Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hymy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hymy. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Viinipäissään

Väittelijän sanoin 1970-luvun alussa "tunnustuksellisten puheenvuorojen skaala laajeni lehdessä kulttuurin ja politiikan superjulkkiksiin", kun Hymyssä pääsivät tilittämään läträyksiään ja  tuntemuksiaan Saarikosken lisäksi "Timo K.Mukka, Rauli Badding Somerjoki ja Eino Poutiainen".

Meniköhän se ihan noin?
Noin kuvailee Hymyn kulta-aikaa tutkijoista jompikumpi: joko väittelijä Laura Saarenmaa tai väittelijästä kirjoittava tri Jarkko S. Tuusvuori.

Poutiaisen vaalilauseessako 'Älä jätä Einoa tipalle!' sitä viinalla läträämistä?
Riiput ristillä jo, Timo K. Mukka. Omako tuntemus otsikossa?
Ja tuskin Rauli Somerjokikaan järin telläytyi tahi pääsi tilittämään juoppouttaan Hymyyn, Saarikoskesta ei niinkään takeita.

Eli kyllä tässä aikalainen, tuolloin lehtiä lukenut tuntee sisällään asiat toisin, kuin myöhemmät jälkikäteen samoja lehtiä lukeneet ja tutkineet viisaammat.

Mites Markus, Matteus, Luukas ja Johannes käsittelivät ajat ammoin elänyttä Jeesustaan! Etäisyys sokaisi? Näkökulmia riitti.

Mistä sitä nyt näin ähäkkänä?

No tästä oman liiton, Suomen arvostelijain liiton julkaisusta, ensimmäisestä vuosikirjasta, jossa on monen monta juttua kritiikistä nyt aikakauskirjamuodossa Kritiikin Uutisten muututtua paperilehdestä sähköiseksi.


Että kriittisesti sitä on luettava kriitikkojakin!

Eikä kriitikkokaan aina toisen kriitikon tekstiä ymmärrä, miten lie sitten kritiikittömän lukijan laita tämmöistä kriitikon lausetta lukiessa:
"Enimmäismääräinen arkisuus peitti ehkä alleen muttei suinkaan hävittänyt kuvasta juhlaa itseyden saamasta vastakaiusta ja oman ajattelun kertautumisesta moninaisten kaltaisten seikkailujen ja avautumisten äärellä."
 Onkohan tuo filosofi Tuusvuoren pitkähkö virke totta - vai viinien huumaa?!?


hiihdot 12 /547 km = 84 h

maanantai 8. tammikuuta 2018

Veikko Ennala - Hymy hyytynyt


Erehtyy useinkin ropelehtimaan kirjahyllyjänsä tämä SARVilainen. Tuommonenkin löytö tarttui sormiin E:n kohilta.

Ei huono kirja-arvostelu, koska vielä vuonna 2016 kirja-auktoriteetti Eskelinen Raukoilla rajoilla - Suomenkielinen proosakirjallisuuden historia -tutkimuksessaan karsii kovalla kädellä kirjailijanimiä roskakoriin, mutta ottaa Veikko Ennalan (1922-1991) kirjoittajan lahjat huomioon.
Että Eskelisen linjoilla tässä sarveiltu jo kolmekymmentä vuotta aiemmin, 1986!

Lieneekö onnellisen elämän kukkuloilla elävään arvostelijaan vaikuttanut myös säälinripe - kirjakolmikon johdanto ja sen allekirjoitus:
Veikko Ennala
epäonnistunut ihminen
 + kiitokset Urpo Lahtiselle:
'Hän on ainoa henkilö, joka on edes koettanut minua ymmärtää ja tukenut monin tavoin kun olen ollut niin helvetin yksin.'


hiihdot 6+9/187 km = 29 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Mukka yksi suosikeistani

Tässä virallinen näkemys, viimeisin kosketus Lapin länsilaidan shamaaniin. Onhan siellä Arvolakin, Oiva Kolarista kotoisin, muttei yllä Mukka Timo K.:n mitoille.

Timo K. Mukka: Annan sinun lukea tämänkin – kirjeitä 1958-1973
Toimittanut Toni Lahtinen  WSOY 2012.
Näin tuon näin. (suokaa tämän kerran kirja-arvostelu täälläkin, lupaan ettei toistu - jossain sentään jalat maassa)
Alta kolmenkymmenen joutui Timo K. Mukka (1944-1973) lähtemään tästä karusta maailmasta. Viimeinen tikki oli se Hymyn juttu ’Riiput ristillä jo, Timo K. Mukka’. Yhä selvittämätön peitenimitoimittaja teki kuolemaan johtavan jutun Mukasta, joka viime voimillaan kirjoitti presidentille peräten oikeutta. Kekkonen vastasi ohjeistaen miten menetellä.
Oli Mukka yhteydessä moneen muuhunkin valtakunnan päättäjään, mm. Finnairin pääjohtaja Gunnar Korhoseen, jotta tämä järjestäisi vapaalippuoikeuden reittilennoille. Epätoivoisen surkea yritys.
Surullista tekstiä joutuu lukemaan hänen hädästään kirjeessä Pellon kunnan sekä lääninhallituksen päättäjille häätöjutussa, jossa Mukka perheineen määrätään lähtemään kodistaan Orajärven kansakoulun opettajan asunnosta. Kunnanisien ja monen kuntalaisen suhtautuminen Mukkaan käy hyvin ilmi kirjan esipuheessa, jossa lainataan muuatta kuntalaista:  ”Mäntyranta on tuonut Pellolle kunniaa, Mukka pelkkää häpeää.”
On siinä asettumista ihmisten joukkoon taiteilijalla, jolle nainen on liki sama käsite kuin taide, mikä taas johtaa sen kaltaisiin kirjoituksiin, romaaneihin, novelleihin, runoihin että siinä on nielemistä paitsi pellolaisilla niin myös koko valtakunnan moralisteilla. Mukan onneksi ensimmäisen kirjan, Maa on syntinen laulu, ilmestymisvuonna 1964 pahin kiihko kuitenkin kohdistuu Salaman saman vuoden Juhannustansseihin ja Mukka pääsee vähemmällä, mutta ei sentään kuin koira veräjästä, minkä myöhemmät vaiheet ikävästi osoittavat.
Jos kirjeet päättäjille ovat karua luettavaa niin koskettavia ovat myös kirjeet Tuula-rakkaalle, äiti-Lyylille kuin tälle yhdelle ’Lapin-huitelijalle’, Kalervo Palsalle
Mukan lyhyen elämän puutteenalaisuus ja syrjäläisen tunne välittyy kirjeissä ahdistuksena ja ankeutena aivan riittävästi; ilo tahtoo pysyä loitolla elämästä. 
Kirjassa on kaikkiaan 143 kirjettä ja 47 vastaanottajaa. Vastauksia ei yleensä tipu, ei näytetä, ei ole tullut, ei ole tallessa, mutta siinäpä sitä jää lukijalle pohdinnan paikkaa ja pääteltävää sopivassa määrin, mitä niihin olisi kirjoitettu.
Toni Lahtisen toimittama kirjekokoelma on oikeastaan niin kattava että sen kautta selviää Timo K. Mukan elämän tärkeimmät tapahtumat Mukan itsensä kertomina hänen selvittäessään elämänkulkuaan graduntekijöille, kustantajille, lehden toimittajille.  
Erno Paasilinnan kirjoittama kirjailijaelämäkerta Timo K. Mukka - legenda jo eläessään vuodelta 1974 täydentyy nyt näillä kirjeillä niin että voi kai hyvällä syyllä sanoa: nyt me tunnemme Mukan. 
Ja jos ei tässä kyllin voi Kiiltomadon vinkin kautta lähteä seikkailemaan syvemmälle miehen mieleen ja tarttua Lahtisen väitöstutkimukseen kiinni: Maan höyryävässä sylissä. Luonto ihminen ja yhteiskunta Timo K. Mukan tuotannossa (WSOY, 2013).
Apua! Apua! Melkoisessa ryteikössä silloin taas ollaan ja rämmitään.
Mitä tätä suotta analysoimaan ja repimään palasiksi kauniin sointuvaa balladimaista mukkatekstiä!
Kirjoittaahan mies itsekin kirjeessään lukijalle armeijakirjastaan Täältä jostakin:
"Toisaalta voi sanoa, etten tarkalleen tiedä yhdestäkään kirjoittamastani ajatuksesta sitä, miksi ne on kirjoitettu juuri siten."


-7C  hiihdot 425 km/€ (Veju 880!)