Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Suudelmin suljetut kirjeet

Jos jatkaisi Rosilan Kirstunvartijan selvitystyötä ja ihmettelisi: - Enpä oo kuullukaan!
Tai sitten ei vain muista, halua muistaa.

Enhän tuota muistanut äsken edes sitä mikä oli kolmas appro joka omaan Hukin-paperiin piti suorittaa, ennen kuin jostain hämärien verhojen takaa kuului kuiskinta: "Sen Ruoppilan, sen katsekontaktimiehen ala." Siis kehityspsykologia, johon piti opetella paksu lääkärinkirjakin; vissiin cumuun olisi kuulunut koko lääkärilaukun sisältö! Laudaturissa olisi voinut jo kiertävänä valelääkärinä toimia?

Mutta. Nyt asiaan, Hakkila! Eli kirjankannet avaa - ja hämmästy!


Björn Feiring, eduskunnan taloudenhoitaja (1940-1967) - oiva aloitusaihe tälle juorukirjalle.
Äijä hoitaa eduskunnan sisäisen talouden, maksaa palkat sun muut toimintakulut eikä päästä neljännevuosisataan ketään kassaholviin.
Sitten kun sairastuu niin jonkun on pakko päästä sisään ja Joku kauhistuu:

HOLVI PURSUAA RAHAA!
14976705,92 mk
Eletään vuotta 1967 - nykyrahassa 25 milj €!
12 pahvilaatikollista ja yksi matkalaukullinen töhnää kiikutetaan kiireellä, huomaamatta Suomen Pankkiin. Ja yritetään olla ihan hyshyshiljaa. (J. Virolainen, V. Kokkola, S. Forsius, A. Holopainen, H. Kuusinen)

Feiring oli kymmenien vuosien ajan jättänyt tilittämättä, eduskunnan palkanmaksusta yksin huolehtivana taloustoimiston toimituspäällikkönä, kansanedustajilta ja eduskunnan henkilökunnalta perimänsä veroennakot ja pakannut ne holviin kirjekuorilaatikoihin. (Vain vähäsen oli napsannut omaan käyttöön.)

Että semmoinen tapaus Suomessa, ihan vasta tässä - ei ihme jos vastaavaa jossain Afrikassa taikka ..., no jääköön sanomatta.

Sitten Feiring kuoli 1974 kesken oikeudenkäyntien ja leskivaimo vapautui lähes kaikista syytteistä. Oikeusprosessi venyi ja venyi, kunnes KKO päätös saatiin 19.3.1980.
'varatuomarinleski Maj-Lise Litonius-Feiring tuomitaan jatketusta rikoksesta raskauttavien asianhaarojen vallitessa ja ryhtymisestä rikoksen kautta saatuun tavaraan kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen, josta vähennetään vapaudenmenetysaikana yksi kuukausi ja seitsemän päivää' + 2000 000 markkaa vahingonkorvausta valtiolle. 
Oottakaas kunhan päästään Lipposeen, Ahoon, Uosukaiseen, Niin ...

2 kommenttia:

  1. Arvoisa kultaharkko-ämeriläiskokemusasiantuntija hikkaj

    Aina kun tulee tuo Feiring missä puheeksi, niin kummastelen, ettei se vienyt rahoja parempaan talteen.
    Ei ois kukaan ikänä mitään huomannut, ja pienempi stressi ois ollut, kun ei ois tarttenu joka julmetun päivä kirstunvartijana töissä käydä ja kätköä valvoa.

    Nykyään on nuita Caymaneja ja Neitsytsaaria sun muita.
    Sinähän tiijjät, kun oot kultaharkkoliikennettä läheltä seurannut ?

    Vähän pitää kyllä verottajaakin moittia, ettei se ikänä hoksannut, että veronpidätykset, jotka kansanedustajien veroilmoituksissa tokikin varmana oli ilmoitettu, olivatkin jääneet hävööksiin !

    Kun tuossa kymmenisen vuotta sitten Vaasan keskussairaalan tekninen johtaja jäi kiinni monivuotisesta kavalluksestaan, syytettiin muistini mukaan yli neljän miljoonan euron liiveihin käärimisestä. Mutta tuomio tuli vain 2,4 miljoonasta !
    Omaisuutta oli tullut hankituksia hajautetusti, vähän niinku kepulaissysteemillä. Oli taloa ja asuntoa Vaasassa ja muualla.
    Oli hacienda Dominikaanisessa tasavallassa.
    Vouti sai suuren osan takaisin, mutta se Karibian tilus taisi jäädä saamatta.

    Joten hyvällä sijoittelulla osa jää lopulta itselle !

    Vähän niinku Jaajokin sanoo, jotta "sen saat sitten pitää" !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      on ne melekosia veikkosia kun pääsevät patojen ääreen!

      Sen verran edenny nyt tuo kirja, jotta kaikki puhemiehet on Ahteesta alkaen käsitelty. Sorsalla ei paljon häpyä tyrkätessään Ahteen syrjään. Uosukainen ei paljon säästelly kiertäessään Topisa kanssa maailmalla, mutta oli tarkka kuitenkin jottei lööppejä päässy syntymään. Lipponen toimi päinvastoin: kehotti pistämään päällimäiseksi mappiin törsäykset jottei lehtimiesten tarvitsisi kaikkia tyhjänpäiväsiä papereita penkoa. Heinäluoma tuntu loppujen lopuksi olevan kaikkein pahin juonikko omia ja vieraita kohtaan. Lohela paras, jolle oma etu oli tuntematon käsite.

      Niinistön osuus on vielä lukemata, vaan - tiijäthän tuon!

      Näyttää kaikenkaikkiaan niinkun 200 kansanedustajaa ja puolentuhatta! eduskuntavirkailijaa ois pikkusia lapsia hiekkakasalla leikkimässä, tappelemassa kuka saa parhaan auton, kuka lapion, kuka jne.

      Kyllä me tavalliset työntekijät ollaan jääty paljosta paitsi.

      Poista