkaan julkisuus ei vastaa kirjailijan, ei läheskään.
Se paha puoli siinä on.

https://www.kosmoskirjat.fi/hvi/

🏂 hiihdot 12 km / 483 km//€= 75  h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös