Kinkkupussissa kaupungilla

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 5

Finish

Joko vihdoinkin Kapakkakukkula ja maali? Ei. Vielä kaksi mailia. Miten saisi jalkoja eteenpäin: hyppimillä kuin kenguru, sivuttain, takaperin, konttaamalla ... Äly-hoi, Sinä jätit minut vihdoinkin. Näin on hyvä.
Siinä sitä ollaan. Valtava pauke ja huuto ja meteli. Digitaalinäyttö maalin yläpuolella puolisen minuuttia alle kolmen tunnin ja neljänkymmenen. Vielä loppukiri ettei neljäskymmenes minuutti ennätä umpeen.
Maali tässä. Lähtö kaukana viiden sillan takana. Mitali kaulaan kuin voittajalle. Tyttöjen halaukset ja kehut: jokainen joka juoksee Marathonin on voittaja. Mutta onko tarpeen olla voittaja, tuskin - ainakaan toisiin verrattuna:

"Metiri se quemque suo modulo ac pede verum est." - Horatius (65-8 eKr)

- Ihmisen mittana olkoon vain oman askeleen mitta.

Broadway

Poistun tuhansia ihmisiä kuhisevalta maalialueelta. Kymmeniä juoksijoita kannetaan paareilla ensiapuun. Yritän oikaista penkkirivin ylitse, mutta jalka ei aio totella. Nuori pariskunta rientää nostamaan yli. Enää en jaksa ajatella ääntämistä tai kielioppia kun kysyn: - Broadway where?
Ymmärtävät. Neuvovat. Manhattanilla ei voi eksyä. Kadut ovat numerojärjestyksessä. Maalissa kietaisivat ympärilleni hopeanhohtoisen kinkkupaperia muistuttavan lämpöfolion. (Melkein kypsää lihaa kinkkufolion sisällä) Se päällä kävelen kilometrit hotelliin New Yorkin sydämessä.
Pukeutumisesta täällä vähät välitetään: mitä kummallisempi sitä tavallisempi. Yksi valkoinen sentään huomaa ja kysyy:  The King? Voittajako? - Ei. Salazar. 2.08.13. Humisee.
Keltaisten taksien loputon virta kadulla ja lähes ainaiset hälytysäänet ja jumalattoman isot välkkyvät mainosvalot. Sitä on New York tällä hetkellä. Kinkkupussissa keskellä 10-miljoonaista New Yorkia. Tämä kaikki mielettömyys on totta!
En voi olla nauramatta.

jatk ...

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös