Kinkkupussissa kaupungilla

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 5

Finish

Joko vihdoinkin Kapakkakukkula ja maali? Ei. Vielä kaksi mailia. Miten saisi jalkoja eteenpäin: hyppimillä kuin kenguru, sivuttain, takaperin, konttaamalla ... Äly-hoi, Sinä jätit minut vihdoinkin. Näin on hyvä.
Siinä sitä ollaan. Valtava pauke ja huuto ja meteli. Digitaalinäyttö maalin yläpuolella puolisen minuuttia alle kolmen tunnin ja neljänkymmenen. Vielä loppukiri ettei neljäskymmenes minuutti ennätä umpeen.
Maali tässä. Lähtö kaukana viiden sillan takana. Mitali kaulaan kuin voittajalle. Tyttöjen halaukset ja kehut: jokainen joka juoksee Marathonin on voittaja. Mutta onko tarpeen olla voittaja, tuskin - ainakaan toisiin verrattuna:

"Metiri se quemque suo modulo ac pede verum est." - Horatius (65-8 eKr)

- Ihmisen mittana olkoon vain oman askeleen mitta.

Broadway

Poistun tuhansia ihmisiä kuhisevalta maalialueelta. Kymmeniä juoksijoita kannetaan paareilla ensiapuun. Yritän oikaista penkkirivin ylitse, mutta jalka ei aio totella. Nuori pariskunta rientää nostamaan yli. Enää en jaksa ajatella ääntämistä tai kielioppia kun kysyn: - Broadway where?
Ymmärtävät. Neuvovat. Manhattanilla ei voi eksyä. Kadut ovat numerojärjestyksessä. Maalissa kietaisivat ympärilleni hopeanhohtoisen kinkkupaperia muistuttavan lämpöfolion. (Melkein kypsää lihaa kinkkufolion sisällä) Se päällä kävelen kilometrit hotelliin New Yorkin sydämessä.
Pukeutumisesta täällä vähät välitetään: mitä kummallisempi sitä tavallisempi. Yksi valkoinen sentään huomaa ja kysyy:  The King? Voittajako? - Ei. Salazar. 2.08.13. Humisee.
Keltaisten taksien loputon virta kadulla ja lähes ainaiset hälytysäänet ja jumalattoman isot välkkyvät mainosvalot. Sitä on New York tällä hetkellä. Kinkkupussissa keskellä 10-miljoonaista New Yorkia. Tämä kaikki mielettömyys on totta!
En voi olla nauramatta.

jatk ...

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Majojapa hyvinkin!

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 3

Queens

Pulaskin sillalla Queensissa ollaan jo puolimatkassa: 13,1 mailia. Ja yhä jaksaa yleisö hurrata, kannustaa ja syöttää, vaikka oma Alberto taitaa olla jo maalissa.
Vielä on voimia läpsyttää kämmentä kämmeniin ja ihmetellä miten monta mustaa kämmentä olen tänään koskettanut, enemmän kuin koko ikänäni mustia nähnyt.
Reunassa on hyvä juosta. Ja kuunnella elävää musiikkia. Mitkä markkinat! Täydentävää vastakohtaa niille hiljaisille maantielenkeille.

Manhattan

Queensboron silta on pitkä ja monitasoinen, profiili ylettyy kolmikymmenkerroksisen talon korkeuteen. Mutta eipä hätää: se vie kantakaupunkiin Manhattanille. Vasemmalla näkyy perjantaivierailukohde ja eilisen aamiaisjuoksun lähtöpiste, YK:n päämaja. Taaempana 102-kerroksinen Empire State Building. Maja kai sekin. Kuten World Trade Centerin kaksi 107-kerroksista rakennusta, joissa käy työssä  5 000 ihmistä; sinne kahteen taloon mahtuisivat joensuulaiset.
Äkkikurvi vasempaan ja samaisen sillan alitus. Täällä voi törmätä puliukkoon, jolla on paksu sikari suussa. Kulmassa suomalainen pullonsa kanssa: - Otatko mustikkasoppaa? Hyvin menee!

Bronx

Neljä kilometriä suoraa First Avenueta. Sillan yli Bronxiin. Ja nyt heikottaa. Askel lyhenee, Joku huutaa: - WALLTIME ... Mitähän se suomeksi? Bronxin koukkaus piti olla vain maili, mutta tämähän on iäisyys.
Ikään kuin hämärtäisi. Nyt johtaa silta Bronxista pois. Sillalla tuulee, tulee vilu. Joka puolella hoiperrellen, kiroillaan että pitikin lähteä. Seinän aikaa. Sitä sen täytyy olla, walltime. Jokaisen maratoonarin eteen putoaa taivaalta seinä, kun ravintovarasto on loppu, slut, finito. Mutta siitäkin on kuulemma joskus selviydytty. Kai se on niin että kehon rasvakerroksessa on ravintoa lisää. Kuluttakoon sitä.

jatk ...

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös