Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuuden Nobel 1947. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuuden Nobel 1947. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Kirja-arvostelun allekirjoitus

Ensimmäinen Nobel-kirjailija, jonka kirjan olen arvostellut julki lehdessä, on William Faulkner, nobel 1949.
Aika huvittavaa: joku mitätön nuori opentollukka ojentelemassa arvokirjailijaa!
Ainakin lausumassa kelvollinenko vai eikö on teos Kaikkein pyhin.

Kun tuo Nobel unilammas extreme on jo Sillanpäässä menossa - ja kaikki edeltävät nimet opeteltuina mielessä 👌 - on kohtsillään aika lisätä Faulknerin Williamin nimi saajien listaan.

Esityönä, alustuksena ja pohjustuksena tuli tempaistua hyllystä Keltaisen kirjaston Kaikkein pyhin ja ryhdyttyä skannailemaan kantta ja lehtiarvostelua.

Siihenkös sitten prosessin jossain vaiheessa jostain on ilmestynyt suvun kaikkein pyhin, nuorimmainen, pikkuinen ihanainen tytönkiäpä vihreä tussi kätösessään.


Ja katso!
Kohta olikin niin kirja-arvostelun alkuosa,


kuin myös loppuosa, vihrein tuorein tussiallekirjoituksin hyväksytty.
Ilmeisesti hyväksytty. Ilmeestä päätellen.

Hyväksyntää löytyi siis permanentattuna ns. kirjoissa ja kansissa sekä hippu permannollakin.


Niinpä oma nimi jouti pyyhkiä tarpeettomana tunkkaisen kirja-arvostelun alta so. raikkaan uuden tuulen tieltä.


🏂 hiihdot 6 + 9 km/ 41 km/€ = 7 h