Ei kukaan Saimaa enää lue

Saima-lehti ei enää ilmesty, ei vaikka postilakkokin loppuisi.

Alumni sai taas kolumnin aiheen kun luki viimeistä Saima-lehteä. Hetkinen! Siis viimeistä, eikä viimeisintä?
Ei. Vaan viimeistä. Tämäkin alumnin elämän piriste siirtyy nettiin paperilta, jotta tieteen sanoman vastaanottajajoukko paisuisi.

Se on slut mikä slut.

"Kun tieteen julkaisuissa siirrytään kohti avointa julkaisemista, pitää tämän tapahtua myös yliopistojen ajankohtaisviestinnässä. Tästä on myös kyse nyt käsillä olevasta Saima-lehden uudistuksessa, jossa printtilehti korvataan sähköisellä uutiskirjeellä."

Noin pääkirjoittaa Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen ja kolauttaa Saiman hengiltä.

Tulipa alumnillemme hätä ja hoppu tai oikeastaan ei, sillä nythän tätä kuolinnumeroa voi selailla aina elonpäivien loppuun saakka, sillä tuoreemman numeron päällevyörymisen uhkaa ei enää ole.

Huoletta voi jättää lukuja väliin, myöhentää tämmöisiäkin kiinnostavia kuin

• Nanopartikkelit lisäävät vehnän kasvua
• Neuroflamenttimittauksesta uusi työkalu otsalohkodementian diagnostiikkaan
• Fotoniikka osana tulevaisuuden arkea
• Unibruksismia voi mitata kotona edullisesti ja helposti ...

Alumnimme voi huoletta keskittyä omaan alaansa, erityispedagogiikkaan tai oikeastaan pedagogiikkaan ylipäänsä, sen uusiin tuuliin eli niihin, joita alumnimme ajoi takaa jo omassa opetustyössään, sen minkä tuolloin uskalsi.

Sen minkä uskalsi? 

Nii-in, ei sitä kuulemma uskaltanut paljon poiketa yleislinjoista, koska piankohta tuli joku mittarimato kirkonkyliltä tai ylemmiltä tahoilta mittaamaan ja änkkäämään, jotta ettehhän ettehänte näillä keinoin yllä millekään tasolle.

Flippaus soveltuu vuorovaikutuskoulutukseen, lukee lehdessä.

- Siis mikä? kysytyttääkö siellä?

 Käänteinen opetus 

'tarkoituksena kääntää opetus nurinpäin eli antaa luentomateriaali opiskelijoille ennen yhteistä tapaamista esimerkiksi videolla tai muutoin teknologiaa hyödyntäen.'

Flippaus on, sanokoot mitä sanovat, erittäin hyvä oppimismuoto sellaisille jotka eivät osaa ottaa joukolle puhumista/opettamista vastaan. Yksilönä perehdyt ensin kotona asiaan, ja johan avautuu sitten osaajan esitys tutuntuntuiselta ja ymmärrettävältä päänupissa - panee kysymään asiantuntijalta syvempiä kysymyksiä.

Korkeakouluopetuksesta puhuu Saima, mutta hyvin sovellettavissa kaikille asteille.

Alumnimmeko alkaa kaipailla takaisin työnkurimukseen! Eikö hän muista niitä inhottavia sunnuntai-iltapäiviä jolloin mahassa alkoi kurnia ja mieli ankeutui iltaa kohti?

Eiköhän hän rauhoitu kun mustutamme noista päällekäyvistä unta nakertavista maanantainvastaisista öistä, sorasilmistä jotka vessan peilistä aamutuimaan tuijottivat.

Asetuhan alumnimme, hitto soikoon! Lue vaikka Saimasta tuo juttu otsalohkodementiasta, taikka Naiset Lutherin rinnalla, esim.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Läpi!

Katsastettiin, katsastettiin.
Ensin läpi katsastusmiehen kaksi piikkiä pohjasta - ja sitten auto.
Käyttöönottoaika 18-03.1987. Mittarilukema 747113 km

Kuulkaas:

 KATSASTUSTODISTUS - Katsastuksessa todetut viat ja puutteet

• Kori - Puskuri irti - oikea sivukiinnitys. 
• Pyörän kotelo - edessä oikealla pieni ruostevaurio, hitsaa 100%.
• Alustan kotelo ja pohjalevy - vasemmalla takana pieni ruostevaurio, hitsaa 100%

Korjauskehotus 15.12. mennessä. Ei uusintakatsastusta.

Huh helepotus.

Soitto Ossille: "Tule maanantaina yhentoista hujakoilla. Hitsaillaan."

Viime vuonna näin.

ps

Näistä tuskin ois apua ollu: Korjaamo

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Katsastus

Vahingossa eilipäivänä luiskahdin kaverin mukana ilmaiselle lunssapiikille - influenssako se kirjoitetaan eikä infulenssa, vähän niin kuin infrakti onkin infarkti ja Lichtenstein on Liechtenstein.

 Höpisen ja hörisen vähän omiani jännitystä laukaistakseni.

Naps!

Tässä lähdössä sinne syyniin, jossa ratkaistaan haanpääläinen ongelma, sen tyyppinen; muistattehan -Suomeen tai kämpille?'-pelimiehen, savottalaisen Ameriikoissa. Mr Niemi kävi joka jumalaton vuosi pelaamassa tienuunsa suuren kaupungin peliluolassa joutuen joka ikinen kerta kymmenen vuoden ajan palaamaan kämpille hävittyään jokaisen tilitaalan, kunnes viidennentoista vuoden ...

Meillä ikimersun kanssa nyt sama totuuden hetki edessä, muoto vain toinen: kotiin vai romuttamolle?

No iltasella tuohonkin vastaus selviää.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Korjaamon kautta katsastukseen

Eilen teatterissa, huomenna katsastuksessa. Loogista elämää tässä marraksessa mennään. Sataa eikä vaan satele. Vettä. Sukset nurkassa autotallin oven takana, heinätuppoja olaksissa; autonkosla oven edessä valmiina kaupunkireissulle. Tarkastukseen.
Siltä ei piikitellä verta viiteen putkeen niin kuin kuskiltaan, muttei helpolla sekään pääse, kunhan inssinyöri paksulla piikillä pohjia kopistelee.

No sitten se, ja nyt tämä eilinen teatteriesitys: Korjaamo

Mojova-sanalla jos aloittaisi.
Sitä se oli koko pläjäys. Kaksi miestä kaupungista, sieltä minne ikämersu huomenna menevi, oli laitettu kylän koululle esittämään, kuinka autoja korjataan ja ajopelejä tuunataan.

Olivatpa todella ammattimiehiä asialle lähettäneet. Eivät kai ne oikeasti korjata olisi osanneet, mutta näytellä osasivat - vimpan päälle. Kahdestaan kaksi tuntia, eikä kertaakaan heidän touhujaan seuratessa nukuttanut - tai no alkupuolella vähän: pitkästytti niiden autoterminsä ja pyöräihailunsa, kun itse en autohullu ole missään määrin. Tubettivatkin nykyaikaisesti jotta konkalta vältyttäisiin.

Vieraassa miljöössä - ja silti niin siistii! Vaikka eihän nyrkkipajassa koskaan siistiä ole.
Hyvin olivat kulissit aidon tuntuiset mustuneine ovenpielineen ja nokisine ikkunaruutuineen. Aito nyrkkipajan tunnelma. Kun siihen lisätään nämä ukot:

Jallu ja Ola. Pomo ja apuri.

Jallulla 'firma' vaikeuksissa, sillä kuka nyt enää uusia autojaan sinne moukaroitavaksi veisi. Onneksi Jallulla on ihana Kisu, vaimo jo vuosikymmenten ajan. Ola ei tänne oikeasti kuuluisikaan, vaan koulun reksillä on luiskahtanut burnout päälle, kun ei kotonakaan ketään lasten kasvettua ulos ja vaimon karattua maailmalle. Autteleepahan lapsuuden kaveriaan aikaa tappaakseen.

Jallu on tehnyt yhden virheen: ostanut uudet kalliit rengaslaitteet kun olisi pitänyt myydä koko pulju. Konkurssi vääjäämätön, nurkan takana. Olan virhe on toisenmoinen: oppilasta ei saisi nyrkillä hakata.

On noista aineksista Mika Myllyaho väkisinkin mielenkiintoisen kässärin kutonut. Mikä ei ole ollut Seppo Honkosen ohjatessa ja marssittaessa vanhan liiton miehet, Jallun ja Olan, eteemme estradille:
Olli-Kalle Heimo ja Petteri Rantatalo napakymppeinä koko kaksituntisen edessämme.

Hävettää ihan kehua retostaa näin, mutta noin se oli. Välillä nauratti, välillä itketti, mutta vain alkuvaiheessa nukutti.

Se vitun vai minkä vuittonin laukun ostoreissu oli niin teatraalisen mahtavaa että!

Saas nähä mitä me vanhanliiton mersun kanssa esitämme Kovalaiselle. Miten meidän huomenna käy, käykö meille samoin kuin Jallun korjaamolle on käyvä.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kaks kaapinpääläistä

Päätalo ja Kekkonen. 1919 ja 1900 syntyneitä. Samoille suunnille hahmotettuja, kainuulaisia, vaikka eikös Kekkonen Savosta Ruuskasen Antin Pielavein pitäjästä ja Päätalo Koillismaalta, Taivalkoskelta.

"Että minulle jäisi mahdollisimman vähä vihamiehiä maan päälle."

-Päätalo: Pölhökanto Iijoen törmässä 

Kummanko tavoite? Heh.
Taisi toisen tavoite olla päinvastainen.

Heitä parraillaan kaivelen esiin: Heikkisen kanssa toista Kallio-pojasta ja Seppo Keräsen kanssa toisen touhuilua kirjasta Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä.

UKK - Into 2019 

Jo nuorella Kekkosella vihattavista miehistä ei kapelo ole, yhtä piti oikein ranstakalla hutkia, jopa ampumakomentoja jaella:

"'Poskelle, laukaise', taisivat olla komentosanani."

-Seppo Keränen, 2019

Haminan valleilla tuo Kekkosen ollessa 18-vuotias sotilas.
Päiväkirjassa kuittaus: "25.-28.5.18. Yöllä ammuttiin 9 pääpunaista. Olin johtamassa ryhmää."

Voimakkailla mielipiteillä ja toiminnalla ei ihme jos vihamiesten joukko sankka.

Toisin oli toisen miehen, Päätalon laita, vaikka Iijoen parintuhannen nimeltä mainitun henkilön joukosta olisi luullut julukisen kamman lyöjiä löytyneen. Ei isommin löytynyt vaikka henkilökohtaisuuksiin mentiin; kai siksi kun Kalle itse avasi niin sielunsa kuin sepaluksensa appoammolleen.

Kovia poikia kumpikin kun jostain korpimailta ponnistivat ihmisten ilmoille etelään ja jo ennen kolmekymppisiä oli elämän perusasiat hoidettu: ammatti, aviopuoliso, koti.
Kallella vieläpä omin käsin rakennettu talo Kirvestiellä. Urholla vastaavasti kaksoispojat.
Toinen lakimiehenä Helsingissä, toinen rakennusmestarina Tampereella.

Kohtakos:
Toinen presidenttinä, toinen suosikkikirjailijana Suomessa.

Kohtasivat toisensa useinkin itsenäisyyspäivän vastaanotolla presidentin linnassa, kasvokkain tapaamisista ei kuitenkaan voinut puhua.
Niinpä 19 vuotta presidenttiä nuorempi kuusikymppinen Kalle pyysi Maarit Tyrkköä järjestämään kahdenkeskisen tapaamisen Urhon kanssa. Näin tapahtui tammikuussa 1980.

Audienssin jälkeen lähti tilaisuuden junailleelle Maarit Tyrkölle Kallelta kirje, jossa kiitti tätä

'elämänsä suurimman tilaisuuden järjestämisestä'.

-Antti Heikkinen: Kallio-poika 

Että tässä elämän varsitien ohjeviitoitusta kansakunnan kaapin päälle hamuaville - jotta näinkin kaukaa ja tyhjästä.

Syytä kuitenkin muistaa:
Kekkonen kuoli 31.8.1986.
Päätalo 20.11.2000.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Sillanpään jälkeen sotimistauko

Sivistyneen maailman kansakuntain näet on välillä otallettava rautaisin ottein ja vaikka kallella kypärin asemiensa puolesta. Siinä menossa jouda kaikkia kirjailijanretkuja palkitsemaan, varsinkaan nobelilla.

1941  - ei = SOTA
1942  - ei = SOTA
1943  - ei = SOTA

Sitten palkittiinkin pari tuntematttomaksi jäänyttä. 

1944
Jensen

 


Gabriela Mistral
1945
toinen Mistral, nyt nainen ja Chilestä,
aikaisempi mies Ranskasta, oksitaanikielinen vuonna 1904


Hesse
Sveitsi
Lasihelmipeliä ja Arosutta ei voi unohtaa, eikä saksalaisuutta.


Gide

"Käynti Neuvostoliitossa (ja tietysti Saksassa) auttaa meitä paremmin kuin mikään muu antamaan arvoa ajatuksen vapaudelle, josta saamme nauttia Ranskassa." 

- Max Jakobson/WP

T. S. Eliot

Autiomaa


Faulkner

Kaikkein pyhin + muut = ks. takakannesta


Russell  1950
(satuin syntymään 🎂)
filosofi


1950-vuosiluku nyt takana, tuttuja nimiä tukuttain edessä. Helpottuko muistityö?
Nimissä ollaan lähestymässä puoliväliä - lakkarissa 46 kirjailijaa 116:sta.

Huh huh! Vanhan Miehen muistikapasiteetti uhkaavasti täyttymässä.

Mutta Unimuistileikkipeliextreme sen kuin jatkuu näidenkin jälkeen:  

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV

"Nobelin kirjallisuuspalkintoon on mielestäni syytä suhtautua kuin valtavaan konvehtirasiaan. Makujen ja muotojen runsaudessa löytyy aisteja hiveleviä herkkuja jokaiselle, mutta kaikkien 114 [= 116] makupalan syöminen kerralla voisi aiheuttaa vatsanväänteitä ja viedä ilon koko puuhalta." 

-Nyqvist: Räjähdemiehen perintö

🏂 hiihdot 9km/ 74km/€ = 13h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

11.11.1919

"Helevetissäkö se laskentolumero piiloiloo?"
Isä-Herkko tutkailemassa Kallen kevättotistusta jatkoin: "Eihän se ihan anhiton oo kun on kaheksu."

Rupriikissa näkyvät lumerot ovat todistuksen syntymäaikanumeroita.
100 vuotta tänä päivänä.

Rakennusmestaritodistus oli paljon kansakoulutodistusta kehnompi, vaan teknilliseen pääsy ja tutkinnon läpäisykin jo ihme, jos peilailee pohjakoulutusta: jokunen vuosi kansakoulua yli-ikäisenä ja viisivuotinen sota, minkä jälkeen tämä vankka metsätyömies roikkui rakennuksilla Tampereella parit vuodet.

Mies silti rakennusmestarina jo ennen kolmikymppisiä! Omat akat jos vieraatkin siihen mennessä hoideltu ja omin käsin rakennettu talo Kirvestielle.
Melekosen uuras veikko! Ei meistä monesta.

11.11.1919 - 20.11.2000

Sitäpä se Heikkinenkin Kallio-poika uutuudessaan - 300-sivuiseksi venähtäneessä esseessään! - ihmettelee ja siunailee, varsinkin sittempää kirjailijauraa ja 26-osaista 17 000-sivuista Iijoki-sarjaa.  Ei koko maailmassa kummempaa.
Ei ihme jos samoja Hesarin Esa Liljakin ihaillen ihmettelee eilisessä Heikkistä lyhyemmässä esseessään Iijoki antaa aina vaan.

Sen sijaan edellispäivänä Vesa Karonen ei suopein silmin katsonut kahden nuoren kirjailijan, Antti Heikkisen ja Karoliina Timosen, minä-asennoitumisia.

Heikkisen kirja on minulla luennassa, ja mikäpä tuota on lukiessa kerran livenä ohimennen nähtyä nilsiäläistä, jolla on otsaa (kun kerta Antilla iso kumipääkin, veljensä mielestä) lyöttäytyä Kallen kelkan kyytiin yhtenä laskijana, ja ölähtelijänä tiukimmissa paikoissa.

Oonpa Kallen Iijoen seilannut myös minä, kahteenkin kertaan, joten on otsaa lähetellä parraita sanaherkkuja  ja suukakkaroita teillekin nautittaviksi, vaikkapa marjoja sarjan neljännestä osasta Täysi tuntiraha:

• sivakkalekko
• läyrytä
• kälämäys
• päkätissä
• näppeästi tojimaan
• hurrauspusero

Ja sanalisuketta lisää täältä: Iijoki-sarja.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Urheilulehti kattaa kirjapöydän

Oon mie noista tuon alimmaisen lukenut, arvioinutkin: ihan ok! kuten täältä näkyy.
Jarkko Ruutu - Jumalainen näytelmä. Ylevä nimi alaotsikoltaan.
Semmoista ylisanojen viljelyä urheilu on: korkealta ja kovaa melskaavaa, vrt. selostajat.

Kiirankin, pinkan toiseksi alimmaisen, oisin lukenu, mutta Saari ei suonut: Loirin lähetti kaikkine naisineen. 👧👩👯👱👰

Pinon päällimmäinen ei kiinnosta bensatippaakaan. Poutala tuolta välistä kyllä. Hetkinen yhden Poutalanhan olen lukenutkin: Mitä menestyminen vaatii?

Toki muutkin lukisi, mutta. Mutta: liian värskiä tavaraa, vastahan lopettivat tai vielä jatkavat.
Lehden kannesta jo näkee mitä lehti toimittajineen haluaa nostaa framille eli sen mikä on levikille edullista: lukijathan / tekijät ovat suht nuorta ja energistä porukkaa, ei niitä mikään vanha kiinnosta, yksilöurheilu ei oo mittää, tiimitemmeltäminen se on siistii.

Semmoisetkaan menestyneet olympialegendat kuin Nevala eikä Mieto ohitetaan kylmän viileästi, vaikka kummastakin kummasta on tänä vuonna kirjoitettu kirja.

Vanhoja pieruja ovat Jantusten, Litmasten ja Räikkösten rinnalla. Niillä nyt mitään virkaa! Niistä kaikki kuullukaan.
Eipä lehtikään heitä mainitse, sentään Nurmesta, Kolehmaisesta, Järvisestä jotain sivumennen.

Pah! paheksun.

 

🏂 hiihdot 12 km/ 65km/€ = 11 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Ukki pohdiskelee positiivisesti

"Onneksi Kaikkein pyhin kuuluu Tammen Keltaiseen kirjastoon, joten kansipaperit voi väärine takakansitietoineen heittää roskikseen", kirjoittaa eilinen kirjallisuuskriitikkomme, tuleva ukkikin, nuoruuden huumassaan korjattuaan takakansitiedot Faulknerista.
Kummallinen loppuyhteenveto.

Sillä kirja ilman kansipaperia on kuin aitanpolulla astelematon emäntä - herranen aika!

Mutta kai tämä pikkuvarpunen, vihreätussikätönen 'suvun kaikkein pyhin, nuorimmainen, pikkuinen ihanainen tytönkiäpä' myötätunnosta ja ukin korjaustyötä täydentääkseen jatkoi kansien korjaamista kelvollisimmiksi.

Niin ukki arvelee, myötämielin. Ja potkaisee jalallaan lisää vauhtia

EI EI EI 

älkää nyt luulkokaan että kiikkustuoliin: suksineuvoihin - ja antaa mennä niin että lumi heinikossa pölähtelee, ihan vasikaksi itsensä taas tuntien.

🏂 hiihdot 12 km/ 53 km/€ = 9 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kirja-arvostelun allekirjoitus

Ensimmäinen Nobel-kirjailija, jonka kirjan olen arvostellut julki lehdessä, on William Faulkner, nobel 1949.
Aika huvittavaa: joku mitätön nuori opentollukka ojentelemassa arvokirjailijaa!
Ainakin lausumassa kelvollinenko vai eikö on teos Kaikkein pyhin.

Kun tuo Nobel unilammas extreme on jo Sillanpäässä menossa - ja kaikki edeltävät nimet opeteltuina mielessä 👌 - on kohtsillään aika lisätä Faulknerin Williamin nimi saajien listaan.

Esityönä, alustuksena ja pohjustuksena tuli tempaistua hyllystä Keltaisen kirjaston Kaikkein pyhin ja ryhdyttyä skannailemaan kantta ja lehtiarvostelua.

Siihenkös sitten prosessin jossain vaiheessa jostain on ilmestynyt suvun kaikkein pyhin, nuorimmainen, pikkuinen ihanainen tytönkiäpä vihreä tussi kätösessään.

Ja katso!
Kohta olikin niin kirja-arvostelun alkuosa,

kuin myös loppuosa, vihrein tuorein tussiallekirjoituksin hyväksytty.
Ilmeisesti hyväksytty. Ilmeestä päätellen.

Hyväksyntää löytyi siis permanentattuna ns. kirjoissa ja kansissa sekä hippu permannollakin.

Niinpä oma nimi jouti pyyhkiä tarpeettomana tunkkaisen kirja-arvostelun alta so. raikkaan uuden tuulen tieltä.

🏂 hiihdot 6 + 9 km/ 41 km/€ = 7 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

10:stä 8:ksi

👆  lienevätköhän numeroiden taivutukset kelvolliset? 👆

Unimuistileikki jatkuu, osa IV. 

Edellisetextremet: I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV

Aikavälillä 1931 - 1940 palkitaan kymmenen sijasta ainoastaan kahdeksan kirjailijaa nobelilla, joten unilammaskatras ei pahemmin kasva, eikä Vanhan Miehen muistikapasiteetti joudu vielä äärirajoille.


31. Karlfeldt   1931 (kuoleman jälkeen)

Toisen kerran palkittu, palkitsijat samaa akatemiaa. Kieltäytyi 1918 - nyt ei voinut.

32. Galsworthy

Forsytein taru

33. Bunin  (1870-1953)

venäläisranskalainen, vuodesta 1919 Pariisissa.


34. Pirandello

veristi Sisiliasta

1935 - ei jaettu

35. O'Neill

Chaplinin appiukko (Oona C), näytelmäkirjailija

36. du Gard

Les Thibault


37. Pearl S. Buck

"Kiinan maalaiselämän rikkaista ja aidon eeppisistä kuvauksista sekä elämäkerrallisesta mestariteoksesta"

38. Sillanpää F. E.  1939

Siltsun tuotanto tunnetaan;
muistetaan myös dionyysinen käytös juhlatilaisuudessa, jossa vain villikansoihin perehtynyt tutkimusmatkailija Sven Hedin pystyi käsittelemään nobelistia, tulevaa Taataa.

1940 - ei = SOTA

🏂 hiihdot 9 + 6 km/ 26 km/€ = 4 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös