Oikeassahan hän on. Noinhan se menee. Et voi asettua poikkiteloin valtavirtaa, mikä kulloinkin yhteiskunnassa vallitsee. Jos asetut, sinut vaiennetaan joko joukkovoimalla tai vaikenemalla.
Näitä Lihamyllystä pursuaa ja näitä makustelen:
Tällä haavaa yhteisenä näkökantana Suomessa on kaupunkilainen punavihreys, jolle liberalismi, äärioikeistolaisuus, nationalismi, rasismi, valkoisenmiehen valta jne. ovat kauhistus. Vastakkaiselle mielipiteelle ei anneta sanansijaa, puhumattakaan apurahoista tai muista avustuksista oman mielipiteen julkituomiseksi.
"Nämä sokeat ideologiset robotit ilmeisesti kuvittelevat että kirjallinen teos, olipa se taiteelliselta tasoltaan hyvä tai huono, voisi tyhjentyä sisällöltään tällaisiin seikkoihin ['naisvihaa ja rasismia'] - tai ylipäätään kirjailijan asenteisiin, jotka siitä kenties välittyvät. Kun kyky nähdä erilaisia merkitystasoja katoaa, kaikkia tekstejä aletaan lukea kuin puolueohjelmaa tai lakialoitetta. Kirjoista tulee pelkkää politiikkaa.
Ja tämän politiikan pitää tietenkin täyttää valmiit oikeamielisyyden kriteerit."Jokohan riittäisi. Joko lukija olet ymmärtänyt, millaista miestä luen kun luen dissidentti Timo Hännikäisen kirjaa Lihamylly?
Itse en vielä lainkaan, mutta sanonpa vaan että onpa jutuissa särmää ja herätettä, jolla umpijäätynyt kompostikin alkaa takuulla sulaa ja käydä - ehkei kuitenkaan hyrrätä. Uskallanpa käyttää tuosta herätteestä voimakastakin ilmaisua, sillä niin Hännikäinenkin uskaltaa kieltä käyttää: aitoa voimakasta hevo(se)npaskaa se on.
Siis,
älkää irvistelkökään: Mielellään jatkan poikkeavaa lukemista.
Timo Hännikäinen, s.1979. Helsinki. Lihamylly, muistelmateos vuosilta 2000-2016. Kiuas 2017.
