Välilukija

 Rakas Eeva Kilpi  VII

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Koko kirjan lukemisen ajan olen emmiskellyt samaa asiaa: tarvitsenko Eeva Kilven luentaan välittäjää / välilukijaa?

Eeva Kilven käsialaa s. 366

Kunnes nyt liki neljänsadan sivun tietämillä jysähtää tieto, joka lyö polvilleen niin minut kuin Anna-Riikka Carlsonin Eevan pojan Jukan tuoman äitinsä muistiinpanokuorman kera:

"13.11.2023

Olen osannut odottaa tätä hetkeä melkein kolme vuotta mutta en kuitenkaan mitään tällaista! Muistiinpanojasi on laatikoittain: täysiä muistikirjoja, täyteen kirjoitettuja kalentereita, tuhansia pieniä lappuja, satoja kirjeitä ja valokuvia. Sinun kirjoitettu elämäsi on käsissäni."

"Sinä olet kirjoittanut elämäsi laatikoihin, jotka Jukka luovuttaa minulle kuin häikäisevät jalokivet --- Milloin minä maltan nukkua?"

Toisen aarteen äärellä nyt vasta, kun tähän saakka A-R on viettänyt pitkät rupeamat elävän Eevan kanssa aina merkinnästä 21.6.2018 alkaen.

Tuo kaikki tuotu/saatu vaatii vähintään yhden uuden kirjan poikimisen, koska eihän tällä vajaalla sadalla loppusivulla voi/ennätä uutta tietoa pahemmin välittää/sulattaa. 

Tämä Carlsonin Eeva-kirjahan näkyy päättyvän merkintään 6.1.2024. 

Siis reilu kuukausi aikaa olisi penkoa ja valottaa muistiinpanoista irtoavaa tietoa meille.

Mahdoton tehtävä.

Kuitenkin kaikitenkin: nyt tämä kirja, Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä, saa uuden säväyksen. Nytpä välilukija tuntuukin tarpeelliselta, jopa välttämättömältä.

Pelkkänä korvana siis!  👂

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Jukka Kokkonen (toim.): Joensuun historia VIII - Vuodet 1954-2020

Etanana

Rakas Eeva Kilpi  VI

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Ohhoh!

Onko Eeva unohtunut kokonaan? Viime merkintä kuukauden takaa; tuolloin menossa sivulla 278 heinäkuuta, nyt sentään sivulla 354 marraskuun alkupuolenmerkinnässä. Etanan vauhtia. Jotenkin yhä mättää, mistä johtunee. Kesäteatterikiireistä? Kylättelijöistä? Helteistä? Muista kirjahoukutuksista? ...

Ote lipsuu. Olisiko tosiaan sitten osasyynä, ettei lukijan ja Eevan väliin kaipaa välittäjää, tulkkia, toisen kokemuksia?

Vaikka kustannustoimittaja usuttaakin Anna-Riikkaa 'osille':

"Hän ehdotti, etten häivyttäisi itseäni taustalle vaan olisin tekstissä niin kuin olen kohtaamisissammekin. Minä kuljen reiteilläsi, vien sanojasi ihmisille ja tuon heiltä sanoja sinulle. Ilkka näki heti, mitä muuta tässä tapahtuu. Hän luottaa tekstiini, ja siksi minä uskallan jatkaa, kirjoittaa lisää, ja minä rakastan tätä."

Anna-Riikka Carlson kulkee konkreettisesti Eeva Kilven jälkiä haistellen ja maistellen milloin missäkin. Lapissa, Lontoossa, Piskolassa - mutta ennen kaikkea hoito/hoivakodissa.

 

Tässä Vuoksenniskalla Eevan isän hankkimassa kotitalossa: 

"Ulla näytti minulle ikkunan, jonka takana isäsi Solmu istui ja luki, aina samassa paikassa..." 

Nyt Kukkivan maan rannat ja Välirauha, ikävöinnin aika -teosten johdattamina. Eevan jalanjäljissä kulkee siinä missä innokkaat Päätalo-fanit Iijoki-sarjan maisemissa. Antaumuksella.

Enpä tässä tosin yksin emmi enkä emmiskele: 

Ainakin yksi toinen empijä löytyy tuolta Savon puolelta eli Pia Valkonen kirjoittaa blogissaan havaintoja omalta kantiltaan:

Niin. Se vielä, että Eeva Kilven ja Anna-Riikka Carlsonin kirjeenvaihtokirjassa Rakas Eeva Kilpi oli paljon vakuuttelua vanhenevalle lyyrikolle siitä, että häntä ei unohdeta. Jotenkin se vaikutti jo kompensaatiolle. Onko pelkona, että unohdetaan?

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Hannu Himanen: Missä enkelitkin pelkäävät -  Hyökkäävä Venäjä ja Suomen turvallisuus