Heilahduksenvaimennin

- Lähe nyt, siun parhaakses tässä.
Odottelin, josko se vastais: - Ei se toinna.

-Vaan jos kuitenkin. Katottas kaikki arvot. Perusteellinen tutkimus.
Ooottelin taas, josko vastais: - Sillä kun ne piikit.

Aikansa kampoihin pantuaan, hörähti. Lähettiin. Kuukauden oli ollut lepotilassa. Nyt tuntui menohaluja riittävän, ihan kiitettävästi. Vanhukseksi notkea suorastaan. Mitä kun ikävuosia jo alun toistasataa. (jos ihmisikävertailulla mennään).

-  Hyvinhän sinä vetelet! piti kehaista. - Etkä vielä viimeisiäs. Hyvin ronklattaa.

Eipä enempää vejätellä: agendalla (heh!) on dieselmersun -87 katsastus.

Yhessä mersun kanssa mentiin, vähän vapistiin kumpikin - minä läpimenon toivottomuudessa, mersu vanhuuttaan.
No kun ei tullut edes valoja säädeltyä, eikä polttimoita tarkisteltua.

Ei muuta kuin rullaan vaan; sinne johonkin ovettomaan ulkokoneeseen ajoi katsastusmies auton renkaat ja alkoi huudattaa niin että pahaa teki sisälle asti: Kovalaisen tarjoama kahvikuppi kummasti käsissä kilahteli ja vähä ettei kahvipullaan tukkeuttanut.

Sieltä nuo kohtappian kuitenkin ajoivat - putinmaisten korkeiden - ovista sisätiloihin, ja mersua hiissattiin yläilmoihin.
Nyt, nyt alkoi se piikitys ja renkaiden retkutus.

En kärsinyt tuommoista kaverin mukilointia pitempään katella, kävelytti toiselle kupille. Säälin autovanhusta - antaisivat olla rauhassa jo tuon ikäisen. Jotain kunnioitusta vanhuksille! Jos autona saavutat kolmenkympin rajapyykin, niin kyllä se on sama kun ihminen sata vuotta täyttää. Museoikäisiä ovat, ihmistä tosin ei saa laittaa museoreksiteriin niin kuin auton.

Aikansa reudottuaan putkahtivat kaverukset, mersu ja katsastusmies perä edellä pihalle ikään kuin mitään pahoinpitelyä ei olisi tapahtunutkaan. Katsastusmiehellä nivaska papereita mukana.

guilty or not?

- Ei mitään. Läpi luiskahti.
- Uskomat... aloin änkytellä.
- Kolme vikaa: takarekkarin vasen valo, etu oikea seisontavalo eivät pala ... ja heilahduksenvaimennin vuotaa. Korjaile kuukauden sisällä. Ei tarvii tulla näyttämään.

'Heilahduksenvaimennin vuotaa' - 'Heilahduksenvaimennin vuotaa', niin se katsastusmies torui, ja sitä sanomaa piti jankaten jatkaa:

- Tiijjätkö, jotta siula se heilahuksenvaimennin vuotaa? tolkutin mersulle ja perään totuuden. - Mie en tiijjä. - Muuten oot kyllä estepeli! - Hommataan siule uusi semmoinen heilurin vaimennin, niin loppuu vuotaminen. Ja saahaan tietää mikä se on! Ja katotaan mitenkä se vaikuttaa meijjän ajomukavuuteen. Taikka oikeestaan siihen tulevaan puolenvuoden tallissa seisomisees.

... pian oltiinkin jo varaosaliikkeen pihassa ...

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös