Kinkkupussissa kaupungilla

Minä, mummo ja maraton - Karj. 7.11.1981

ACT 5

Finish

Joko vihdoinkin Kapakkakukkula ja maali? Ei. Vielä kaksi mailia. Miten saisi jalkoja eteenpäin: hyppimillä kuin kenguru, sivuttain, takaperin, konttaamalla ... Äly-hoi, Sinä jätit minut vihdoinkin. Näin on hyvä.
Siinä sitä ollaan. Valtava pauke ja huuto ja meteli. Digitaalinäyttö maalin yläpuolella puolisen minuuttia alle kolmen tunnin ja neljänkymmenen. Vielä loppukiri ettei neljäskymmenes minuutti ennätä umpeen.
Maali tässä. Lähtö kaukana viiden sillan takana. Mitali kaulaan kuin voittajalle. Tyttöjen halaukset ja kehut: jokainen joka juoksee Marathonin on voittaja. Mutta onko tarpeen olla voittaja, tuskin - ainakaan toisiin verrattuna:

"Metiri se quemque suo modulo ac pede verum est." - Horatius (65-8 eKr)

- Ihmisen mittana olkoon vain oman askeleen mitta.

Broadway

Poistun tuhansia ihmisiä kuhisevalta maalialueelta. Kymmeniä juoksijoita kannetaan paareilla ensiapuun. Yritän oikaista penkkirivin ylitse, mutta jalka ei aio totella. Nuori pariskunta rientää nostamaan yli. Enää en jaksa ajatella ääntämistä tai kielioppia kun kysyn: - Broadway where?
Ymmärtävät. Neuvovat. Manhattanilla ei voi eksyä. Kadut ovat numerojärjestyksessä. Maalissa kietaisivat ympärilleni hopeanhohtoisen kinkkupaperia muistuttavan lämpöfolion. (Melkein kypsää lihaa kinkkufolion sisällä) Se päällä kävelen kilometrit hotelliin New Yorkin sydämessä.
Pukeutumisesta täällä vähät välitetään: mitä kummallisempi sitä tavallisempi. Yksi valkoinen sentään huomaa ja kysyy:  The King? Voittajako? - Ei. Salazar. 2.08.13. Humisee.
Keltaisten taksien loputon virta kadulla ja lähes ainaiset hälytysäänet ja jumalattoman isot välkkyvät mainosvalot. Sitä on New York tällä hetkellä. Kinkkupussissa keskellä 10-miljoonaista New Yorkia. Tämä kaikki mielettömyys on totta!
En voi olla nauramatta.

jatk ...

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6-7 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Salazar - naiset

Naimaton mies pitkästä iästään huolimatta: lakimies António de Oliveira Salazar (1889-1970), Portugalin yksinvaltias liki neljävuosikymmentä.

Poikamies - ja otsikkona naiset!

Oli tällä akateemikolla niitäkin, vaikkei juuri intohimoon asti, koska valtion etu oli aina ylinnä. Lienee Salazar juuri sellainen Linkolan kaipaama sivistynyt itsevaltias, jota Pentti liputtaa ja jolla asiat olivat oivassa ja tasapuolisessa tärkeysjärjestyksessä. Jälkipolvi on ainakin ollut tähän diktaattoriin tyytyväinen: vuonna 2007 valitsi voittajaksi tv-äänestyksessä Suurin portugalilainen.

On jälkeen jäänyt liuta naisnimiä joilla on ollut vaikutusta mieheen joka halusi, muttei aina pystynyt, elää lihanhimojen ja tunteiden yläpuolella - olla naimisissa ainoastaan isänmaan kanssa.
Ainakin nämä:

• Felismina
• Glória
• Maria-Laura
• Emilia
• Mercedes

Isä Cerejeiralle hän tunnustaa: "Minkäs sille mahtaa? Hän provosoi ja on aloitteellinen, enkä minä ole pappi."

Vihdoin kuusikymppisenä hän on kyllästynyt ympärillään pyöriviin naisiin.
Mutta kerran vielä, pojat!

On vuosi 1952, ja Salazar 62-vuotias:
Viimeinen kunnon ihastus, elämän suurin rakkaus astuu estradille, ranskalainen toimittaja Christine Garnier, joka halusi kirjoittaa, ja kirjoitti, Antoniosta elämäkerran.

linkki

Pihi diktaattori muuttuu hetkeksi avokätiseksi sormuksen hintaa määritellessään: "Älkää huolehtiko rahasta, sillä raha ei hyödytä minua mitenkään, minulla on sitä aivan tarpeeksi yksinkertaiseen elämäni ja liian vähän asemaani nähden."

Kaiken kaikkiaan Salazar on diktaattoriksi suht vaatimatonta elämää elävä mies, joka ei omaisuuttakaan ole liiemmin haalinut. Edes matkustamiseen ei hän tuhlaa valtion varoja: ei käy yhdessäkään Portugalin siirtomaassa neljänkymmenen hallitusvuotensa aikana.

1967 aivoverenvuoto ja halvaus. Uudet hallitsijat.
1970 kuolema 81 vuoden iässä.

- Kuuluiskohan hän oikeasti lainkaan tämän kirjan, Diktaattorien naiset, galleriaan? kysytyttää, siksikin kun en muutenkaan tunne tätä miestä, vaikka parikymmentä vuotta elimme yhtä aikaa samassa maailmassa.

Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös