Rousseau - ulkoilmaihminen

"En tee koskaan mitään paitsi kävelyllä, maaseutu on kirjoitushuoneeni; kun vain näenkin pöydän, paperia ja kirjoja, ikävystyn ja työskentelyvälineet, lannistavat minut, ..." Mon portrait

Vihreää Rousseautahan se - Jean-Jacques (1712-1778).

Siinä mukavuudet eivät paljon paina. Luonto on kaikki.
Sivistys on töhnää ihmisessä, kertynyttä likaa iholla.
Rousseau oli aikansa tynnyri-Diogenes, valistuksen Koira. Hänen suurin halunsa oli päästä pois Pariisista, melskeestä, ja olla yksin, päästä liikkumaan hyvin vanhojen puiden keskelle.

Homo viator - kävelevä ihminen.
Sitä hän halusi olla.
Löytääkseen, raaputtaakseen esille ensimmäisen ihmisen, alkukantaisen Luonnon käsistä lähteneen ihmisen.

Nähtävästi kaikesta levottomuudestaan huolimatta - kasvattajan kykenemättömyys omien lasten kasvattamiseen, suurimpana, luulen - hän saavutti tavoitteensa, koska viimeisillä kävelyillään hän tunsi suloista luopumista. Ainakin Grosin Kävelyn filosofiaa jos on uskominen: Hän vain eli, antoi itsensä olla olemassa. Koska hänen ei enää tarvinnut olla joku, hän antoi vain virran kulkea lävitseen, tai ennemminkin elämään kiinnittävän puropahasen.

Rousseaun tasapainosta saa toisenlaisenkin käsityksen kun lukee Rousseauta itseään suoraan, vailla tulkitsijoita. Yksi vaikuttavimmista teoksista joita ikinä olen lukenut on hänen teoksensa Tunnustuksia, Les Confessions.
Siinä on raakana, epäkypsänä kaikki edessämme, silti eriteltynä.
Niin pitkälle piti ukkoa pokkuroida että käytätti nuorempana täälläkin!

Ja mikäs sen sopivampaa kuin antaa tässä lopuksi Pertti Koskimiehen nutistaa, ja siis kompata Rousseauta, kuplassaeläjät nappaamalla pari pätkää uusimmasta

 Latu & Polku-lehdestä 3/2015:

• "Tappiin astu tuplakoulutettu kansa argumentoi arvoisellaan älämölöllä."
• "Samassa ohjelmassa säesti asfalttipuolueen imaami Osmo Soininvaara, tämä valevihreä, joka eksyi nuoruudessaan Komsin kanssa Koijärvelle mutta ei ole sen koommin asfaltilta astunut, betonia palvoo siinä kuin kokoomusnuoret, Kolbe, Klinge ja älymystön messiaaksi huudattanut Antti Nylén. Luonnonalueiden hävittämisessä kaupunkipäättäjänä kunnostautunut Soininvaara ei sentään sumuttanut luonnonlaeilla vaan muiden uskovaisten tavoin vetosi ihmisten haluihin."
• "Molemmat [Vaattovaara, Soininvaara] perustelevat kaupunkiuskontoaan sillä, että laumassa tiivistyy muukin kuin tyhmyys. Siis kun ihmisiä sulloo kadunkulmiin punaisiin valoihin, kaljaa litkimään jalkakäytäville, meuhkaamaan jäähalleihin, hillumaan rokkikonsertteihin, siitä syntyy rahaa, rahaa, rahaa, siis valo ja syy ihmisenä olemiseen."

Heh!

ed. Rimbaud