Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Kuninkaan kuolema

 Kesän 2024 kesäteatterit -sarja 

4. Tiina Markkanen: Kuhakuningas

Kyläparin Myllyteatteri Kitee. Ohjaus Maria Karhapää.
Kyyti oli järjestetty, muttei kylmä. Lipo Venäjän rajaa käytiin tämä jännitysnäytelmäkomedia - jännitysnäytelmä juuri tuon rajan läheisyyden vuoksi. Mitähän sinne linnuntietä itänaapuriin, ei peninkuormaakaan.
- Niin lähellä kuolemaa käytiin! voisi lohkaista.

 
Näytelmässäpä tuo kohdattiinkin sitten, kuolema.
Ensin koiran kuolema.
Sitten isännän, sen kuhakuninkaan kuolema, mistä taas seurasi kunnon perinnönjakoriitataisto.

Aineksia kuhasoppaan kyllin.

Siitä se sitten purkautui monella tasolla ja takautui monin aikajaksoin.

Ilkeä jos olisin niin sanoisin, jotta parhaiten rooleista selvisi koira, kuollut Tessu, jota esitti Usko Mäntylä. Uskollinen isännälleen oli Usko-Tessu, vielä siellä ylhäällä taivaassakin tottelevainen.

Isän heitteillejättö ja unohtaminen. Siinä sanoma. Oli syynsäkin tuommoinen isäukko hyljätä, mutta silti.

Hautakivi näyttämön hiekalla sekä koiran hauta ja kuhakuninkaan uurnakuoppa toisella laidalla pitivät huolen, ettei ihan mahdottomiin naururyöppyihin ollut vara taikka vaara sortua katsomossa, sillä kukapa kuolemalle nauraisi sydänjuuria myöten.

Tosin Marjatta Karkkulaista ei kainous haitannut, kun antautui kunnon virrelle vierestä vetelemään oikein antaumuksella - suurimmat aplodit keräsi.

Ei ollut pitkästyttävä parituntinen auringonpaahteessa. Päinvastoin: Elävä esitys, jota hillitsi mainio vakavahenkinen kuorolaulu. Eivät kesäteatterit ole mitään kömmähteleviä koulunäytelmiä, vaan monet farsseja tarkoituksella. Kelvollinen tämäkin. Mikit sen sijaan olivat taas mitä olivat - papatus kuin rajantakainen.

Näytelmän jälkeen tapahtui kuitenkin havahduttavin hetki, kun tien takana asuva vuosientakainen Kirsti-kollega oli kävelysauvoineen ilmestynyt soratien varteen. Tunnistimme, vaikka kummankin habitus haurastuneempi sitten puolen vuosikymmenen!

- No, mitäs mitäs jne.

Odotteli pojan kyytiä pesisotteluun. Manse kuulemma Kipaa vastassa.
- Ettepäs pihaan ajaneet. Ois enemmän tilaa.
- Ensi vuonna sitten teille, omalla.

Miltähän olisi näyttänyt, kun nyt linja-autolla pihaan oltaisiin ajaa kurautettu.
- Viehän Tuomakselle terveiset.
- Kerron, kerron.

Oheiskohtaamisissa, niissä se vasta varsin monesti on näiden kesäteatterireissujen suola - jos sokerikin.


 Kesän 2024 kesäteatterikäynnit -  
etäisyydet
1/10 Markku Pölönen (Roukalahti / Liperi - 30 km)
2/10 Tiina Brännare & Eppu Nuotio (Risti / Liperi - 60 km)
3/10 Maria Jotuni (Rääkkylä - 3 km)
4/10 Tiina Markkanen (Potoskavaara / Kitee - 50 km)
5/10  Agapetus (Tohmajärvi - 50 km)
6/10  Ella & Miika Eronen (Möhkö / Ilomantsi - 125 km)
7/10 Yrjö Kokko  (Oronmylly / Parikkala - 107 km)
8/10 Marita Kärkkäinen  (Värtsilä / Tohmajärvi - 76 km)
9/10 Minna Lindgren  (Mönni / Kontiolahti - 75 km)
10/10 perinnetarina / Tomi Kervinen  (Sinkkola / Joensuu - 55 km)
Kirjavinkeissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti