Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 26. huhtikuuta 2018

Eduskunta - Lintukotoko?

virtuaalikierros

Olen Rosilan Arkadianmäen Arkunkantajassa, äsh! eikun Kirstunvartijassa edennyt siihen pisteeseen kun puhemiehen vaalin voittaessaan Sauli Niinistö saa vain 89 ääntä Heinäluoman hääräillessä ja johtaessa keplottelua selän takana, kuten hänen tapansa näköjään melkein aina on.
Niinistö on vienyt kansanedustajilta säästösyistä etuja, ja nyt kansanedustajat kostavat.

Niinistö on myrtynyt mies, vetäytyy koppiinsa ja kieltäytyy kunniasta: ei ota vastaan puhemiehen tehtävää.  Heinäluoma, Ravi ja Kalli hälyttävät Tiitisen, melkoinen tuhlari ja turhanpäiten esilläistuja,  neuvottelemaan tilanteesta. Homma laukeaa kun Jacob Söderman menee syvästi loukkaantuneen Niinistön luokse; Jacobilla ja Saulilla on sama sarkastinen huumorintaju ja syvä kunnioitus toisiaan kohtaan. Homma hoituu ja Niinistö suostuu sittenkin valtakunnan kakkospestiin. Eletään vuotta 2010.

Jännittävää, vaikka päällisin puolin tuttua.

Että harmittaa sortua lukemaan, ihan innoissaan vieläpä, moista tekstiä ja unohtaa ja heittää syrjään kunnon kaunokirjallisuus! Ei taida paljon kehittää omaa psyykettä.  🙎

Mutta ei hätää: kirja tarjoaa myös Kafkaa. Sulo Suti Aittoniemen habituksessa!

Suti soittelee huuliharppua ja istua jököttää ahkerasti kaikissa eduskunnan istunnoissa, eroaa monista puolueista ja perustaa lopulta oman yhden miehen Alkiolaisen keskustaryhmän. Pitää Alkiolaisen keskustaryhmän ryhmäkokouksia - yksinään! Ilmoittaa viikoittaisista ryhmäkokouksista, toisten puolueiden tapaan, eduskunnan pääaulan ilmoitustaululla kellonaikoineen - itselleen! Valitsee kokousten puheenjohtajaksi, pöytäkirjan pitäjäksi ja pöytäkirjan tarkastajaksi Sulo Aittoniemen! Myös ääntenlaskija valitaan - ylikomisariot evp. Sulo Aittoniemi, tietenkin. Silloin tällöin kokouksissa kuullaan lakiasiantuntijaa - Sulo Aittoniemeä. jne. yms.

Tässäpä pulman edessä nyt seistä jökötän, enkä muuta voi, kunhan Rosilan kirja loppuu: Kaivaako Aittoniemen Sulon Alkiolaisen keskustaryhmän ryhmäkokouspöytäkirjat esille ja lukea niitä - vai josko vihdoinkin pääsisi taas takaisin kaunokirjallisuuteen?

Volteriin ja muihin perusjalkoihin on jo ikävä. Niin ja onhan Lehtosista yksi vielä jemmassa lukematta:  Hyvästijättö lintukodolle.
Olisiko vihdoin sen aika?

hiihdot 11 /967 km = 140 h

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Requiem

Ei pidä säikähtää nimeä.

Hylätty mies saaressa viettää eristäytynyttä elämää - ihmissuhteet katkenneina. Luonto koleanakin lämmittää; kallio ainoa, joka pysyy muuttumattomana maisemassa.
Kaikenlaista on tapahtunut.
Aika merkitä mennyt, myös olla hetkessä tässä.

Kanerva Vaakanainen kirjoittaa miehen mielestä: Requiem. Kirjokansi 2017.


Kanerva ottaa syleilyynsä kuin meren aalto.

Jotakin samaa koin lukiessani veljen jäämistöstä löytynyttä Höyhensaarta.
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Vissiin palkkansa ansainnut!

klo 16.31 aloitin potun täytön

Eihän meistä monesta potkijaksi. Ja onhan se tärkeätä työtä - välttämätöntä, väittävät.

Tuli kesken tämän
-ilmoituksenlaadinnan tauolla esille

Hesarista tämä:

Ihan piti omat tienestit syrjään heittää ja taskulaskimella tarkemmin laskea Messukan palkka pyöristettynä:
  • kuukausipalkka: 10 milj.  €
  • päiväpalkka: 350 000
  • tuntipalkka (24/7): 15 000
MESSIN  T U N T I LIKSA

On siinä laskemista!
Ja veroissa kiertämistä: Messi tuomittiin vankeuteen veronkierrosta.

klo 17.27 Pottu täytetty
(Messinä ois tänä rupeamana tupsahtanu tilille toistakymmentä donaa - eläkeläisen vuoden palkka.)

PS vielä tämä:
sillähän ne perustelee myös noita isoja palkkoja ettäkun se työura on niin lyhyt.

hiihdot 21+20 /956 km = 138 h

*** myös

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Viimeisillä kymmenillä (työnimi)

Saas nähä jääkö otsikko voimaan.

Hyvän olon kanssa tässä köllötellään kahenjapuolen tunnin hiihtosuorituksen jälkeen yhä yhtyneenä ja ihastuneena Tolstoin kiteytykseen Anna Kareninassa, missä näyttelijä (Rantatalo) esitti Leviniä (Tolstoita itseään, siis) lapionvarressa huhkimassa ja filosofoimassa: - Vain pitkäkestoinen fyysinen työ vapauttaa aivot kaikista ajatuksista.

Se menee niin.

Kahden tunnin tauottoman yhtäjaksoisena jatkuneen hitaan hiihtoliikkeen jälkeen aletaan olla jo niillä haminoilla, juostessa tuo raja tulee tunnin verran aiemmin: kivun yli sukellettu, turtumista, terävien ajatusten hämärtymistä, muistikuvien himmenemistä - toisenlaista elämää, toisenlaisessa todellisuudessa, vaikka samassa tutussa ympäristössä.
Ja auta armahda voi dziisus mikä endorfiiniryöppy pysähtymisen jälkeen - ja koko loppupäivän - edf-kylpyaineiden levitessä solukoihin kuljettaen raukeuden ja levollisuuden mielentilaan.

Joku vielä luulee että 'terveyden takiako liikut?'. Ei vaan tuon. Ihan niin kuin kertapäiväateria jos jää väliin niin nälkä tulee, maha kurnii, heikottaa. Sama tuon kanssa. Ruuasta riippuvainen, liikkeestä riippuvainen. Samaa asiaa.

Levinpä tuon taas todisti! Tosin käänteisesti verrannollisena: täysi / tyhjä. 👴


En sitten niin muuten ollut vakuuttunut Joensuun kaupunginteatterin Anna Kareninasta, vaikka se oli hyvä esitys. Jotenkin jysähti päähän: onko pakko klassikoita 'kuvittaa' ja eivätkö riitä pelkkä kirja ja sen lukeminen? Pitääkö sitä vielä esittää? Sitähän näytelmässä katsoo kuvina ohjaajan (Aino Kivi) näkemystä ja tuntoja ja tulkintaa kirjasta ja väistämättä, klassikon kyseessä ollen, tömäyttää katsoja päätä seinään ja kyselee paikoin: miksse noin? - minä kun käsitän sen näin.

En minä siis sillä, ettemmekö silti olisi raikuvin aplodein, siis tyytyväisinä näkemään, palkinneet esittäjiä - korkeatasoisia ammattilaisia kaikki tyyni.

Jääköön tuo otsikko, vaikkei kirjoitus mennytkään ennakkohahmotuksen mukaan;
lipaseepahan edes alaoikean kilsoja.  👇   👉   👉   👉

hiihdot 15+10+20 /915 km = 133 h

*** myös

torstai 19. huhtikuuta 2018

Akateemikon omaa elämää

maili tuli

Suomen Kirjailijaliitto palkitsi Hannu Mäkelän

Tiedote. Julkaistu: 18.04.2018, 17:30
Kirjapaja

Suomen Kirjailijaliitto on myöntänyt tunnustuspalkinnon kirjailija, taiteen akateemikko Hannu Mäkelälle. Palkinto jaetaan tunnustuksena kirjailijan koko tähänastisesta tuotannosta ja työstä suomalaisen kirjallisuuden hyväksi. Kirjailijaliitto jakoi palkinnon kevätkokouksessaan 18.4.2018. Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa.

Sähköpostin kautta sylttytehtaalle:



Akateemikko, kirjailija Hannu Mäkelän kirjallinen tuotanto on ainutlaatuinen määrässä, laadussa ja monipuolisuudessaan. Mäkelä on julkaissut pitkälti toista sataa teosta: romaaneja, runokokoelmia, lastenkirjoja, elämäkertoja, omaelämäkertoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Luomalla tunnistettavan kertojanäänen, tummissakin aiheissa lämpimän, Mäkelä on ladannut valoa niin menneisiin kuin nykyhetkeen. Muistelmaromaaneissaan Mäkelä on tuonut luoksemme ja uuteen näkymään suurimpia kirjailijoitamme KiveäLeinoaOnervaaParosta, tai kauempaa Uspenskia ja Casanovaa. Lukuisissa lastenkirjoissaan, joiden alkujuurena on Herra Huun rakastettava hahmo, Hannu Mäkelä on toteuttanut sitä kirjailijanlaatuaan, joka on yhtaikaa riemukas ja haikea, niin kuin elämä on.

Ja takaisin Kirjapajan mailiin:

Mäkelältä ilmestyi alkuvuodesta Kirjapajan julkaisemana teos Krimiturkkinen karhu – Venäjääkotikäyttöön, ja syksyllä tuotteliaalta kirjailijalta ilmestyy Kirjapajan julkaisemana teos Valo – kertomus rakkaudesta. Näissä teoksissaan hän kuljettaa lukijan ihmisten Venäjälle, puolison kautta läheiseksi tulleen elämänmenon iloihin ja suruihin. Hän kirjoittaa myös rakkaudesta ja kuolemasta, sielunkumppanin löytämisestä ja menettämisestä.

Syksyä odotellessa  suosittelen tuolta oikealta painamaan Akateemikon mutinoita → ⇒ ⇉→
hiihdot 10 /870 km = 128 h

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Suudelmin suljetut kirjeet

Jos jatkaisi Rosilan Kirstunvartijan selvitystyötä ja ihmettelisi: - Enpä oo kuullukaan!
Tai sitten ei vain muista, halua muistaa.

Enhän tuota muistanut äsken edes sitä mikä oli kolmas appro joka omaan Hukin-paperiin piti suorittaa, ennen kuin jostain hämärien verhojen takaa kuului kuiskinta: "Sen Ruoppilan, sen katsekontaktimiehen ala." Siis kehityspsykologia, johon piti opetella paksu lääkärinkirjakin; vissiin cumuun olisi kuulunut koko lääkärilaukun sisältö! Laudaturissa olisi voinut jo kiertävänä valelääkärinä toimia?

Mutta. Nyt asiaan, Hakkila! Eli kirjankannet avaa - ja hämmästy!


Björn Feiring, eduskunnan taloudenhoitaja (1940-1967) - oiva aloitusaihe tälle juorukirjalle.
Äijä hoitaa eduskunnan sisäisen talouden, maksaa palkat sun muut toimintakulut eikä päästä neljännevuosisataan ketään kassaholviin.
Sitten kun sairastuu niin jonkun on pakko päästä sisään ja Joku kauhistuu:

HOLVI PURSUAA RAHAA!
14976705,92 mk
Eletään vuotta 1967 - nykyrahassa 25 milj €!
12 pahvilaatikollista ja yksi matkalaukullinen töhnää kiikutetaan kiireellä, huomaamatta Suomen Pankkiin. Ja yritetään olla ihan hyshyshiljaa. (J. Virolainen, V. Kokkola, S. Forsius, A. Holopainen, H. Kuusinen)

Feiring oli kymmenien vuosien ajan jättänyt tilittämättä, eduskunnan palkanmaksusta yksin huolehtivana taloustoimiston toimituspäällikkönä, kansanedustajilta ja eduskunnan henkilökunnalta perimänsä veroennakot ja pakannut ne holviin kirjekuorilaatikoihin. (Vain vähäsen oli napsannut omaan käyttöön.)

Että semmoinen tapaus Suomessa, ihan vasta tässä - ei ihme jos vastaavaa jossain Afrikassa taikka ..., no jääköön sanomatta.

Sitten Feiring kuoli 1974 kesken oikeudenkäyntien ja leskivaimo vapautui lähes kaikista syytteistä. Oikeusprosessi venyi ja venyi, kunnes KKO päätös saatiin 19.3.1980.
'varatuomarinleski Maj-Lise Litonius-Feiring tuomitaan jatketusta rikoksesta raskauttavien asianhaarojen vallitessa ja ryhtymisestä rikoksen kautta saatuun tavaraan kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen, josta vähennetään vapaudenmenetysaikana yksi kuukausi ja seitsemän päivää' + 2000 000 markkaa vahingonkorvausta valtiolle. 
Oottakaas kunhan päästään Lipposeen, Ahoon, Uosukaiseen, Niin ...

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Rosila, Tiitinen lukulistalla

mutta kevätkurjen kaakatus kuitenkin päällimmäisenä


Eli
muuan mahataudistaan tod.näk. selviytynyt, vähän vain enää kurajaa, Hiihtäjä miettii järven päällä tärkeysjärjestystä lähipäivien:

- Syyriastako pitäisi olla täällä pohjoiskarjalaisen syrjäseudun syrjimmän pitäjän perillä huolissaan, vaiko omista mahanmurahduksistaan, vaiko siitä kun ei vieläkään sulaa kohtaa järven jäällä yllä lentävälle joutsenparille kuhinapaikaksi. (taikka itselle humpsahdettavaksi - eikö älyä sitä vaaraa!)
- Eihän hän mikään Putin ole, Trumpista, al-Assadista puhumattakaan.
- Sote olkoon Sipilä & kumpp. harmi.

Niin miettii niitä näitä Hiihtomies hiihtäessään suksineuvoin Toisensa kanssa rantaviivaa.
"Vajaaksi jää, vajaaksi jää, vajaaksi jää ..." toistavat suksetkin rantajäätä hinkatessa hangatessa.

Sitten Hiihtäjä yhdenäkin muistaa ja vakavoituu. Putkahtavat mielen päälle paljon painavammat ystäväelämänasiat:
- Voi, kunpa onnistuisi vihdoinkin se, no se, löytyisi se taudin lähde, onnistuisi leikkaus ja pääsisi ystävä, 'hirmu vanha', hiihtäjäkamu taas jaloilleen. Vasta täällä kevät kaksi sitten rantaviivaa suksittiin, joutsenia vertailtiin, joita kaksi, heitä kaksi, meitä kaksi, raikkaasta ilmasta, lämmöstä, lumen sulamissirinästä nautittiin...

Semmoista on elämä.
Sotaa Syyriassa. Taistelua järven jäällä: linnuilla kohteena onni, hiihtäjillä tonni.

- Jokos näyttää gps kymppiä? Alkaa hanki tilsaantua alla.

Täynnä on.

Kotimatkalla on aika poimia postilaatikosta kirja ja hypätä poliitikkojen sielunmaisemiin:

"Salainen arkku on auki! Pentti J. Rosila työskenteli eduskunnassa lähes kolmekymmentä vuotta. Hän piti uransa ajan päiväkirjaa, johon hän kirjoitti kuulemansa ja kokemansa, niin hauskoja sattumuksia kuin joskus myös saamaansa röykytystä. Jälkimmäistä tarjoili useimmiten eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen."
hiihdot 7+10 /860 km = 126 h

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Akkumalaattori



- Ei inahakkaan! inahti pöytäpuhelimen luuriin lapsenlapsenlikkareissultaan kaupungista meistä toinen, - naksahtaa vain.
- Josko akunkenkiä vähän hierosit ...
- Eivät liiku.
- Onhan siinä se hinausvakuutus.

Pianko oli tullut Kärripoikien mies hienon virtaa-antavan salkkunsa kanssa - ja johan inahti! Oli määrännyt, jotta pyyhkäses nyt Akku-Sinkkoselle.

Kohta jo tuli iloisempi soitto luuriin: - Oon ajelemassa tässä Venäjälle. Haen ne löpöt tässä samalla.
- Tuo se lehti.

Toinen ajelee Venäjälle, toinen kiertää hiihtorinkiä epätoivoissaan - josko sittenkin sen tonnin, sen päähänpinttymän? Aurinko paistaa, ilo hunajaisilla kevätkeleillä lasketella piiiitkää mäkeä ja yrittää jokaisella kierroksella päästä pitemmälle, tuon pöllikasan taakse - pääsee pääsee kun oikein kyykistyy. Kuumat mehut termoksesta aina muutaman kiekan jälkeen ja hankeen sauvantökkäys kierroksen täytyttyä.
Neljännentoista merkin jälkeen saa riittää: 21. Saunaan.

Tankki täynnä ja varagallonassa se sallittu kymppi kurvaa auto illansuussa pihaan. Akku 110 ja dieselit puoleen hintaan. Ja lehti 19 rossiiski rubl.
 

- Oli pikkiselläpojalla pikkusta mahatautia, vaan jaksettiin tanssia ja piiriä pyöriä vimmatusti, sanoo ennen kuin kallistutaan yötämöisin.

Puoli kolmelta etoo.
Ripuloi. Voimaton olo. Palelee.
Kahdeksalta pursuaa yli. Vessanpönttö värjäytyy yltä päältä, yläpään vuoro purkautua: mönjää monenlaista syöksähtelee kuin laavavirtaa, ryöppynä leviää keramiikkaan ja laattialle jalkalistojen täydeltä.
Viimein malttaa lopettaa - käy hiihtomies horjuen vapisten vuoteelleen.
Virta akusta finito; ja kuulemmepa vielä toistonhyminänä:
- tanssia ....piirinpyörintää ... pikkisellä pojalla ... pikkusta mahatautia ... 

- Tokko auttais ees kärripoikain virtaa-antavan salkkumiehen salkku tähän hätään, akku-sinkkosenkaan uusi akkumalaattori? en tiijjä perhana.


KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

torstai 12. huhtikuuta 2018

Badding - omituinen rääpäle


- Mulle tuli Raulista sellainen ensivaikutelma, että tämä on aika omituisen näköinen hiippari, enkä ollut ollenkaan uskoa sitä minkälainen ääni siitä rääpäleestä lähti.

The Boysin pianisti Jani Uhlenius, ei vaan Boysin kitaristi Antero Jakoila sen sanoi, saman mitä minäkin aioin.

- Äänen soundi, musikaalisuus - se fraseerasikin ensimmäisen kerran kuin Elvis. Badding lauloi hemmetin musikaalisesti Nummisen ja Laineen tekstejä, mutta oli ujoutensa vuoksi koko ajan vähän kuin ulkopuolinen, jatkavat Boys-pojat, jotka seurasivat vuonna 1970 ensimmäisen Ruisrockin esiintymiskammoista Baddingia.

Ihan täytyy käydä vilkaisemassa hikkajiin profiilia:

LempimusiikkiVIEJA TROVA SANTIAGUERA, Käypä kuuntelemassa!
 https://www.last.fm/music/Vieja+Trova+Santiaguera/_/L%C3%A1grimas+Negras, - Rauli BADDING Somerjoki, ehottomasti - KATRI HELENA, MATTI ja TEPPO, tottakai!

Siellä on mainittu ulkohuussin alla! Heti tokaksi.
Rauli-venkulaa ei voi unohtaa.


On minulla tietenkin sen Kaikki laulut, 6 CD:n kokoelma.
Ja kävin Pölösen Baddinginkin aikoinaan katsomassa ja kuuntelemassa, vaikka kyllä Markun Onnen maa parempi silti on.

Mutta itse asiaan, eli mistä moiset ajatuksen poikkeamat - kas tästä uutuudesta:

Jukka Rajala: Kaita polku. Siltala 2018

hiihdot 18+21 /843 km = 124 h

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Juha väreissä

Tämä on sitä työnsä tehneen onnea: voi hyvällä omallatunnolla keskellä päivää aukaista töllöttimen ja katsoa elokuvan. Harvoin viitsin tuhlata kahta tuntia elokuvan kimpussa, sillä senkin aikaa voi lukea ja käyttää mielikuvitusta, jota elokuvaa katsoessa on vaikea käyttää: kuva valuu silmiin valmiina jonkun valitsemana ja jonkun valitsemat näyttelijät näyttelevät jonkun kirjoittaman tekstin.
Mikä siinä on katselijan osa?

No nyt meni taas keisarin uusiksi vaatteiksi.

Asettaudutaanpa aloillemme. Katsokaamme.
Ensimmäinen suomalainen kokoillan laajakangasvärielokuva.
Juha.
Juhani Ahon Juha-romaanin (1911) mukaan.
Ohjaus: Toivo Särkkä.
Näyttelijät: Toivo Kaipainen, Elina Pohjanpää ja Veikko Uusimäki.
Toivo Kaipainen? Niin ennakkotiedot jokaisessa lehdessä, myös tv:n omassa oppaassa oli kirjoitettu.


Eino se minusta oli, en Toivosta ole kuullutkaan - vai olisiko Einon veli...

Uhtuan shemeikka houkuttelee vanhan Juhan nuoren vaimo-Marjan mukaansa, a' sinne Karjalaan!
Laskettelevat pitkät ajat jokea, koskia alas, maisemia kultaa aurinko, a' mikä katshelles' ja nauttiessa nuoren parin mukana.
Vaan siellä sitten totuus valkenee: shemeikka on shemeikka ja puolenkymmentä vaimoa odottamassa uutta orjaa sakkiin.
Juha ärisee ja änkyröi kotona elämän kohtaloa Justiinaakin äkeämmälle äidilleen.

Tähän asti joskus luetusta muistan ja sen jotta jos en väärin muista niin vielä palaa Marja Juhansa luo.
Ja niin tuo tekee, lapsi kainalossa.

Lopun muistin väärin: luulin että Marja hukuttautuu vuolaaseen virtaan. Mutta ei: Juha sinne veneellään joutuu kosken vietäväksi sestosauvan katketessa.

1h 45 min noissa maisemissa meni, suurinpiirtein sama aika kuin talvisilla hiihtolenkeillä, niin kuin nyt aamullakin, puoliksi hankikannolla, jolla katkaisin sauvani kuin Juha omansa. Ei sauva sentään mystisesti kadonnut kuten viime vuonna: Kevään ilo ja riemu.

hiihdot 12+15 /804 km = 119 h

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Jalat maahan

Eilisen jalat tukevasti ilmassa -jutun jälkeen on kiva palata ihan tavalliseksi ajatuksiltaan, sanoiltaan ja töiltään. Ja kertoa päivän etenemisestä kaverille.

Ote just lähetetystä mailista:

'siulla ne nuo hyödylliset askareet!
Meikäläisen päivä tähän mennessä:
aamulla kierros suksilla kentällä (1,5 km) - jäinen, odotettava auringon säteitä pehmentämään.
välikahvit
potkureilla vaimon ka Hyytsuaren sillalle asti hokit jaloissa (7 km eestaas)
mehut
kentälle tien yli kymppi - a jo vähän paremp ol.
sauna
hiihtova Tv:stä
Pian jääkiekkoa.

Ei musiikkia.'


No jokunen ristikko siihen.

ps
ratkesi muuten tuo piilosanakin kun aikansa hautui ajatuskammiossa: KÄSITEOLLINEN
hiihdot 11 /777 km = 116 h

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Hullua hurskaammaksi

pienoisessee esseestä (kuvitettu)

Tulinko? Hurskaisesta.
Pakko pakittaa eiliseen ja Antti Hurskaisen esseeseen Loksuva lukija Nuori Voima -lehdessä 1/18.
Tekijän taustoja tietämättä uskalsin mieltää asian näin:
Siinä opiskelijapoika selvittää pappilan rouvan koppavuutta ja kylänkävijää Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa, vaikkei kaupunkilaispojalla takuulla ole harmainta aavistustakaan millaiselta kirkonkylän maalaiselämä ja pappilamiljöö iholla tuntuivat, sellaisena edes jona moisenlaisen itse myöhäkyläläisenä ihollani aistin 👂👀👃.

Mutta minähän siinä koppavana olinkin eikä Antti!  = sillä
  1. myötätunnottomuutta pohtiva esseekerronta mukaansa tempaisi kaikkine kirjailijanimineen niin että läpiluettava oli, ja kun olin läpilukenut, tapani mukaan asianvieri kiinnitti eniten huomiota eli se kun loppulitviikissä selvisi että kirjoittaja oli saanut nuo Linnan työläisromaanit joululahjaksi ja yksinäisyydessään pyhinä niitä luki kohdaten vain toisen yksinäisen - työläisen: Prisman kassan, 24/7-työntekijän, mentyään ostamaan pakastepizzan ja colaa jouluruokaan kyllästyttyään;
  2. oli myös myönnettävä, että jännästi toi jutun lähemmäksi nykyaikaa ja peilasi minulle täysin tuntemattomaan musiikkiin, sitaatti: '- Ellen on kuin Pulp-yhtyeen "Common People" -kappaleen naispäähenkilö. Jarvis Cockerin kuvaama kuvanveiston opiskelija haluaisi itsekin "elää kuin tavalliset ihmiset". Ellen Salpakarin tavoin hänellä on tiedonjanoa ja luotto ryysyläisgloriaan. - Smoke some fags and play some pool / Pretend you never went to School.'
Totta kai kiinnitin huomioni myös lukemani Hannah Arendtin Eichmann Jerusalemissa -teoksen sivuamiseen, kohtaan jossa Goethet ja Schillerit läpilukenut natsijohtaja saa tutkintavankeuskoppiinsa Nabokovin Lolitan.
Palauttaessaan kirjan Eichmann toteaa: - Erittäin epäterve kirja.

'Pedofiilinen motiivi oli närkästyttänyt miljoonien juutalaisten tapattajaa. Harva viatonkaan on altis havaitsemaan empatiakykynsä valikoivuutta', päättelee Antti Hurskainen, josta otan selvää täältä: Siltalan 1986 syntynyt esseisti.
Eläköön Nuori Voima!

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

torstai 5. huhtikuuta 2018

Kaapista ulos

⚢ Ei, kyllä minä lehtiäkin luen enkä vain kirjoja - johan tuon harhauttavasta otsikostakin voi päätellä.⚣
 Lajikirjoa riittää.

Kaikista lehdistä ei viitsi niinkään huudella, kun ne lehdet eivät ole sellaisia lehtiä joita monikaan lukee. Niistä vain huutelen joita moni muukin lukee ja joissa on kirjoituksia Haberista, Sillanpäästä, tinderistä, whatsappista ja twitteristä. Enempi aktuelleista aiheista. Siis Kuka tapasi kenet missä ja milloin - tiedättehän.

Sen verran tulen kaapista ulos, että pistän tähän pääsiäispyhinä lukemani kuivan lehtinipun malliksi:


Mutten niistä sen enempää käy huutelemaan, koska eihän niissä monenkaan mielestä ole mitään luettavaa, noin yleisesti ottaen, sillä ketä (ki)innostaa lukea
  • Elonkehän juttu Omavaraopisto etenee (=Lasse Nordlund/Maria Dorff) Valtimon perukoilla;
  • Kaltion juttu Kansainvälistä viestintää vessanseiniltä - jonkun virolaisen Samman Viestejä-taidenäyttely jossain huithiijessä Torniossa;
  • niin & näin-lehden juttu Estetiikan tiedollinen merkitys
  • Nuori Voima -lehdessä Loksuva lukija tai 
  • Ukkosesta runoja?
Suomen Kuvalehti lienee tutuin tuosta nivaskasta, jupihko lehti, jonka muotinumerossa Piilosana ratkaistavaksi. [ei muuten ratkennut kokonaan, kun ei sytytä vihje:
Entisiä kellon valmistajia ei teknosällin apu tavoittanut. Onneksi teillä on - ja itselläni - kone. (13 kirjainta eka k vika n) ]

Kaikissa noissa lehdissä, SK:ta lukuun ottamatta, on se yhteinen piirre että niitä voi lukea muutaman vuoden viiveelläkin - aivan kuten kunnon kirjallisuutta: sanoma ei vähässä kummassa vanhene.

Liikkuisiko viidentuhannen särvessä lehtijulkaisujen määrä Suomessa? - niin ainakin jokunen vuosi sitten joku laski. Ai niin - senhän voi googlata: kas tässä!

hiihdot 11 /766 km = 114 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Inhimillisesti katsoen epäinhimillistä

  • Ivan Apasenko, syntynyt vuonna 1921 Kiovan alueella, maanviljelijä, kansalaisuudeltaan ukrainalainen. Vangittu Jaakkimassa 1941. Sotavankileirillä Kurkijoella. Ammuttu 13.5.1943 Sulvan kylässä Mustasaaressa.
  • Mihail Ivanov, syntynyt joulupäivänä 1924 Lvovin kaupungissa, venäläinen, ei ukrainalainen. Sahatyöläinen. Vangittu partisaanina Kostamuksessa juhannuspäivänä 1942. Ammuttu Mustasaaressa 24.2.1943.
  • Dmitrij Kuntin, syntynyt 23.8. 1921 Moskovan kaupungissa, ammatiltaan autonkuljettaja. Vangittu haavoittuneena 13.11.1941 Louhessa. Ammuttu Mustasaaressa 21.5.1942.
  • Aleksandre Tanitsev, syntynyt 17.3.1921 Kirovin alueella Sahalinskin piirissä, ammatiltaan metsätyönjohtaja. Vangittu 28.3. 1942 ja kuollut 3.2.1943, kuolintapa: sairaus/nälkä/heikkous, kuolinsyy: mahahaavan puhkeaminen.
Parikymppiset nuoret jossakin pohjoisessa sotimassa - tuskin omasta halustaan.
Kuka keksi sodan ja miksi? kysytyttää. Nuoko?

Liian laaja kysymys. Yhteenveto kuitenkin helppo tehdä: ks. otsikko.


Luen jälleen kertomuksia näistä isättömistä, ukittomista venäläisvankien jälkeläisistä, joilta tuo tärkeä elämänjuuri, esi-isä, on kadoksissa.
Ira Vihreälehto etsii isoisäänsä vankileireiltä, arkistoista, netistä, mailittamalla, facebookaamalla, ajelemalla autolla, junalla pitkin poikin Suomenmaata, tapaamalla henk.koht. kasvotusten, puhelimella ihmisiä, jotka tietävät sota-aikaisista tai joilla on sama halu ja kaipuu löytää kadoksissa oleva juuri.
Kirja on nimeltään Kunnes rauha heidät erotti - Neuvostosotavankien ja suomalaisten suhteet jatkosodan aikana, Atena 2018.

- Auttamattomasti olette myöhässä!
Sitä tarkoittaa lyhyesti sotavanki-isänsä löytänyt ja tavannut Vihan ja rakkauden päivät -romaanin kirjoittanut Arvo Myllymäki Iralle sanoessaan: "Kaksi vuosikymmentä sitten olisin voinut selvittää sinun ja muiden mysteerit."
Eli arkistot ovat sulkeutumassa ja yhteistyö kuivumassa Venäjällä.

Yhden vahvan ukkiehdokkaan Ira Vihreälehto löytää heimosotavankileiriltä Savonlinnan/Säämingin Aholahdesta.
Jossain vaiheessa Otavan koulutilalla työskennellyt
  • Ivan Vasilinpoika Anashkin, syntynyt 22.7.1924
Ivan voisi kelvata ukiksi, mutta Petroskoin arkistosta Ivanin taustoja tutkiessaan Iran eteen aukeaa melkoinen vyyhti: - Tiedot, joita minulla on Ivanista ja hänen suvustaan on sekoitettu ainakin kolmesta eri Anashkinin perheestä Naamoilan kylästä. Kaikki ei nyt täsmää.

Jääköön tuo toistaiseksi kesken, on niin monta muuta sodan satuttamaa kohtaloa kirjassa luettavana, kuvina katsottavissa.

hiihdot 10+13 /755 km = 112 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Ö-höm!

Harvoin saa kehuja. Aprillipäivänä voi saada.
harvoimena kuin paraskin pääsiäistrulli lentää liihottelin tuolla ristikkopiireissä ohjaamassa tietä oikeaa. Oikomassa väärinneuvontaa uusopettajuuden (=noituuden) iskemänä.

  '-Salin'
odotti täydennystä pitkäperjantaisessa Hesarin Aulis-ristikossa 2999.


Joku ratkaisija oli ohjaillut ratkojia harhaan, kas näin:
'Tapsa 31.3.2018 -- onko Salinin edessä kummassakin tappauksessa tavuviiva? Jos on, niin hyvä. Silloin liikuttaisiin kaiketi Hamelnin tienoilla ja valtamerissä. -?-'

Ykskantaan ilmoitin yksinkertaisesti:

harvoin 1.4.2018 klo 18:42   Eiköpähän tuo'-Salin' lähde liikkeelle Hagmanin Matin siskon miehestä, eikä mistään Hamelnin pillipiip-arista.
Ja eikös kohta tulla tupsahtanut ne kehut:







Ö-höm!



KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös
  
 

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Kierrettiin kirkko rivakasti

Se oli jälkijoukoissa melkoista haipakkata, ihan kuin armeijan marssilla jälkipäällä. Kiirettä piti jotta letkassa mukana pysyi. Siinä touhussa tuohuksista tuli sammui.
Ihan erilaista kuin olin luullut.

Kuu paistoi kokonaisena kuusien yläpuolelta ja väki vaelsi ympyrän lumikinosten suojassa. Heti puoliyön jälkeen. Sitten loppuikin kiire. Kirkon rapuille.
Jos olisi pakkasempi ja tuullut, olisi avotapulin kellonsoittajalla  saattanut olla holotna ja naruista vetämistä.

Oli siitä jo seitsemän vuotta edellisestä puoliyöpalvelusta ja ristisaatosta; monituntinen Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia sai jäädä seuraavaan kertaan ja syömingit Trapesassa. Oli lähdettävä yönselkään ajelemaan kotia kohti. Vaikka eihän tänne kummoinenkaan matka, sataakaan. Jonkinlainen tuttuus tässä miljöössä ja touhussa kuitenkin on säilynyt ihan lapsuuden ajoilta, jolloin kummitäti asui Karviossa ja pistäydyttiin venäjää posmentavia munkkivanhuksia ihmettelemässä.

Seitsemän vuotta edellisestä pääsiäiskäynnistä, vaikka tuntui ettei viittäkään. Siitäkin voi laskea että seitsemän kun kanssamatkaaja vierellä kertoi, jotta 'tulevan joulun alla tulee kaheksan vuotta Kuopion ohitusleikkauksesta ja sen jäläkeen kohta jo piäsiäisenä tiällä pistäyvyttiin'.

Josko seuraavan kerran seihtemän vuoden päästä jaksettas seistä koko aamuyön palaveluksen ja kiertää kirkko useampaan kertaan.


hiihdot 10 /732 km = 109 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös