Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 4. tammikuuta 2019

Kompostiin kunnon herätettä

Kun en kaukana kulttuuripisteistä ja vaikuttajista asuvana korpikriitikkona tiedä ja tunne pukumiehestä muuta kuin nimen ja yhden siistin luennon verran ynnä tämän, on vaivatonta antaa lyhyt lausunto ja keskeneräinen yhteenveto hänen vielä loppuluentaa vailla olevasta kirjastansa Lihamylly:

Oikeassahan hän on. Noinhan se menee. Et voi asettua poikkiteloin valtavirtaa, mikä kulloinkin yhteiskunnassa vallitsee. Jos asetut, sinut vaiennetaan joko joukkovoimalla tai vaikenemalla.

Näitä Lihamyllystä pursuaa ja näitä makustelen:
Tällä haavaa yhteisenä näkökantana Suomessa on kaupunkilainen punavihreys, jolle liberalismi, äärioikeistolaisuus, nationalismi, rasismi, valkoisenmiehen valta jne. ovat kauhistus. Vastakkaiselle mielipiteelle ei anneta sanansijaa, puhumattakaan apurahoista tai muista avustuksista oman mielipiteen julkituomiseksi.
"Nämä sokeat ideologiset robotit ilmeisesti kuvittelevat että kirjallinen teos, olipa se taiteelliselta tasoltaan hyvä tai huono, voisi tyhjentyä sisällöltään tällaisiin seikkoihin ['naisvihaa ja rasismia'] - tai ylipäätään kirjailijan asenteisiin, jotka siitä kenties välittyvät. Kun kyky nähdä erilaisia merkitystasoja katoaa, kaikkia tekstejä aletaan lukea kuin puolueohjelmaa tai lakialoitetta. Kirjoista tulee pelkkää politiikkaa.
Ja tämän politiikan pitää tietenkin täyttää valmiit oikeamielisyyden kriteerit." 
Jokohan riittäisi. Joko lukija olet ymmärtänyt, millaista miestä luen kun luen dissidentti Timo Hännikäisen kirjaa Lihamylly?
Itse en vielä lainkaan, mutta sanonpa vaan että onpa jutuissa särmää ja herätettä, jolla umpijäätynyt kompostikin alkaa takuulla sulaa ja käydä - ehkei kuitenkaan hyrrätä. Uskallanpa käyttää tuosta herätteestä voimakastakin ilmaisua, sillä niin Hännikäinenkin uskaltaa kieltä käyttää: aitoa voimakasta hevo(se)npaskaa se on.
Siis,
älkää irvistelkökään: Mielellään jatkan poikkeavaa lukemista.

Timo Hännikäinen, s.1979. Helsinki. Lihamylly, muistelmateos vuosilta 2000-2016. Kiuas 2017.

 
 

6 kommenttia:

  1. - Kaikkee se lukkoohi, sano mummo mulle kun Nyyrikkiä tavailin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      pitää valppaana ja varpahillaan. Raskas suositus: tartu!

      Luve vaikka salaa peiton alla taskulamppu käissä niin kun Kallen Riitu Nyyrikkiä. Siinä suattaa tosin olla se sama vaara kuin Riitulla,
      eli Hermanni tiuskas: - Värkkiiskös sihtaat ja tutkailet oikein lampulla.

      Poista
    2. Kiitti, mutta mulle riitti, kun luin plogikirjotuksen kirjamessuista. Tulin oikein vakuuttuneeksi.

      Poista
    3. ej

      no kahtele ees edellisen potun kommenttiosastoa, siellä tapahtuu asian tiimoilta koko ajan.

      Poista
  2. Hyvä lihanhimoväki

    Se on kuulemma lihansyönti syntiä. Hiilihapot lissääntyypi, ja maailmanloppu on eessä.

    Kukkakaalipirtelöt ne kuulemma maailman pelastaa ...

    Sitä pittää joka iikan lopettaa lihan syönti, siirtyä sähköautoon, muuttaa nollaenergiataloon ... ja vielä uskoa tähän ilosanomaan :-(

    Ja ne on ajatusrikoksia, jos ei laula mukana !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voksi, sir

      etpä oo kaukana, Hännikäisen ohjelmistosta, jota tulkiten voi sanoa, ettei tuonkaltasta vasta-argumentointia sallita, vaan se tuommitaan vihapuheeksi.
      Hännikäinen taas noiden tuomitsijoiden (mukanalaulajien) puheen tulkitsee vihapuhepuheeksi, joka kumma kyllä sallitaan.

      Poista