Oli se kyllä jotenkii hyväkii

MESOTASO
ERGODINEN
METAFIKTIO
AUTOFIKTIO
ONTOLOGIA
EPISTEMOLOGIA
APORINEN
EMUL...

Se on selätetty! Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla - Suomenkielisen  proosakirjallisuuden historiaa

Suomenkielisenpä! ks. yllä.

Kirja on intohimolla kirjoitettu, inspiroiva, siksi imaisi se sivuilleen, mutta kertautti kyllä epäuskonkin takia: noinkohan on tuonkin asian laita? Vuosi sen kimpussa vierähti. Sen verran täytyy häntää nostaa, jotta enemmän minä K. A. Järveä olen lukenut kuin Eskelinen!

Tämä kirja ei ole kuin se Matti Pulkkisen sika, koska tämä ei ole romaani, joka nielee kaiken, vaan tämä on asiakirja, ehkä enemmän vegaaneille tarkoitettu, nykyaikaisempi. Oikeastaan tämä kirja on kuin kissa, yhtä painava, mutta yhtä helposti liikuteltavissa: sitä voi retuuttaa kuin kissaa niskasta - eivät sivut irtoilleet vaikka kuinka sitä taitteli, väänteli ja silitteli.
Komiakantinenkin kaiken kaikkiaan.

Vaan enempää en tässä jauha, lopullinen arvio on aikanaan luettavissa Kirjavinkeissä.  Siis Tässä.

Pistetään nyt viimeinkin tuo Kouvolassa 1936 syntynyt Pispalan poika, joka asuu Hesassa seuraavaksi luupin alle:

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Somenet

iltapalaksi pureskeltavaa

Unistaan ei saisi kertoa, ovat kuulemma tylsää luettavaa ja kuunneltavaa.
Joten olkoon.
Otan unesta vain tuon yhden suomalaisen sanan ja paiskaan kysymyksen pohdittavaksenne:

 Mitähän somenet  v o i s i  tarkoittaa?

 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Suhkuksi meni sairastelu

(iski siivoushuki)

Kurkkua raapi raspi. Vilutti.
Klo 8.00 soitettiin terveyskeskukseen.
Jökötettiin:
- Olette jonossa.
- Yhä jonossa.
- Jonossa.
- ssa.
Luovutettiin.
Mitattiin kuume:

Ja kun oli vain alilämpöä,

- no vielä se! -

niin, mikäs auttoi.

Eikun

pölyjä huiskimaan

luutulla läträämään, luutalla hiskinä lattioita lakasemaan jotta tili-tili-tili-tili tit-tan-taa - tili.

  

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kahta vastakkaista kirjailmaisua

Olen hidas lukija: silloin kun tunnen että kirjassa on sanomaa tai jotain outoakummaa, jotakin ei-tavallista, poikkeavaa.
Eskelisen Makeen viittaan: siinä on mies täynnä ihteänsä - vähän kuin mersumiehet ja bemarinaiset liikenteessä. Vaan mikäs kun kunnon peli (=tietomäärä) on alla, niin muut eivät oo mittää. On vara öykkäröidä.

Sillanpää ei oo mittää, Waltari vielä vähemmän, Hyry yks haahuilija, von Wright ei sitä vähää.
Entä nämä kirjallisuuden tutkijat tietäjät Ahokkaat, Laitiset, Lyytikäiset, Niemet - ja runoileva filosofian kandidaatti Anhava on sitten aivan oma lukunsa, kaiken ymmärryksen tukko: Mikä kirjallisuushistoriallinen ja -tieteellinen tietämättömyys!

Tämä ilahduttaa kyllä: Volter Kilpi ja Alex Matson ovat jotain kuin myös Lehtosen Joveli.

Niin että kyllä suorasanaisen Eskelisen seurassa Raukoilla rajoilla ei voi olla viihtymättä, jos ei kiihtymättäkään: Suomalaisen proosakirjallisuuden historia selkiytyy kerta heitolla, tammismaisesti. Piste.
Onneksi on vielä neljännes kuusisataasivuisesta oppaasta jäljellä hitaasti natusteltavaksi.

Mutta entä tuo otsikko?

Teatterin tyylilajit, Nordbooks 2017, on toinen tietokirja, jonka tekijä tietää mistä puhuu, mutta empii, tieten tahtoen, tai ainakin selvittää, mistä tietonsa on kaivanut.
Tietolähteeksi on kelvannut jopa oma äidinkielenopettajaäitikin, kun piti saada selville, mitä jambinen pentametri painollisine ja painottomine tavuineen tarkoittaa.

Elina Kilkku, teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija, teatteriopettaja, jonka pääaineena yliopistossa oli teatteritiede, on tämän tietokirjan tekijä. Tekijän ote on niin rento että vähää vaille etten ala käydä yksin läpi ilmaisuharjoitteita, joita kirja on kukkurallaan.

Eiköhän tässä ensi kesänä toisin silmin katsella kesäteattereita. Kun amatöörit pyyhältävät näyttämöllä sitä miettii, sivuaako esitys/esittäjä

• antiikin Kreikan tragediaa vai komediaa;
• onko kyseessä farssi, karnevalismi vai peräti commedia dell'arte;
• ellei sitten William Shakespearen teatteria, ekspressionismia tai eeppistä teatteria;
• myös Antonin Artaud'n teatteri saattaa olla käynnissä;
• kuin myös absurdi teatteri.

Aika vahvoilla siis lähdetään ensi kesään, irtipois realismista kuitenkin, mikä on Kilkun yksi tärkeimmistä tavoitteista teatteriesityksissä.
Enhän tätä ennen juuri muuta tiennyt kuin Juha Hurmeen eeppisen = klik!

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Jeanne d’Arc - Orléansin neitsyt

ensimmäinen #metoolainen

Joskus täytyy kerta kaikkiaan keskeyttää kiireensä (= oravamaisen ajatushyrränsä - vai onko se sama kuin mielikuvitus?) ja hypätä rattaalta toiselle.

Erkon* HS aiheutti sen nyt otsikolla:

Vartijoiden armoille jäänyt ”Orléansin neitsyt” kieltäytyi pukeutumasta mekkoon ja pantiin roviolle – Suomennetut pöytäkirjat paljastavat Jeanne d’Arcin oikeusjutun koko raakuuden

Lehdessä Art Houselta ilmestyneen kirjan Polttoroviolta pyhimykseksi käsittelyä.

Että siitäkö on säilynyt ihan oikeasti kuulustelupöytäkirjat, vaikka lynkkaus tapahtui vuonna 1431!

Oma viimeisin kontakti ranskalaiseen sotasankarineitsyttäreen, joka kukisti englantilaiset mennen tullen, on vuodelta 2007, jolloin olin maalausreissulla keski-Suomessa ja missä keskikesän aitaniltahämärissä luin, milloin jaksoin, Schillerin (von) Toivo Lyyn suomentamia Valittuja.

 

JOHANNA
haltioituneesti
   Siis taistoon, sotimaan!
Taas sielu vapaana on kahleistaan!
Te asettukaa, minä järjestän
sill'aikaa joukot.

Tuommoista luki maalari (ehkä taistoon, sutimaan), joka ei vieläkään (2017) ole saanut Tuntematonta sotilasta luetuksi!

No en minä niinkään tuon melskeen takia lukenut, vaan sen takia miten mitä kummallisimmista käännöspoljennoista pääsee perille ja kohta jo tajuaa tekstin, on yhtenä laineena laineiden tyrskinnässä.
Otto Mannisen suomentamaan Homeroksen Troijan sotaretken, Ilias ja Odysseia, kanssa kävi samoin; ilahdutti kovin - näitähän voi tajuta mukaan heittäytymällä vaikka rytmi mitä vierain!

Nekö kiduttivat pipit ja papit, tuomarit ja kirkonmiehet lopulta Johannamme/Jeannemme viimeiseen veripisaraan: Ensin vangitsivat, heittivät tyrmään vankimiesjoukkoon vankien ja miesvanginvartijoiden käyttöön. Tuskin sen koommin voitiin  enää puhua neitsyestä. Viimein tuomittiin ”luovutettavaksi maalliselle viranomaiselle saatanallisena, kirkosta erotettuna ja harhaopin saastuttamana”.

Roviolle joutui sotasankarittaremme, joka jo Schillerin alkuhaminoissa laittoi miehet turhuuksien lokeroon: onneksi ei sydämessä tyhjäturha miehen kaipuu!

JOHANNA
   Minulle jo miehen katse,
kun himoiten se minuun kohdistuu,
on kauhistus ja pyhän häväistys.

*Erkosta ;)

 

hiihdot 6/52 km = 8h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Väkivaltaa

jota voi lukea pitkin hampain, mutta jota ei saata katsella

Kahta kirjaa luen aamiaiseksi perä perää

ensin Maiju Lassilasta (s.1868):

UNTOLAN MURHA JA VUOSI 1918 HAAVIKON MUKAAN

--- toimitti Työmies-lehteä yksin saksalaisten Helsingin valtausta edeltäneinä viikkoina
--- kirjoitti useassa artikkelissa kostoajatuksia vastaan
--- eikä senkään vuoksi kokenut tehneensä mitään väärää.
--- ei paennut punaisten johtajien tapaan Neuvostoliittoon
--- ei nähnyt syytä piileskellä
--- vangittiin
--- ei koskaan 'virallisesti' tuomittu kuolemaan.

Oikeuden pöytäkirjoja ei ole löytynyt, joten todennäköisestä on että aivan kuten tuhannet muut hänet raahattiin laittomasti teloitettavaksi - ja ammuttiin lopulta matkalla Santahaminaan. Siellä hänen mereen ammuttu ja sieltä kalastettu ruumiinsa kipattiin joukkohautaan, jonka päälle Suomen armeija myöhemmin rakensi sikalan.

- Eskelinen: Raukoilla rajoilla

sitten Matti Lehikoisesta (s.1984)

--- ensimmäinen vamma: solisluu napsahti poikki
--- sitten lihaskudos- ja nivelsidevamma, käsi piti leikata
--- pää edellä kallioon: selkävamma
--- polvet edellä metallisiltaan: viiltoja
--- betonieste: molemmat ranteet murtuivat
--- lantion malja murtui
--- kasvot murskaksi puuta päin

Rata kaartui vasemmalle, ja mutkassa oli kivi. Pyörä osui siihen ja takarengas nousi ilmaan. Lähdin menemään pelkän etupyörän varassa. En pystynyt jarruttamaan, vaan lensin kasvot edellä suoraan puuhun.
Pahinta tilanteessa oli se, ettei minulta lähtenyt missään vaiheessa taju. Olin koko ajan tietoinen, että kävi pahasti. Otin kypäräni pois ja huomasin, että kilpakaveri tuli luokseni. Yritin puhua hänelle, mutta kieleni oli lähes kokonaan poikki ja leuka niin pahasti murtunut, että sen palaset heiluivat eri suuntiin. Puheestani ei saanut selvää ja verta tuli kuin härän kurkusta. Minulla oli äärimmäisen kovia kipuja senkin takia, että samassa rytäkässä myös kyynärpääni murtui. Minua käänneltiin ja väänneltiin. Meinasin tukehtua omaan vereeni, joten minut laitettiin kylkiasentoon. Nenäni oli kuitenkin murtunut niin pahasti, että se meni tukkoon eikä ilma kulkenut lainkaan. En saanut enää happea.
No vielä ei ollut aika kuolla, vaan jossain vaiheessa joku laittoi kanyylin kurkkuuni ja sain taas happea. 

- Leppänen & Löfgren: Urheilun kipupisteet

Kirjailijan ja alamäkipyöräilijän nujertuminen.

Taitaa mutten pitkästä aikaa päästä suksille tästä!

kuvakopsaukset linkistä: Lassila ja Lehikoinen

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

#metoo-meininkiä

ja tämä tarina on tosi.

Tuota kirjaa tovin luettuani ajattelin hyödyntää lukemaani ja siirryin unipetiin krhh...krhh..
Siellä viihdeosastolle, missä on mahdollista veikata melkein mistä tahansa.

Nyt kun tuon kirjan ja illalla saamani tämän

Vakio-SM-kisatäysosuman
                             -  tässä kilpailussa 

- jälkeen itsetuntoni oli ylimmillään, aloin sijoitella ylimääräisiä lanttejani varsinaiselle bravuuriosaamisalueelleni eli kaunokirjallisuuteen:

Siis siihen, kenet Elisabeth Rehn
valitsee tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, 30 000 €, saajaksi 29.11.2027. Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota extra jos voittaisi, kympillä saisi yhdeksän,
Hurmeen Niemi  kun voittaa saa 35 € eli kirjan hinnan.

Tieto-Finlandia ja Finlandia Junior ovat toki veikattavissa myös, mutta josko pelleillessään ja pitkin hampain kävisi käsiksi Miss Oulu 2018 kilpailijoihin ja viskaisi viimeiset killinkinsä vaikka Holapan Miralle - tämän sortin #metoo-meininki lie jotenkuten sallitun rajoissa vielä?

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Radiolakkolainen

Päivä kerrallaan

 

Tuolla oikealla ylhäällä olevaa Suosittelen-listan ensimmäistä suositusta

 ALLAKKA - KIRJAVIIKKO radio/tv 

kun painaltaa niin johan lävähtää ja päivän ohjelma on sillä selvä. Tai siis runko.

 

Tekee siinä välissä ne päivän askareensa: liikkuu, katsastaa autoraatonsa,

saunoo ja lueskelee - Miljonäärin katsoo.

 

Vaan eihän se niin mene - radiolakossa yhä olevalta kuuntelijalta.

 Huominen ois

tässä

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

 



Yhdeksän orpoa sisarusta

Ottakaamme unohduksissa ollut, pimennossa pidetty Onni Eläkeläinen taas peliin mukaan sieltä Paratiisinsa penkiltä.
Posti on juuri kantanut Postisen; sen läpykän jonka välissä pitäsi olla mainoksia, vaan jonka välissä ei ole mainoksia, koska kuka se mainostaisi syrjäkylillä saati Paratiisissa. Niinpä Postisen välissä on vain punainen tyhjä kirjekuori.

Sekös Onnia sätkäytti: Joko? Joko? Joko nyt pitää ne kirjoittaa ja panna postiin jotta halvemmalla pääsisi ja ennen kaikkea jotta perille menisivät.

Ei muuta kuin joulukortin-kortin hankintaan ...
Reilut parikymmentä, sehän se on se Onnin joulukorttivaihtopörssi. Voitolle olisi jäätävä: vähintään yksi vähemmän lähetettävä kuin mitä on saapa. Siinä vuotuinen periaate.

Viisi vitipuhdasta on viime vuodelta tähteenä kupissa. Ne ja 15 uutta. Ja jos tiukoille menee niin muokkaapahan noista neutraaleista tulppaani-, ruusu-, hankikuvakorteista jouluisemman. Aikaa kun on.

Eikä kelpaa Onnille kuin priima, mieluummin lapseen liittyvä - joulu kun on.
Parahiksi päivällä postin mukana putosi lehti: Kuulumisia.
SOS-lapsikylä.

Pettää tänä vuonna, vaikka isolla ilmoittaa SOS-LAPSIKYLÄN JOULUKORTIT MYYNNISSÄ. Ei voi tilata netistä, sillä
SOS-lapsikylän iloiset ja värikkäät joulukortit ovat nyt myynnissä myymälöissä, joissa Karton kortit kuuluvat valikoimaan. Kortit ovat Riikka Juvosen ja Nadja Sarellin käsialaa. Ostamalla joulukortin tuet SOS-lapsikylän toimintaa.

- No jääköön vielä koko tonttutouhu, murahtaa Onni ja keskittyy lehteen. Ei pääse pitkälle kun juuttuu lehden Uutisista tietoon: Suomen ensimmäinen lapsikylä sulki ovensa

Tapiolan  lapsikylän toiminta alkoi maaliskuussa 1966, kun lapsikylä-äiti Helli Nykänen vastaanotti yhdeksän sisarusta, jotka olivat menettäneet vanhempansa.

Tuo palanen se pysäyttää Onni Eläkeläisen, mutta jättää miehen mielelle liikettä pitemmäksi aikaa.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kuka nyt HS:n Kuukausiliitettä lukisi

Jo nimi vieroittaa: Kuukausiliite. Aika virastollinen!
Ja Mannerheimin tytöt kuvana kannessa! Lieköhän tuolla ollut lapset ikinä mielessä?
Sophy ja Stasie. No toisesta tuli nunna, toisesta ei, molemmat lopulta lyöttäytyivät yksiin naisen kanssa. Edelläkävijöitä siis.
Lesboja! - Hui!

Mitäs täällä muuta: Pikku-Jareja Hollanti täynnä - villiintyivät antamaan Litmaselle nimikaimoja. Ainakin 2188 Jari-nimistä kaveria nyt Hollannissa.

Mentula ohi.
Turhan pelottavan näköinen sonni.

Punainen enkeli - Jep! Li. Tärppäs. Tuohan nähtiin Jyväskylässä vappuna. Selkeäsanainen tosikko, nyt selviää miksi: -- en osannut nuorena suomea. Turhanpäiväinen sanojen pyörittely karsiutuu pois, kun puhut muuta kuin äidinkieltä.
Vaan kun se on niitä komukoita.

Se on vale! -otsikon alla aika tuttua porukkaa pitkin nenin: Isometsä, Jäätteenmäki, K-P Kyrö, Trump, Nixon ja tietysti nämä naisten miehet: Kanerva ja Clinton, jotka jeesustelivat tyyliin en tunne sitä naista...
Yök!

VESILAHDEN KIRKKO-HARRI
 - Olen androgyyni, mutta haluan olla mies.
 Eikös juuri Vesilahteen Päätalo rakentanut ensin kaupparakennuksen ja sitten sen koulun, jonka työmaan aikana imautui seurustelemaan Laina-avioliitostaan huolimatta Raijan kanssa niin perusteellisesti että syntyi lehtolapsi!

"Kun tulin Vesilahteen, esimieheni oli kirkkoherra Aarre Laitila. Hän kysyi, että oletko leipäpappi vai haluatko pysyä uskontunnustuksessa. Sanoin, että en ole leipäpappi ja haluan pysyä uskontunnustuksessa. Kirkkoherra näki sisimpääni, vaikka minulla oli korut ja meikki."

Kirkkoherra Harri Henttinen taustoittaa tulevaa.
Mielenkiintoinen Sinikka Nopolan juttu papista, jolla kotona on diskopallo katossa ja pelit ja pensselit.
Mokoma pappi!

Albumissa isot kuvat suurista rahamiehistä: Antti A-W sikari sormissa, Antti H navetassa, Heikki A.R soffalla, Kyösti K rantamaisemissa, Pekka V oman kopterin ratissa, Reijo K halimassa vaimoaan.
Eikö ärsytä, köyhät!

100 vuotta tyyliä  Satavuotiaan Suomen kunniaksi juhlavaatteita esittelevät lähes yhtä vanhat palvelutalo Käpyrinteen asukkaat.
Mannekiineja! Voiko turhempaa hommaa olla!

Välihuutaja on joku kumma olento. Joku onneton otsikon asettaja.
Mie ite tykkäsin - vailla sarvia ja hampaita - jokaisesta jutusta ja ihmettelin että miten voikin yhteen lehteen löytää näin paljon luettavaa kuin marraskuun  Kuukausiliitteeseen on löytynyt.

eikä tätä

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Turvallisille vesille

Nyt kun nippu urheilukirjoja on selvitelty on aika palata vielä enemmän kotiin ja saan ottaa käsiin tuon Kallesta tehdyn kirjamuhkuran eli Ritva Ylösen Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä, SKS 2017.

Sitä ennen kuitenkin paiskasin JV:lle pureskeltavaa Piksuun kirjasta Tammettu virta. Saas nähä miten puree. 👮

Ylösen kirjan sisäkansissa on Päätalon tuskallisia, lyhyitä ja jämptejä, päiväkirjamerkintöjä vuodenvaihteen 1993-94 molemmin puolin, jolloin oli menossa kiivas kirjoitusvaihe sielua repivästä evioeroprosessista.
Kalle kirjoitti Pato murtuu -kirjaa ja kuten päiväkirjamerkinnöistä, niistä lyhyistä ja jämpteistä, käy ilmi elämä kirjankirjoitusvaiheessa oli kaikkea muuta kuin seesteinen.

Poimintoja:

3. XII OLIN KÄYMÄSSÄ TURUSSA TOHTORI SAKARI ORAVAN VAST.OTOLLA

17. I  KÄVIN TAMP.KESKUSSAIRAALASSA KÄDEN VAPINAN TUTKIMUKSISSA

 2. II  KÄVIN TAY:SISSA KAULARANKARÖNTGEN+SEP-TUTKIMUS
12.II  ENSIAVUSSA, VERENVUOTO NOKASTA. VILLE REPO SOITTI.
21. II KÄVIN TAYKSISSA TUTKIMUKSISSA (KÄDESTÄNI)
23. II MAHAINFLUENSSA. LEENA JA VÄINI ALKOSSA
28. II NENÄNI VUOTANUT KOVIN VERTA

14. III TÄSSÄ VÄLISSÄ KEUHKOKUUME (TAUSSA JA PIKONLINNASSA SAIRAALASSA)
21. III KÄVIN KESKUSSAIRAALASSA
22. III KÄVIN PIKONLINNASSA (SAATTAA OLLA KEUHKOSYÖPÄ!)
23. III LÄMPÖÄ JA YSKÄÄ. SOITIN LÄÄKÄRILLE

 6. IV  LEENA LÄHTI KLO 5 LAHTEEN. RIITTA SYNNYTTI POJAN!
11. IV KÄVIN PIKONLINNASSA KEUHKOTÄHYSTYKSESSÄ. LEENA LAHTEEN.
12. IV MINÄ, AUNE JA VÄINI KÄYTIIN LAHDESSA KATSO. RIITAN POIKAA
14. IV VÄINÖ K. SIIVOSI YMPÄRISTÖÄ. KÄVI VEIKKO MOILANEN
18. IV MINUSSA TODETTIIN KEUHKOSYÖPÄ
19. IV PIKONLINNASSA RASITUSKOKEESA
26. IV TAUSISSA VERIKOKEESSA
26. IV NAPSAUTTI EMMI (ÄITINSÄ AVUSTAMANA) LOPPUPISTEEN. [Pato murtuu - teokseen, jonka kirjoitus kesti 147 päivää]

Veikko Moilasen vierailu 14.4.1994 piti ihan tarkistaa, ettei Kalle vaan Sonni-Moilasen kanssa hieroisi rauhaa!
No ei: toinen Moilanen Veikko tämä mies - Lainan eli Helvin Veikkohan kuoli jo 1978.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Välillä kirjallista

Pysytään kuitenkin urheilussa, vaikkeivät vakilukijat sulattaisikaan.
Siis kaikki, outoa kyllä, eivät tikkaa (= pidä) urheilusta!!!

- No mikä siinä pullassa! utelen minä muuan muijan lailla - huudahtaen ennemminkin kuin kysyen.

Joku muija näet oli käynyt täällä (eksynyt?) taannoin terveysluennolla vilpittömästi kummastelemassa. 

En minä - siellä terveysluennolla, herra varjelkoon! - ollut, vaan muuta omaa murkkuikäistä sakkia oli; tyttöjäkös keskenään sitten nauratti pulla niin kuin minua naurattaisi urheilu, että 'no, mikä siinä!?'

Pistän tähän parit suositukset vaikka kiusalla:
Kanerva & Tikander Havuja Perkele!  Fitra 2017, sekä
Teronen & Vuolle: Kiveen hakatut -sarjan 6. osa Urheilun nousuja ja laskuja, Kirjapaja 2017.
Yksi hyvä löytyy tämän päivän Kirjavinkeistä.

Havuja Perkeleessä on 100 suomalaisen urheilun huippuhetkeä itsenäisyysvuosilta pariluistelijoista Jacobsson-Eilersista haulikkoampuja Satu Mäkelä-Nummelaan.
Tuttuja ja tuntemattomia tarinoita: mm. ei Lasse Virénin Münchenin kymppitonnin kaatumista - voisiko tuon jopa plussaksi laskea? - mutta kyllä Jouko Kuhan estejuoksun ME ( 8.24,2) Tukholmassa vuonna 1968.

(Itseäni tuo Kuhan maininta sykäyttää, koska Kuhaa kävin katsomassa Tukholman juoksusta viikkoa myöhemmin Joensuussa 6000 muun Joukoon hurahtaneen joukossa. Joensuuhun myytiin tuo määrä lippuja, mutta liputhan loppuivat kesken: "Kuhaa vaelsi Joensuussa katsomaan yli 6000 katsojaa. Tuon verran myytiin lippuja, mutta väkeä lappasi koko ajan lisää." - Erkki Aho.
Oli se, totta vie, kevyen näköistä menoa kun kuiviin kaluttu mies kenttää kiersi!)

Havuja Perkeleen olenkin jo selättänyt kokonaan, mutta Urheilun nousuista ja laskuista vasta kolme ensimmäistä urheiluihmistä kellistänyt:

• Matti Pulli - Nykäsen valmentaminen ei niin ykshelppoa ollut. - Parkinsonin tauti, kuoli viime syksynä (vaimo joensuulainen, kalastelivat Höytiäisellä usein).
• Juhani Järvinen - pikaluistelun maailmanmestari - kuoli alkoholismiin 1984.
• Matti Hagman - kuoli viinaan vuosi sitten. Ensimmäinen suomalainen NHL-ammattilainen.

PS

Kaverille mailasin tietenkin suorempaa tekstiä kuin tänne julkisemmalle puolelle, yhden kohdalle jopa: (omapäinen pässinmuna).

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kangistunein koivin

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 7

Marathonin jälkeen

"Maratonin jälkeisenä aamuna pääsen tuskin ylös vuoteesta ja pariin päivään en pääse portaita alas kuin takaperin."

- Craig Virgin, maastojuoksun maailmanmestari.

Ja tänään pitäsi kiivetä 305 jalkaa Vapauden patsaan huippuun!
Mutta kuka oli toinen Marathonilla?
Maanantaiaamun Daily News maksaa 25 senttiä, markan verran. Siinä ne ovat - tulokset eilisestä juoksusta. Kaikkien nimet. Mikä palvelu! Matkaan on lähtenyt 14 496, keskeyttäneitä yli tuhat, 13268 juoksijan nimi näkyvilla tulosluettelossa, myös kaikkien meidän, lähes sadan, suomalaisen. Toinen on entinen Liperin poika Jukka Toivola, 2.10.52. Minä 6382. Alle puolenvälin!

Se 80-vuotias isoäiti Ruth Rothfarb on saavuttanut ajan 5.37.28 ja hakannut yli puolella tunnilla 82-vuotiaan Noel Johnsonin. Kahdeksan harjoitusvuotta vasta takana Ruthilla. The New York Timesissä hän kertoo:

"I've never been happier. You can overcome a lot of ill feelings if You move."

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 

muita

 tunnettuja (hih!) maratoonareita

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Entä sitten

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 6

Hotellihuone

"Pilvenpiirtäjien korkeuksiin New Yorkin valtava ja syvä kohina kuului yhtenäisenä. liuenneena, sekavana. Miksi ihmiskunta hyöri? Mitä merkitystä oli elämällä?  Ei mitään, minä ajattelin. Olin ollut niin onnellinen, että nyt en halunnut enää mitään."

- Mario Soldati: Amerikkalainen vaimo

On tullut ilta, vaikkei sitä ikkunasta heti huomaa: kun Rääkkylässä napsahtavat (Simanainen) katuvalot ennen puolta yötä, täällä valomeri yltyy - energialaskut eivät poikia pelota ...

Huoneen tv on suoltanut urheilua pitkin iltaa, amerikkalaista jalkapalloa, amerikkalaista pesäpalloa, koripalloa, jääkiekkoa, ratsastusta, maratonia. Vahingossakaan se ei kerro, kuka on juossut toiseksi New Yorkin Marathonilla. Raskaansarjanmies Ingo (49v.) on raahattu mitali kaulassa studioon: hyvin on mennyt kuolemanväsymyksestä huolimatta - aika: 4.31.13. New York Rangers häviää 2-4 Montreal Canadiensille jääkiekossa. Reksa Ruotsalainen on usein jäällä, Miki Leinonen harvakseen. Kumpikaan suomalaisista ei tee maalia, Leinonen ampuu yläripaan.
Mutta kuka oli toinen Marathonilla?

jatk ...

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kinkkupussissa kaupungilla

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 5

Finish

Joko vihdoinkin Kapakkakukkula ja maali? Ei. Vielä kaksi mailia. Miten saisi jalkoja eteenpäin: hyppimillä kuin kenguru, sivuttain, takaperin, konttaamalla ... Äly-hoi, Sinä jätit minut vihdoinkin. Näin on hyvä.
Siinä sitä ollaan. Valtava pauke ja huuto ja meteli. Digitaalinäyttö maalin yläpuolella puolisen minuuttia alle kolmen tunnin ja neljänkymmenen. Vielä loppukiri ettei neljäskymmenes minuutti ennätä umpeen.
Maali tässä. Lähtö kaukana viiden sillan takana. Mitali kaulaan kuin voittajalle. Tyttöjen halaukset ja kehut: jokainen joka juoksee Marathonin on voittaja. Mutta onko tarpeen olla voittaja, tuskin - ainakaan toisiin verrattuna:

"Metiri se quemque suo modulo ac pede verum est." - Horatius (65-8 eKr)

- Ihmisen mittana olkoon vain oman askeleen mitta.

Broadway

Poistun tuhansia ihmisiä kuhisevalta maalialueelta. Kymmeniä juoksijoita kannetaan paareilla ensiapuun. Yritän oikaista penkkirivin ylitse, mutta jalka ei aio totella. Nuori pariskunta rientää nostamaan yli. Enää en jaksa ajatella ääntämistä tai kielioppia kun kysyn: - Broadway where?
Ymmärtävät. Neuvovat. Manhattanilla ei voi eksyä. Kadut ovat numerojärjestyksessä. Maalissa kietaisivat ympärilleni hopeanhohtoisen kinkkupaperia muistuttavan lämpöfolion. (Melkein kypsää lihaa kinkkufolion sisällä) Se päällä kävelen kilometrit hotelliin New Yorkin sydämessä.
Pukeutumisesta täällä vähät välitetään: mitä kummallisempi sitä tavallisempi. Yksi valkoinen sentään huomaa ja kysyy:  The King? Voittajako? - Ei. Salazar. 2.08.13. Humisee.
Keltaisten taksien loputon virta kadulla ja lähes ainaiset hälytysäänet ja jumalattoman isot välkkyvät mainosvalot. Sitä on New York tällä hetkellä. Kinkkupussissa keskellä 10-miljoonaista New Yorkia. Tämä kaikki mielettömyys on totta!
En voi olla nauramatta.

jatk ...

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Älyvapaata patsastelua

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 4

Harlem

Madison Avenue alkaa. Herkut lopussa, etupää niellyt eväät? Ei. Tämähän on Harlemia. Neekerislummia. Poltettuja taloja. Huumeiden käyttäjiä. Murhia. Jazzia. Huokeita naisia. Ovat silti kiinnostuneita meistä, yhdenlajin huumatuista. Kuuluu ymmärrettäviäkin huutoja --- UUAATÖöö!!
Olen siirtynyt huomaamattani keskelle juoksijavirtaa, pois kadunreunasta. Alitajuinen pelko: ei sitä tiedä mitä me meinaavat, ei pääsekään kotiin reissua kehumaan.

Central Park - Run, Baby, Run!

Periaatteessa en kävele, tämä on hölkkäkisa. Vaikka on täällä kaikenlaista: Pyörätuolimies ohitti jo alkumatkasta. 82-vuotias vaari jää sentään jälkeen. 72-vuotiaana hölkkäämisen aloittanut onnellinen isoäiti lienee myös takanpäin - vaikka mistä sen tietää. Moni kuusikymmenkesäinen kiitää reilusti edellä. Puujalkamies, 7-kertainen infarktitoipilas, kädetön, sokea, Batman, Dracula, Robin Hood, mies käsiraudoissa, mies paistinpannu kädessä, tarjoilija viinikarahvi tarjottimella, koripallonpomputtaja ...
Ei liian vakavasti. Mitä älyä tässä on? Ei mitään, kertakaikkiaan ei hippuakaan. Mutta ei sitä saakaan olla. Älyä on maailma täynnä, niin paljon että pallo vapisee. Älyllä kaikki on rakennettu. Älyllä tuhotaan. Olisiko jo aika tuhota äly, ennen kuin se tappaa ihmisen. Mitä viisastelemaan. Viimeinen jotenkuten koossa pysynyt mietelmä. Kadun varrella pauhaa rock'n roll. Tässä lähettyvillä ampuivat vuosi sitten John Lennonin.


jo ..

                        

... silmissä siintävät

 jatk ...

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Majojapa hyvinkin!

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 3

Queens

Pulaskin sillalla Queensissa ollaan jo puolimatkassa: 13,1 mailia. Ja yhä jaksaa yleisö hurrata, kannustaa ja syöttää, vaikka oma Alberto taitaa olla jo maalissa.
Vielä on voimia läpsyttää kämmentä kämmeniin ja ihmetellä miten monta mustaa kämmentä olen tänään koskettanut, enemmän kuin koko ikänäni mustia nähnyt.
Reunassa on hyvä juosta. Ja kuunnella elävää musiikkia. Mitkä markkinat! Täydentävää vastakohtaa niille hiljaisille maantielenkeille.

Manhattan

Queensboron silta on pitkä ja monitasoinen, profiili ylettyy kolmikymmenkerroksisen talon korkeuteen. Mutta eipä hätää: se vie kantakaupunkiin Manhattanille. Vasemmalla näkyy perjantaivierailukohde ja eilisen aamiaisjuoksun lähtöpiste, YK:n päämaja. Taaempana 102-kerroksinen Empire State Building. Maja kai sekin. Kuten World Trade Centerin kaksi 107-kerroksista rakennusta, joissa käy työssä  5 000 ihmistä; sinne kahteen taloon mahtuisivat joensuulaiset.
Äkkikurvi vasempaan ja samaisen sillan alitus. Täällä voi törmätä puliukkoon, jolla on paksu sikari suussa. Kulmassa suomalainen pullonsa kanssa: - Otatko mustikkasoppaa? Hyvin menee!

Bronx

Neljä kilometriä suoraa First Avenueta. Sillan yli Bronxiin. Ja nyt heikottaa. Askel lyhenee, Joku huutaa: - WALLTIME ... Mitähän se suomeksi? Bronxin koukkaus piti olla vain maili, mutta tämähän on iäisyys.
Ikään kuin hämärtäisi. Nyt johtaa silta Bronxista pois. Sillalla tuulee, tulee vilu. Joka puolella hoiperrellen, kiroillaan että pitikin lähteä. Seinän aikaa. Sitä sen täytyy olla, walltime. Jokaisen maratoonarin eteen putoaa taivaalta seinä, kun ravintovarasto on loppu, slut, finito. Mutta siitäkin on kuulemma joskus selviydytty. Kai se on niin että kehon rasvakerroksessa on ravintoa lisää. Kuluttakoon sitä.

jatk ...

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös