MMM ~1000 suomalaista kirjailijaa

Tunnistan yhtä lukuun ottamatta kaikki kannen kirjailijanaamat.
Montakos Sinä? - luetteles.

Minulta jäi ainoastaan tuo karvaturpa tunnistamatta.

Tosin ei ole karvoihin katsominen, eikä raadolliseen elämään - sana voi olla hallussa elintavoista riippumatta, kuten Hannu Mäkelä huomioi kirjassaan Vapaus viitaten Casanovaan:

"Miten maineikas rattopoika voi osata myös kirjoittaa? Mutta pitäisihän minun jo tietää, ettei luomisen lahja kysy ihmisen muuta asemaa, hänen henkilökohtaisia ominaisuuksiaan, luonnettaan; ei koskaan. --- Sana ei todella kysy ihmisenä olemisen laatua."

Pysytään siis MMM-kirjoissa, nyt ei noissa vuosikirjoissa, vaan erikoisalapainoksissa.

Suomalaisia kirjailijoita on Otavan painatus vuodelta 2004, sen ovat toimittaneet Juha Kohonen & Risto Rantala. Pintaliidossa mennään, lipaisten kunkin kirjailijan ominta, kirjoitetut kirjat mainiten. Elävät ja kuolleet suomalaiset nimikirjailijat käsitellään. Näppärä käsikirja.

Uma Aaltosesta, Bachelor of Arts, (s.1940, Vihti) aloitetaan ja mm. nuo kannen kirjailijat sekä yli 900 muuta kirjailijaa luetellaan tuotantoineen ja lopuksi päädytään Ågreniin.

Kukako Å? Pitäisi tietää!
Gösta Ågren, fil.tri, (s.1936, Uudenkaarlepyyn mlk.) voitti vuonna 1989 Finlandia-palkinnon kokoelmalla Tääl (Jär 1988).
Valitettavasti itselläni ei pienintäkään kosketuskohtaa häneen.

Yhden Uman kirjan luin aikoinaan, mutta siitä ei hiiskuta, sen sijaan esille tuodaan hänen murkuille suunnattu ansiokas sukupuolivalistustyönsä, joka jos mikä tuli tarpeeseen.

Mielenkiintoinen selailukirja.

Vielä opiksi ja ojennukseksi ohjeistus:
Valikoidummin valitut kirjailijat taustatietoineen voi sitten lukea toisista käsikirjoista, esim. Laitinen: Suomen kirjallisuus 1917-1965 tahi Tarkka Suomalaisia nykykirjailijoita.  Syvempiin vesiin voi sukeltaa vaikkapa Varpion toimittaman kolmiosaisen Suomalainen kirjallisuushistoria, SKS 1999, kautta, miksei myös ähäkän Eskelisen Raukoilta rajoilta, suomalaisen proosan historiaan uppoutumalla.

🏂 hiihdot 10+6 km/250 km/€= 40 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

MMM 2019

mikä on ramu?

Vanhanaikainen Mies (VM 1950) lukee vanhanaikaista tietokirjaa Mitä Missä Milloin (MMM 2019).
Tietokirjasarjoja ei enää paineta, tämmöinen kronikkakirja ilmestyy vielä. On ilmestynyt koko Vanhanaikaisen Miehen elämänajan, siis tasan samanikäisiä oat VM ja MMM! Ja molemmat tietoa täynnä!
No MMM muistaa, myönnettäköön, vähän enemmän.

MMM 2019 on ollut, traditsionaalisesti, joulusta uudenvuoden kautta loppiaiseen Vanhan Miehen tutkailukirjana, paremman luettavan oheisena, tavallaan semmoisena mainosvälipalana kun raskaampi luettava on vaatinut tauotusta.

Aina kirjasta yllätyksiä löytyy: - ai on maikkarin Rousekin Leena kuollut; - Ämeriäkkylän kesäasukas Tullin pääjohtaja Antti Hartikainen* saanut sakkotuomion virkavelvollisuuden rikkomisesta; - vai on Suomessa peräti parituhatta karhua - sehän on saman verran kuin asukkaita Ämeriäkkylässä!   *A-hah! tänään erotettu.

Vaan nytpä seisoo Vanhanaikainen Miehemme pulman edessä: MMM-palkintokilpailun kymmenestä kysymyksestä kahta huutaa, kaksi pysyy yhä ankarasta selailusta huolimatta vailla ratkaisua:

7.   Kuinka monta käyntiä Suomen kansallispuistoihin tehtiin vuonna 2017 ?
10. Mitä tarkoittaa nuorisokielen käsite ramu ?

Google kyllä vastauksen kertoisi, mutta kun se ei riitä, sillä vastaukseen täytyy merkitä myös sivunumero ja sitä Iso-G:kään ei pysty sentään kertomaan.
Vaan vielä ei hoppua: vastausaika päättyy vasta 31.1.2019.

Joten jättäkäämme VM-50  MMM-19-kirjansa kimppuun tuskailemaan - etsiköön ja pähkäilköön kaikessa rauhassa.
Jäämme kuitenkin kuulolle, kuis äijän käy - josko löytäisi neulat heinäkasasta.

🏂 hiihdot 10 km/234 km/€=38 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Into piukealla

odotan

- Melkein viikon tauko viimeisestä murtsikasta, huokaan.
On kaivellut syvältä kurkusta, on parempi pysyä ladulta pois. Malttaa pitää. Pysyä tolallaan, vaikka kuinka toinen tola houkuttelisi.
Miten paljon sitä on menettänytkin! Hiessä ja maisemassa.
Mutta tänään, tänään lienee jo lupa mennä - halu ainakin on hirmuinen.

- No mitä odotat!

Tätä:

Kello kolmeatoista.

Nykyajan kermankallet ennustavat auringon pilkahdusta. Nääs.

Sen täytyy olla muhkeaa valotaidetta umpilumisten kuusten, kuurakoivujen oksistoilla.
Se on.

Ja sitä kaikkea sietää katsella pienessä liikkeessä ja pienessä hiessä - ei ikkunan läpi sisätilan lämmössä eikä ulkona paikallaan palelellen - sillä silloin se on somimmoillaan.
Pakkasta tosin soisi olevan muutama raati enemmän.

🏂 hiihdot 7 km/224 km/€=36 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Silmissä hiekkaa

- mutta kultaa kaulassa

Yöllinen Vanhan Miehen tavanomainen kello kolmen kuntoreissu, yötila-vessapissi-yötila, venähti nyt aamuyöstä yllättäen liki kolmen tunnin pituiseksi.

Silmät sirhallaan valoja sytyttämättä Vanha Mies asiansa toimitettuaan yllättäen havahtuikin puolipökerryksistään ja suuntasi askeleensa huoneeseen missä joulukuusi pian loi loistettaan ja televisio, tuo sontaluukku, josta ei millonkaa tule mittää kahtomista.
VM ajatteli että josko näyttävät sitten näin yölliseen aikaan kahottavat ohjelmansa, kun ei päivällä eikä iltasella passaa.
Jos ne pimittävätkin hyvät ohjelmat ja näyttävät niitä salaa.

Polvistuu VM sontaluukun eteen, hamuaa sormellaan nappulaa alta, painaltaa ja katso: valkeus voitti pimeyden!
Eiköpä vaan siellä ollut menossa kiihkeä jääkiekkomatsi Suomi vastaan USA, vähän niin kuin vasta nähty Enon Elmo vastaan Muu maailma.

Taisteltiin nuorten MM-kultamitaleista. Oltiin tilanteessa 0 - 0. Mitään ei vielä oltu menetetty.

Päästään häthätää puoleen välin niin jokos Ylönen läväyttää! 1 - 0.
- Lie sen Urpon perillisiä? aanailee Vanha Mies onnellisena hymyn kare suupielessä.

Siirryttiin keittiökahvien jälkeen kolmanteen erään. Kohta vipauttaa Latvala ranteella 2 - 0.
- Oisko sen koulutoimenjohtajan jäläkeläisiä? panee nyt nimi Vanhan Miehen mieltä liikkeelle.

- Selevä peli. - Rumpin pojat on lyöty, sillassa ainakin, sottailee VM hieroskellen vängällä kiinni painuvia silmäluomiaan.

Juuri kun kyykistyi Vanha Mies ruutunäytön eteen ja oli painamassa koko värkin kiinni ja poistumassa vessan kautta yötilan uumeniin, mölähtää selostaja:

- Sinne meni! Harmin paikka. Chmelevski iski maalin.

 

Ja kohta jo ennen kuin kyykystä oikeni, kuuluu:

- Ja nyt Norris oli pahan teossa! Tasan 2 - 2.

Siinä ei kahden maalin johto paljon painanut, kun jenkki sillasta nousi.
Vanhan Miehen hiekat silmistä karisivat.

Vaan sitten tulee Kakko, ei kahtakaan minuuttia lopusta, ja sohii kiekon maaliin.
- Hyvä jottei Pissi. Vaan johan nitkahti lopulta jenkki, tuumi Vanha Miehemme.
Sumein silmin seisaaltaan tuijottaa lopun, kuristavin kurkuin.

Viimein saa television kiinni. Kohta kajahtelee eteisestä pontevaa laulua:

- ... hei maailmanmestari... hei maailmanmestari... hei koko maailman mest...
 

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kompostiin kunnon herätettä

Kun en kaukana kulttuuripisteistä ja vaikuttajista asuvana korpikriitikkona tiedä ja tunne pukumiehestä muuta kuin nimen ja yhden siistin luennon verran ynnä tämän, on vaivatonta antaa lyhyt lausunto ja keskeneräinen yhteenveto hänen vielä loppuluentaa vailla olevasta kirjastansa Lihamylly:

Oikeassahan hän on. Noinhan se menee. Et voi asettua poikkiteloin valtavirtaa, mikä kulloinkin yhteiskunnassa vallitsee. Jos asetut, sinut vaiennetaan joko joukkovoimalla tai vaikenemalla.

Näitä Lihamyllystä pursuaa ja näitä makustelen:
Tällä haavaa yhteisenä näkökantana Suomessa on kaupunkilainen punavihreys, jolle liberalismi, äärioikeistolaisuus, nationalismi, rasismi, valkoisenmiehen valta jne. ovat kauhistus. Vastakkaiselle mielipiteelle ei anneta sanansijaa, puhumattakaan apurahoista tai muista avustuksista oman mielipiteen julkituomiseksi.

"Nämä sokeat ideologiset robotit ilmeisesti kuvittelevat että kirjallinen teos, olipa se taiteelliselta tasoltaan hyvä tai huono, voisi tyhjentyä sisällöltään tällaisiin seikkoihin ['naisvihaa ja rasismia'] - tai ylipäätään kirjailijan asenteisiin, jotka siitä kenties välittyvät. Kun kyky nähdä erilaisia merkitystasoja katoaa, kaikkia tekstejä aletaan lukea kuin puolueohjelmaa tai lakialoitetta. Kirjoista tulee pelkkää politiikkaa.

Ja tämän politiikan pitää tietenkin täyttää valmiit oikeamielisyyden kriteerit." 

Jokohan riittäisi. Joko lukija olet ymmärtänyt, millaista miestä luen kun luen dissidentti Timo Hännikäisen kirjaa Lihamylly?
Itse en vielä lainkaan, mutta sanonpa vaan että onpa jutuissa särmää ja herätettä, jolla umpijäätynyt kompostikin alkaa takuulla sulaa ja käydä - ehkei kuitenkaan hyrrätä. Uskallanpa käyttää tuosta herätteestä voimakastakin ilmaisua, sillä niin Hännikäinenkin uskaltaa kieltä käyttää: aitoa voimakasta hevo(se)npaskaa se on.
Siis,
älkää irvistelkökään: Mielellään jatkan poikkeavaa lukemista.

Timo Hännikäinen, s.1979. Helsinki. Lihamylly, muistelmateos vuosilta 2000-2016. Kiuas 2017.

 

loppuanalyysi

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Hullujenhuoneella

Sieltähän tuo eilispäivän kalterikuvakin voisi olla, ja onkin, ainakin jos on uskominen Rosilan Arkadianmäen kirstunvartijaan niin ei menokaan sen hullumpaa!

- Taetteelijoehen sieluja, sanos Turunen, Heikki, kun kahta tunnepohjia raapivaa teosta tässä vertailen.

Mäkelän Vapaus ja Päätalon Pohjalta ponnistaen vertautuvat toisiinsa. Kulminaatiopisteenä molempien kirjailijoiden itsemurhayritys sekä mielisairaalaan joutuminen. Pilleriä naamaan niin että taju lähtee - pelastakoon jos siippa haluaa.

”Olen mielisairaalassa, hullujenhuoneella!” parkaisee pian Kalle.

Mutta miten suhtautuu Hannu kun huomaa heräävänsä Meilahden sairaalassa:

"Outoa on se, että halu kadota ihmisten maailmasta on täysin haihtunut. Tunnen oloni hyväksi ja selväksi, helpottuneeksikin. Hitto, kaikkea pitää ihmisen tehdä. Typerä mikä typerä."

Kummankin mielisairaalakeikkaa kestää vain kolme vuorokautta.
Hannu pääsee helpommalla, saa homman hoidetuksi kotoa käsin, etänä: ilmestyy kolmena peräkkäisenä aamuna näyttäytymään Lapinlahden psykiatrille klo 8.00. Kalle kituu täydet kolme vuorokautta Hatanpäällä ja pääsee vapaaksi jos, ja kun, Laina takaa ja ottaa vastuulleen väkivaltaisesti riehuneen miehen.

Tiukille se ottaa:
a) Mäkelän vapaan taiteilijan elämä kaikkine nais- ja viinaseikkailuineen;
b) Päätalon taiteilijaelämästä ei vielä tietoakaan tuossa vaiheessa, alla kuitenkin jo seikkailut samankaltaiset sekä viisivuotinen sota päälle.

Kurimuksesta selviää kumpikin.
Ja kirjojakos alkaa syntyä! Tuhansia ja tuhansia sivuja.

Mäkelältä kirjallisempia, arvostetumpia kuin Päätalolta. Vaikka Haavikko aikoinaan epäilikin ja kehotti harkitsemaan kaiken maailman lasten kirjojen ja Herra Huiden julkaisemista maineen menettämisen vuoksi.
- Mikä maine? kyseli Hannu.
Ja kysellee edelleen, kun lukijoista kapelo.
Kalle kyseli samaa ja ihmetteli mikä on kun ei lukeneistolle, kriitikoille kelpaa, vaikka tavan lukijoita pilvin pimein.

Mutta hyvinhän siinä on lopulta käynyt, toisella presidentti Niinistön suoma taiteen akateemikon arvonimi, ja toinen on Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtori.

Niin hulluilta kuin nuo arvonimet, kuten arvonimet yleensäkin, tuntuvatkin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kuva-arvoitus

Onko kyseessä saunan uunin arina?
Ja jos ei niin mikä sitten:

 

 

(Vastausaikaa aina aamuhun asti.)

🏂 hiihdot 3 km/ 217 km/ € = 35 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Sulo Saarits

Kaikennäköistä joululaulun vänkääjää saa radiosta kuunnella ken radiota kuuntelee, vaan kunnon joululauluja saa odottaa. Ainakin tällainen satunnainen radiokuuntelija, joka ei joka päivä radioa aukaise.
Niinpä mentiin uuden vuoden aaton puolella jo ennen kuin ensimmäisen tämän joulun joululaulun kuulin, siis tavanomaisen, selkeän.

Oikein pysäytti: Jotta ihanko totta!

Ihanko totta tuosta radiosta tuo kuului, ettei vain olisi joku rammaria soittanut tai mitä näitä nyt on ceedeitä ja sen semmoisia spotifyitä.

Oikein selkäpiissä juili.

SS/WP

Sylvian joululaulua veteli mies selkehin kirkkahin suloäänin ja ennen kaikkea - tikistämättä.

Saaritsin Sulo Taavetti (Luumäki 1911-1990)

Siitäkös into että tänne tänne - muihen rikkaihen sekkaan 😉  - illansuussa:

Vaan eipä sielläkään joululauluja, muuten menossa oli melskettä ja Jani Lehtosen viulussa vivahteita.


Hyvää Uutta Vuotta 2019 uskollisen sitkeille potulla istujille, siis Sinulle yhdelle seitsemästä!

🏂 hiihdot 3 km/ 214 km/ € = 34 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Turhan vähissä hyvät työt

2018 väistyy. Rasti päälle.
Häpeällisen vähän hyviä töitä ja auttamishalua lakkarissa. Yksi ainoa hyvä työ koko vuonna. Sekin kuin veljelle, lapsuuden leikkikaverille, jonka kanssa yhä yhtä ollaan.

- On kun hedelmäpussi piässä kävelis, sanoi kun laskin lehtipinkan rivitalon pöydälle, - en nuista paljon kostu.
- No mikä?
- Tällä silimällä en nää just mittää. Tällä toisella kuultaa, ja kun oikein sihraa niän kaupanlappuloista hinnat.

- Etpäs oo aikasemmin valitellu.
- Oon ootellu jos ihestään korjaantus.

Siitä lähettiin alkukesästä.

Kaupungista varasin silmälääkärin ja loppukesästä laseroitiin kypsempi kaihi ja syksymmällä toinen.
Rillit on vielä hankkimatta. Niin hyväksi kirkastui näkö.
Pulttilaseilla pärjää ystävä kallein jos ei liikaviisaita lue, Parnassoja sun sellaisia, joissa Väisäsiä ja Wallensköldejä, kun tyytyy Seiskaan ja Tauskeihin.

🏂 hiihdot  10+6 km/ 211 km/ € = 33 h

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Hannu Mäkelä villinä ja vapaana

Jopas on mielenkiintoista tarjottavaa Tammen tyrkyttimellä, ainakin meille jotka luemme paljon.

Muistan-sarjaan kuuluvaa neljättä osaa Otavan aika luen, työpaikalta, mistä näkyy koko suomalainen kirjallisuus likiliipaten.

Otava on konkurssia vaille kypsä pesä Hannu Mäkelän (s.1943) astuessa hihnalle vuonna 1967 kustannustoimittajaksi kakkosnelosena kansakouluopettajana, jota talon runoilija Pentti Saarikoski (s.-37) nimittelee silmiin katsoessaan, ohi kulkiessaan kohti Paavo Haavikon huonetta: - Pojanjolppi.
Oikeasti, sillä 'mitään ilkeyttä tai pahuutta ei miehessä löydy', sanat kuuluvat näin:

' "No mitä poika", hän sanoo minulle aina hitaasti ja lause toistuu aina kuolemaan saakka.'

Meri ja Salama ovat toista maata: 'eivät mielellään katso ihmisiä silmiin ja laskevat katseensa ja antavat sen kiertää pitkin kattojakin'.

Poikapa löytääkin sitten tuottavia kirjailijoita eikä mitään saarikoskeja, ja Otava pikkuhiljaa pääsee jaloilleen; suurin ansio on tietenkin Haavikon ja Anhavan, niin kuin Mäkelä  vaatimattomana miehenä antaa ymmärtää.

Mutta kuka on Mäkelä Hannu?
Lyhyesti:
Parisataa kirjaa kirjoittanut kirjailija, taiteen akateemikko, Herra Huun isä.

Kannatta tutustua, ehdottomasti. Ei mikään tylsä elämä takana: puolenkymmentä avioliittoa, myöhäsyntyisyys autonajokortin ja täysraittiuden suhteen ...
Vapaus-kirjassaan, Muistan-sarjan 5.osa, kirjailija vinoilee, ettei kirjailijalla oikeata sananvapautta ole, ei ainakaan niin kauan kuin vaimot elävät.

Viimeisin vaimo Sveta on jo kuollut - ja ai että miten kauniin rakkaustarinan Hannu kirjoittikaan nyt syksyllä heidän lyhyestä yhteisestä ajasta kirjassaan Valo, jonka valitsin Kirjavinkeissä vuoden parhaaksi ja sykähdyttävimmäksi teokseksi.
Tavallaan tuo aika jatkuu yhä silloin tällöin Vanha mies mutisee -blogissa.

Siis kahta kirjaa tässä samaan aikaan suosittelen, kolmeapas, kummatkin täyttä totta, vaikka välillä aivan uskomattoman kuuloiselta kuulostavaa. (kuten sekin kun runoilija Rossi lyö nyrkillä kirjailijakokouksessa Mäkelää köniin niin että veri lentää - ja entä kilpailevan kustantajan Södikan Ville Viksten samoin!)

🏂 hiihdot  9 km/ 195 km/ € = 30 h  

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 

Luokkakokoustarvikkeetko?

Joku Koiranleuka? kysyi, että ikäluokkanne luokkakokoustako järjestelet, tavarapuutelistasi näet siltä näyttää: - Laskette mäkeä, kaivatte tunneleita ja sitten jos vielä jaksatte otatte iltakaalassa hömpsyt.

Noh, noh! Ootellaas vielä jokunen vuosi jotta niin pitkälle päästään!
Ja hoijellaan ensin ukittelut ennen hömerehtimistä.

Mekö muka luokkakokouksessa - vielä - noilla! Hyi faan!

🏂 hiihdot  8+6 km/ 186 km/ € = 29 h  

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Tapaninajeluvarustelu

Kiire

Täytyy lähteä
etsimään varusteita

talon alta,
liiteristä,
autotallista, aitasta,
ulkosaunan varastosta,
leikkimökistä.

Pitäisi löytää
pulkka, liukuri, rattikelkka, pikkulumilapio, pikkukola.

Löytyy ainakin rattikelkka - se Pyry.
Mutta voi hyvinkin olla että sitä taas ylenkatsotaan.

Vaikka se aarre verraton kaallimpi kult....

KiireKiire

🏂 hiihdot  6+6 km/ 172 km/ € = 27 h  

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös



Valtasi joulumieli

🎅🎄

Tuli korttilahja postitse

No johan jotain!

Ja yhä paranee:

Siis ihan oikeesti?

Edes yksi tyytyväinen heistä sadoista ja sadoista. Kiitos! Lämmitti niin. Valtasi joulumieli. 😂
Jään pyhiksi miettimään: kukahan?

ps
Turhan monta saan suoralta kädeltä rastittaa pois heti kättelyssä. 😭

🎅🎄

Luoja paratkoon!

Vesi on vähemmän kiehtova elementti. Maisemana mikä ettei, kaunista katseltavaa.
Muttei minulla - Luoja paratkoon! - minkäänlaista hinkua ole hypätä veneeseen tai laiturilta veteen. Vesi ihossa kiinni: kuin muovikelmuun kääriytyisi.

Silti eihän parempaa huvia ole kuin suunnitella purjelaivaa yhdessä rahamiesten kanssa sisätiloissa Alastalon salissa. Istuskella yhtenä pohtimassa, piippua valitsemassa. Kiireetönnä. Kilven Härkäniemenä.

Toista se on valmiiden laivojen kanssa keskellä merenkuohuja, ja jos vielä sotatilassa niin kuin yhdellä entisellä renkipojalla nyt jo 30-vuotiaalla laivapuuseppä Johan Koivistolla purjealuksessa sukellusveneen tähtäimessä  vuonna 1917 Irlannin eteläkärjessä. Sen parkkilaivan, Garnet Hill, kävi köpelösti: sakuvihollinen upotti pohjaan ja miehistö käskettiin pelastusveneisiin. Soutamalla maihin, vuorokauden verran, eikä itku kaukana ollut Johanilla: eihän niinkään se oma henki vaan ne kalliit timperin vehkeet, jotka jäivät meren pohjaan Garnet Hillin mukana.
Ahvenanmaalaiselle nelimastoparkki-Luciparalle kävi sittemmin keväällä samoin ja silläkin mukana keikkumassa Koivisto, joka jälkeenpäin ei kuulemma juuri tapausta muistellut, paitsi kertoi miten hankala oli tarpeitaan tehdä laidan yli kolmivuorokautisella soutumatkalla vellovassa merenkäynnissä.
Vähitellen oli Johaninkin uskottava ja asetuttava maihin. Siitä sitten Luojan-uskoon tuleminen, naimisin meneminen, kunnes aikanaan sitten, 1923, syntyi meille Mauno-poikakin. Malmbergilla on aivan eri ote näiden laivojen pelissä kuin Kilvellä ja alastalolaisilla.

No se miksi tänään minä näistä laivoista ja omasta vesipelkuruudestani tähän palasta rakennan, johtuu ihan tuon turkulaisen Kiestinki-miehen lähettämästä purjelaivalahjakirjasta. Siitä yritän etsiä, olisiko turkulainen Johan Koivisto noilla raumalaisilla laivoilla purjehtinut ja merihädässä ollut, vaan tuskinpa, ei ainakaan havaintoa siihen suuntaan näy. Mutta kuohuvia, uppoavia meritarinoita muuten:

Kolmimastokaljaasi Aamurusko

"Olimme tuolla hetkellä jossakin Doyger-matalikon etelärannalla. Tuuli oli edelleenkin viisi boforia ja aallokko melkoinen. Ilma oli muuttumassa usvaiseksi, mutta vielä näimme muutamia troolareita, joiden huomiota yritimme herättää kiljumalla apua. Mutta se jäi yritykseksi. Yöllä tuuli alkoi yltyä ja kovien puuskien mukana saatiin myös sadetta. Aamurusko oli hävinnyt näkyvistämme. Sousimme tai paremminkin pidimme venettä vasten tuulta ja aallokkoa. Meidän piti pimeän tullen lähettää hätämerkkejä, mutta veneessä ei ollut raketteja. Ainoa paperi veneessä oli minun merimieskirjani - ja se poltettiin. Jälleen ilman tulosta.

Keskiyöllä tilanne alkoi käydä todenteolla vaaralliseksi: tuuli yltyi ja puhalsi puuskissa 7-8 boforin voimalla. Kaksi kertaa aalto heitti veneen poikittain, jolloin se puolittain täyttyi ..."

Niin johtuisiko oma vedenkartteluni omasta läheltäpiti hukkumistilanteesta vaiko serkkujen, joita vesi on niellyt niin Ahvenanmaalla kuin Paalasmaalla - Luoja paratkoon!


Unto Kasken maalaus

🏂 hiihdot  9 km/ 160 km/ € = 25 h

Potullisen lähteinä
- Alastalon salissa / Kilpi, 1933
- Samaan aikaan toisaalla / Malmberg, 2016
- Rauman viimeiset purjelaivat / Tuomas Varhon muistiinpanot, toim. 1987
- Vauva-lehti /2010

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Hännikäinen Alfalla

Timo Hännikäinen siellä eilis- ja tänäiltana esiintymässä Dosentissa.

Tämäniltaisesta tosin ei niin takuita, sillä AlfaTV:n ohjelmatiedot ovat joulukuun ajan takkuilleet eikä aina harmaintakaan aavistusta, tuleeko Höppänätonttu vai Dosentti taiko Uutiskauha vaiko mikä kuvaruutuun. Jollei sitten peräti Lavatanssit Nurmeksen Kajasteen lavalta Lauri Karhuvaaran juontamana.
Lauri Karhuvaaran, nii-in!
Ja Taavi Vartia vetää Filminurkkaa sekä komeata sarjaa Kuvia ja käännekohtia tunnettuja viihdealan nimiä matkaatekevässä 'junanvaunussa' haastatellen.
Jopekin, se Ruonansuu, tulossa pian kaiketi, koska kehui taannoin: - Alfa nouseva kanava.

Kovia nimiä siellä kanavavan vartijoina: Tapani Ruokasesta dosentti Arvo Luukkaseen. Toinen on Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja, toinen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori, teologian tohtori, kirjailija ja mediapersoona.

Timo Hännikäinen istahti kaulojaan myöten hirmuiseen upottavaan studionkokoiseen lepolasseen eilen ja sai Luukkasen lempeän, paikoin taka-ajatuksellisen, käsittelyn - voisiko sanoa: arvoisensa.  Hännikäinenhän on niitä miehiä, joka ei sovi tämän hetken elonpirtaan. Ei hänen kustantamoaan hyväksytty syksyisille Helsingin kirjamessuillekaan, mistä syntyi jonkinmoinen kohu ja äläkkä. Hännikäisen rasistisuudesta porttikielto lähinnä johtui.
Nyt sitä dosentin kanssa ruodittiin ja päädyttiin tulokseen, jotta johan on kumma! Sananvapauden rajoittamista jos mikä. Kuka rajat muka vetää. Enää puuttuu, että kustantamon kirjat kerätään roviolle ja poltetaan kaiken kansan nähden.
No sitähän Hännikäinen tavallaan toivoikin: näkyvyyttä kirjailija ja kustantaja kaipaavat, jotta sana tulisi lihaksi ja perille uppoaisi.

Keskustelu oli mielenkiintoinen ja karttelematon, niinpä selailen Hännikäisen Marginalia-blogia uusin silmin sekä  Kiuas-kustantamon tuotantoa valikoiden: minkä noista lukisi? Tähän mennessä tunnen Hännikäistä vain sen naista saamattoman miehen kirjan Ilman verran, sen josta kirjailija kävi jonain syksynä puhumassa Joensuun Kirjallisuustapahtumassa, siinä nimellä briljeerattomassa.

Noista Kiukaan kirjoista en valitsisi Eero Paloheimoa vaan Hännikäisen oman artikkelikoosteen Sanansäilä:
'Kiistellyn, skandaalejakin aiheuttaneen Timo Hännikäisen yhdeksäs teos on valikoima lehdissä, kokoomateoksissa ja muualla hänen kirjojensa ulkopuolella ilmestyneitä esseitä ja artikkeleita vuosilta 2008-2016.' 

 🏂 hiihdot  15+15  km/ 151 km/ € = 24 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös