Tulipa vaan voimakkaasti mieleen kun nyt olen ottanut Salamalta lakin pois ja päässyt puoleen väliin miehen mieltä eli Milla Peltosen Paperilla seisovaa Perkelettä - Hannu Salaman elämä ja kirjat -teosta.
 |
| Milla Peltonen |
Salaman koti on ollut mitä on ollut: isä hakkaava narsisti, äiti juoppouteen ja miehiin taipuva nainen; koti milloin missäkin, samoin isä; Karstulaan karkotettuna piti kasvaa muutama vuosi; keskikoulu jäi viidenteen.
Sitten esivaltakin näytti kaapin paikan: sen alle, hus!, siellä on sijasi.
Ja ihan vain sen takia,
'kun minut kertojana haastettiin vastaamaan tasavallan oikeuslaitokseen fiktiivisen henkilön puheesta'.
Jotenkin käväisee tiikka sisäpuolelta pintanahkaa puhkaisemassa, unohtuneita menneitä esiin nostamassa: omat pienemmät ympyrät, nämä kuntatasoiset lautakunnat sun muut huomautuksia jakavat ja varoituksilla uhkailevat pääköt omassa salamasodassa.
Vaan ne on olt' ja mänt'.
Olen päässyt kohtaan Siinä näkijä missä tekijä, 1972.
Juhannustanssit ei kelvannut arkkipiispalle eikä porvareille. Jumalaa oli pilkattu.
Nyt kirja, petoksesta kertova, ei kelvannut kommunisteille. Vastarintaliike ja yhteiskunnallinen tietoisuus oli väärinkuvattu.
Salama sai kirjallan Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1975.
Tutkija Milla Peltonen plussaa kirjan ansioksi kotikirjakentän (post)modernismiin päin siirrättämisen:
"Se on ollut esikuva monelle aikalais- ja myöhemmälle kirjailijalle, jotka luopuivat kaikkitietävästä kertojasta ja aikajärjestystä noudattavasta romaanirakenteesta."Jopa Markku Eskelinen suomenkielen proosakirjallisuuden historiassaan Raukoilla rajoilla hyväksyy tämän poliittisen teoksen, koska se on yhden Salaman keskeisen teeman eli petoksen ryhmädynamiikan paras toteutus. Sen sijaan Salaman Finlandia-sarjahan on Eskeliselle massiivisen avainromaania ja autofiktiota yhdistävä floppi.
Oma sarvilainen lausuntoni olkoon: Luettu on ja unohdettu.
Silti Salaman koko tuotannon ja repertuaarin edessä: Lippalakki päästä - Ota!
KIRJA-ARVOSTELUT
