Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 11. marraskuuta 2019

11.11.1919

"Helevetissäkö se laskentolumero piiloiloo?"
Isä-Herkko tutkailemassa Kallen kevättotistusta jatkoin: "Eihän se ihan anhiton oo kun on kaheksu."

Rupriikissa näkyvät lumerot ovat todistuksen syntymäaikanumeroita.
100 vuotta tänä päivänä.

Rakennusmestaritodistus oli paljon kansakoulutodistusta kehnompi, vaan teknilliseen pääsy ja tutkinnon läpäisykin jo ihme, jos peilailee pohjakoulutusta: jokunen vuosi kansakoulua yli-ikäisenä ja viisivuotinen sota, minkä jälkeen tämä vankka metsätyömies roikkui rakennuksilla Tampereella parit vuodet.

Mies silti rakennusmestarina jo ennen kolmikymppisiä! Omat akat jos vieraatkin siihen mennessä hoideltu ja omin käsin rakennettu talo Kirvestielle.
Melekosen uuras veikko! Ei meistä monesta.

11.11.1919 - 20.11.2000

Sitäpä se Heikkinenkin Kallio-poika uutuudessaan - 300-sivuiseksi venähtäneessä esseessään! - ihmettelee ja siunailee, varsinkin sittempää kirjailijauraa ja 26-osaista 17 000-sivuista Iijoki-sarjaa.  Ei koko maailmassa kummempaa.
Ei ihme jos samoja Hesarin Esa Liljakin ihaillen ihmettelee eilisessä Heikkistä lyhyemmässä esseessään Iijoki antaa aina vaan.

Sen sijaan edellispäivänä Vesa Karonen ei suopein silmin katsonut kahden nuoren kirjailijan, Antti Heikkisen ja Karoliina Timosen, minä-asennoitumisia.

Heikkisen kirja on minulla luennassa, ja mikäpä tuota on lukiessa kerran livenä ohimennen nähtyä nilsiäläistä, jolla on otsaa (kun kerta Antilla iso kumipääkin, veljensä mielestä) lyöttäytyä Kallen kelkan kyytiin yhtenä laskijana, ja ölähtelijänä tiukimmissa paikoissa.

Oonpa Kallen Iijoen seilannut myös minä, kahteenkin kertaan, joten on otsaa lähetellä parraita sanaherkkuja  ja suukakkaroita teillekin nautittaviksi, vaikkapa marjoja sarjan neljännestä osasta Täysi tuntiraha:
  • sivakkalekko
  • läyrytä
  • kälämäys
  • päkätissä
  • näppeästi tojimaan
  • hurrauspusero
Ja sanalisuketta lisää täältä: Iijoki-sarja.


2 kommenttia:

  1. Sekin ois mukava tietää, mimmosia tuli rakennusmestarin teettämistä/valvomista taloista. Voipihan siitä olla arvioita, mutta enpä oo nähnyt, toisin kuin Kallen kirjoista ja naisasioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      Kallehan sai periaatteessa potkut viimeseltä työmaaltaan, mutta tuskin laiskuuttaan - tais tulla omistajan kanssa vähän ermielisyyksiä.
      Potkuista puhuvat muut, ei Kalle.

      Ihan tuo oli ainakin Aaltosen kenkätehtaan laajennus vielä paikollaan jokunen vuosi sitten kun Tampereella käytiin Hurmeen Hullua katsomassa Telakalla: https://www.city.fi/blogit/hikkaj/hullu+telakalla/132793

      Samalla tuli Tuomiokirkossa käytyä kahtomassa Simbergin maalaus jossa Haavoittunutta enkeliä sapilailla kantovat.

      Poista