Komedia kukkii vielä itärajan pinnassa

Kesän 2024 kesäteatterit -sarja

8. Marita Kärkkäinen: Lehmänmaitoa ja mansikoita  / Värtsilän kesäteatteri /Tohmajärvi

Täällähän sitä edelleen kierrellään näitä itärajan mutkia. Nyt tukossa olevan Niiralan raja-aseman porteilla: vielä pari vuotta sitten haettiin tuolta aitauksen takaa bentsiiniä:

Nyt tältä puolen rajaa lehmänmaito läikkyy jo silmissä. 

Maitoa olisi tarjolla navetan ylisillä.

Sitäpä tuota sitten litkittiin parin tunnin ajan hinkistä ja yllättävän makoisanmaistuvaa olikin, herja!

Tilannekomiikka toimi kangertelematta. Meno oli lupsakkata ja kevyttä heittoa; ihmeen hyvin upposi ja mahtui mielen viereen, vaikka siellä vielä eilinen vakavampi joutsentunnelma piti tyyssijaa.

Että olivatkin taas löytäneet sopivat esittäjät noille karikatyyreille, jotka kuka mitenkin oli kirjoitettu/pantu sotkemaan asioiden kulkua:

. Asunnonvälittäjä synnyttää kesken talokauppojen

. Ostajat joutuvat synnytykseen, mies peräti laitokselle

. Naapurit ihmeissään jotta uusi naapurinmieskö synnyttää

. Hulluksihan siinä tulee itsekukin!

Noin se komedia eteni.

Erityisen paljon nautin akkasa komennossa olevan ukon, Jorma Sistosen, kielenkäytöstä, joka oli just jetsulleen kohillaan eli luonnollista. (Aitoa oli lipsahtaa, mutta se olisi liian fiinisti sanottu, ja hienostelua näin kun käyskennellään navetan liepeillä.) 

Eipä silti mitä napakin kärtty osasi olla se akkasa, se vaimo Pirkko Partanen.

Nauratti. 

Ja naurattipa tuota ammattinäyttelijääkin, joka sattui istumaan viertuolilla. Joten ei sitä sitten turhaan naurettu. 😂 

Taputtikin tuo välillä, mistä taas päättelin, jotta kyllä ne oikeasti tykkäävät, jotta heille aplodeerataan aina pelin välissä. (Joskus oon ollu siinä uskossa, että eikö olis vähän noloa ottaa vastaan taputuksia, kun eihän yleensä työstä taputuksia saa, en minä ainakaan päivän mittaan tuon tuostaan saanut, hyvä jos koskaan.)

Niin ja hienohelemoille rahvaalta vielä tiedoksi:

Navetan ylinen oli tietysti täysi ja loppuunmyyty, vaikka samalla kellolyömällä päiväkahelta oli kaikissa viidessä Rajaseudun teattereissa näytös!

Kesän 2024 kesäteatterikäynnit -  

etäisyydet

1/10 Markku Pölönen (Roukalahti / Liperi - 30 km)

2/10 Tiina Brännare & Eppu Nuotio (Risti / Liperi - 60 km)

3/10 Maria Jotuni (Rääkkylä - 3 km)

4/10 Tiina Markkanen (Potoskavaara / Kitee - 50 km)

5/10  Agapetus (Tohmajärvi - 50 km)

6/10  Ella & Miika Eronen (Möhkö / Ilomantsi - 125 km)

7/10 Yrjö Kokko  (Oronmylly / Parikkala - 107 km)

8/10 Marita Kärkkäinen  (Värtsilä / Tohmajärvi - 76 km)

9/10 Minna Lindgren  (Mönni / Kontiolahti - 75 km)

10/10 perinnetarina / Tomi Kervinen  (Sinkkola / Joensuu - 55 km)

ps

Teatteripassiin 5. leima 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Laatokan aaltoihin jäi maailmanmestari

Omasta j.kirjasta 

Kukkovaaran juoksu 28.9.80 

"Kunto laskee kuin lehmänhäntä, kuten viime syksynäkin. 

Minkäs mahat, minkäs mahat.

Tänään juoksin Värtsilässä, meinasin kirjoittaa Myrskylässä: siellä Virenin Lasse juoksee uransa viimeisen juoksun huipulla. Mukana Myrskylässä ovat mm. Moskovan olympialaisten kaksinkertainen kultamitalisti Miruts Yifter, Foster, Puttemans jne.

Värtsilässä ei ollut ihan noin nimekästä sakkia eikä noin paljon (2000 vs. 20). Mutta olinhan siellä minä ja hölkkäsarjassa 7 muuta. Tunnelma oli kotoisin missä kuunaan juossut olen. Niin ja olihan Värtsilässä maailmanmestari: 

hiihtosuunnistuksen O. Svanberg..."

 

STOP tykkännään! STOP STOP

SVANBERG Olavi. Sama mies kuin tässä Passaron kirjassa, joka parhaillaan luennassa: Reino Savukoski - Suomen tunnetuin kadonneiden etsijä

"25.8.2002

Maailmanmestarin oudot viimeiset hetket

Kalamatka Laatokalla oli alkanut mukavasti, ja kalojakin oli jo narrattu, kun Svanberg ja eräs kolmas mies siirtyivät kannen alle hytteihin rupattelemaan ja nostamaan kuppeja." 

 Noustiin kannelle. 

"Kannella kaksikkoa odotti yllätys. Ruori pyöri tyhjänä eikä Turtiaista näkynyt missään."

"Svanberg ryhtyi kääntämään venettä tulosuuntaan ja kolmas mies ryntäsi veneen alaosaan etsimään karttoja. Kun hän palasi kartan kanssa, oli kansi jälleen tyhjä. Missä Olavi Svanberg oli? Ehkä Svanberg oli hypännyt veteen pelastaakseen Turtiaisen tai ehkä Olavi oli pudonnut, Svanberg oli kovakuntoinen entinen rajamies ja urheilija, mutta he kaikki olivat nauttineet alkoholia...."

Yhä kovakuntoisena entinen rajamies ja urheilija kuin 22 vuotta aikaisemmin täällä Kukkovaarassa: 

"Oli yhteissaunakin lämmitetty: aamusauna. Juoksu alkoi jumalanpalveluksen kansa yhtä aikaa klo 10.00 - Saunanlauteilla olin 51 minuuttia 2 sekuntia myöhemmin. Eli eipä ajassa tosiaan ole minkänmoista kehumista, kun matkaa oli vain 11,3 km.

Mutta mitkä nousut - ja pitkät, vau! Siinä Puijot kalpenevat.

Kukkovaaralta avautui näkymä, jota kelpasi katsella aurinkoisessa syyssäässä. Velivenäläiset siinä kilsan päässä kolhoosiaan pitävät. Kannatti käydä Värtsilässä.

Nilkka rusahti tuossa juoksussa kun hyppäsin ojan yli. Nyt pakottaa."

Saunassa istui jo Svanberg, kymmenen minuuttia aiemmin oli maaliin tullut. Ne on eri miehet jotka tekevät, ja eri miehet jotka luulevat tekevänsä.

Sinne jäi Laatokan aaltoihin Olavi. Ei löytänyt Savukoskikaan monesta yrityksestä huolimatta. Eikähän tuo ihme: järvi syvä kuin meri; makea vesi synnyttää terävämmät ärjymmät laineet kuin suolainen meri; syvyyttä oletetulla hukkumispaikalla 120 metriä.

"Suomessa uutisoitiin jonkin verran maailmanmestarin katoamisesta ja etsinnöistä, mutta ei puhuttu sen enempää olosuhteista. Sortavalassa sen sijaan kalamatkasta juoruttiin paljon. Puhuttiin mafiasta ja pohdittiin syitä miesten hukkumiseen." 

Täältä lisää Svanbergista ja muista hukkuneista:

Sari Passaro: Reino Savukoski
- Suomen tunnetuin kadonneiden etsijä
Minerva 2022

ps

Kuolonkolarissa 22.9.22

Kirjavinkit: 

Sari Passaron kirjan arvostelu:

REINO SAVUKOSKI: SUOMEN TUNNETUIN KADONNEIDEN ETSIJÄ

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

laavulla +4°C 12 km  900 km/€  142 h

Rajakävely

Kompastellen
- vai mikä sen pyhiinvaelluksen nimi siellä Pohjois-Espanjassa. Täällä meillä Pohjois-Karjalassa se kulkee Rajakävelynä. Vähän lyhyempänäkin: alle puolen peninkulman. Siellä lie jopa sata.

Mennä huijellaan sunnuntaina puolta päivää rajapylväitä hipoen Venäjän ja Suomen välistä rajaa jonossa kuin ne porsaat ja ihmetellään eikö tuolla ketään näy, no tuolla vasemmalla Vennään puolella:

Tällä puolen täällä takana on avaraa viljeltyä maisemaa aivan rajapolkuun saakka. Heillä nuilla tuolla ei tunnu tarvetta olevan viljellä maata näin tarkasti: saa metittyä rauhassa. Eivät olis tainneet pahemmin kärsiä, vaikka Karjala-kauppa olisi toteutunut Jeltsinin aikoina ...

Aurinko porottaa; mikä ei mennä viipotellessa ja ootellessa josko se karhu ja hirvi kohdattaisiin, edes jompikumpi. Taikka venäläinen edes. Vaan autiota on ja väljää. Heinäinen polku muuttuu liukkaiksi pitkospuiksi, noustaan mäelle yhä pylväitä hipoen ja matalaa piikkilanka-aitaa. Olisipa harvinaisen helppo vaihtaa maata, kiemurrella kulkiessaan.

- Kävelkää suurinpiirtein samoja jälkiä, niin ei rajakoira erehdy sitten nuuskinnassa, palauttaa reipas rajavartija aatokset realismiin.

Dronekin on noussut ilmaan, joten joutavan jälille ei toinna yrittääkään.

Parempi pysyä

kil-

tis-
ti

ruodussa.

 

 

Eikähän tuossa kauan mene niin jo linja päättyy jokeen ja jätämme rajan,

käännymme
jyrkästi
oikealle,

 

 

 

 

 

 

 

ylitämme Jänisjoen riippusiltaa

pitkin

ja palaamme kävellen lähtöpaikalle,

mistä rajamiehet olivat kuljettaneet 

kolme tuntia sitten

vaeltajat autoillaan rajatolpille.

 

PS
Kerrankin oli saatu ohittaa tämä taulu reagoimatta - viis veisaamatta!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Tai hei,

oikeastaan ennen rajanylitystä kannattaa poiketa Värtsilän kylällä - vaikka oppimismielessä!

Siellä navetan ylisillä näytellään railakas, rajoja rikkova näytelmä, miten kaksiviikkoinen vihreä leskeys kannattaa käyttää hyödykseen kaikkine huveineen ja hetkutuksineen. Oppia sopii sitten soveltaa valtakunnan rajan toisella puolen ilotellessa - sikäli mikäli kantti kestää.

Vallaton Vihtori on tämän kesän farssin nimi.
Ja vaikka miten tiukkapipo kaksimielisyydelle olisi, niin väkisin tahtoo nauru pyrskähtää, vaikka kuinka pidättelisi, ainakin toisesta suupielestä, kun Holopaisen Vihtori, Kuisma Lipponen, vakavalla naamalla, turhia elehtimättä, asioi apteekissa, urologilla, baarissa, pankissa ja ties missä kamreerin arvolle sopimattomassa paikassa. Kuismassa on pätkämäistä masaniemeä niin paljon jotta eiköhän Värtsilässä jonain tulevana suvena nähdä kunnon repäisy Pekkaa ja Pätkää? Puistotäteinä, Kesälaitumilla, Suezilla taikka missä tahansa, vaikka Rajapuomilla hämärissä rajanylityspuuhissa... Suosittelen.

Hyvin roolitettu oli muukin väki, eipä silti. Poliisi Kaino Kankkusella oli niin monta sivuvirkaa, jotta ihmekös jos rakastajan osan Paavo Honkanen kiskaisi railakkaasti yli äyräitten. Nämäpä näitä kesäteatterin suoloja ovatkin: yli- jos alimenotkin! Ja tietysti myös nuo nappiin osuvat roolinvetäisyt, kuten siivooja-Salli, rämäpääksi paneutunut Eira Varonen.


http://www.vartsila.fi/kesateatteri/

Venäjän puolella siihen aito-oikeaan Värtsilään on sitten hankalampi nykyisin poiketa: vaativat erillisen oleskeluluvan, eikä sinne noin vain ole menemistä, et enää mielijohteesta pääse poikkeamaan kyläparturiin noin vaan niin kuin vielä jokunen vuosi sitten.

      

                          

Ja kun ei vanhaan Värtsilään pääsyä, niin ensimmäinen etappi ja yöpymispaikka rajan tuolla puolen voikin olla Herran kukkaro, Ruskealan kirkkopappila.

Ainakin Vihtorille, joka ei aina tunnista rajojaan, se paikka olisi passeli - katumuspaikaksi.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ei tiukkapipoisille

Kesäteatterikausi sydänseurueen kanssa korkattu Katri Helenan Värtsilässä,
josta suurin osa jäi sodassa Kaalimaan (hapan) puolelle ja jäännökset nyttemmin liitetty Tohmajärven kuntaan.

Heti ensimmäisessä virkkeessä on epäsopiva ja tuomittava käyttökieltosana, joka nykysuvaitsemattomuuden ajassa voi johtaa ties minkälaisiin komplikaatioihin. Vaan Yli Vanha Kuuskymppinen Ukon Turjake, YV60UT, sen silti tuohon naapurimaan lemppariksi kirjoittaa, koska uskoo huvittavuusaspektiin monessa muussakin asiassa.

hoitsu Anneli Hurskainen - 'vainajan' peukalo Kuisma Lipposen

Ja pontta 'josko sittenkin tiukkapipoisuus olisikin vain hetken yliryöpsähdys' -uskoon&toivoon antoi myös illallinen näytelmä Rakkausresepti, jonka kirjoittajasta YV60UT oli turhan varma ja vakuuttunut:
Joku yli kuuskymppinen miehenpuoli, joka on pahasti jälkeen jäänyt uusista hienotunteisista ajoista ja ilmaisuista jolloin ei enää saa laittaa

• Valdea mustalaismuottiin vilunkimieheksi pikkupuijaajaksi
• ruotsalaishurreja pimpelipompelipojiksi homhomoilemaan
• vanhaapaksuapiikaa raiskauspilkattavaksi
• transuja pikkukakkosen Ransuksi
• pervoja kulkemaan sukkahousut päässä
• poliisia kirjoitustaidottomaksi tomppeliksi
• kuollutta eläväksi tupakantarjoajaksi

Jokin roti sekä korrektius sietäisi kliseitä kirjoittavalla ylivanhalla kuuskymppisellä ukonrutaleella sentään olla!

Yllätys olikin melkoinen kun brosyyri paljasti tekijän:

• Mikkeliläinen Tanja Puustinen-Kiljunen on v.1974 syntynyt yo-maatalousteknikko.

- Ei ukkopuolta, eikä vanhakaan - vielä!

Niinpä jo hetken podettu kanssahäpeä näytelmäkirjailijan mahd. yli kuuskymppisiä edustavan ikäluokan jäykästä ajatuksen mukautuvuudesta oli turha.
 YV60UT päästi syvän helpotuksenhuokauksen:

- Kas kas! Nuoremmatkin ovat huomanneet että farssi on farssia, tiukkapipoisuus turhaa niuhottamista, joka helposti on muutettavissa farssiksi.

Noin ajateltuna tämä Yli Vanha Kuuskymppinen Ukon Turjake, YV60UT, lyö itsensä ja kanssamatkustajat ällikällä ja antaa näytelmän käsikirjoittaja TP-K:lle sananvapaudenviljelyn vuoksi täyden kympin yhdessä sen toteuttajille jaettavaksi. - Ja pulinat pois!

Kuvat: Katja Varonen

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös