Pidot paranevat - mitä tapahtuukaan, kunhan kymmenen kesäteatterinäytelmää on koossa!
Jos kaksi ensimmäistä kesäteatteria olivat lossin takana lähietäisyydellä, tämä esitys olikin kävelymatkan päässä: sen kuin laskeuduit Paksuniemen rantaan aivan rantaäyräälle. Upeassa kesäsäässä, laineiden liplatus silmien edessä, näit kerralla kaksi näytelmää: mehevän kylkiluun sekä sorsapoikueen liikehdintää kaislikossa.
Uppeeta! Tuohon näkymään lavastaja Riitta Hyvärinen oli saanut oivan kulissiavun luonnolta. Tämän parempaa kesäteatteritunnelmaa ei ihan hevin voi saavuttaa. Samalla ohjaaja Kirsi Koskelo sai näin luonnosta apuohjauksen.
Ei näyttelijöissäkään valittamista. Heti ensimmäinen iso plussa tuli luonnollisista äänistä: eipä mikkejä poskilla tarvittu. Järveen päin putoava katsomo tarjosi akustiikan kuin antiikin amfiteatterissa. Musiikkikin lähti ilman sähkövirtaa akustisin kitaroin.
Farssiksihan homma meni niin kuin pitikin ja niin kuin kesäteattereissa yleensä joko tarkoituksella tai tarkoituksetta. Nyt ihan tieten tahtoen. Naisnäytelmä Miehen kylkiluu on: miehet melkoisia vätyksiä - nykyaikaa siis parhaimmillaan.
Mammu Koskelo kun Amaliana ja apteekkarin piikana asteli näyttämölle, siitä oli oksat pois ja ukot polovillaan. Mikä mimiikka jälleen! Siinä Ritva Valkamat, Piepposet ja Tapaniset kalpenevat, jopa Siiri Angerkoskikin, jonka 'elokuvamies' sentään muistopatsaana täällä keskellä kylää.
Harmi, jottei hesakeskeinen tv-porukka yllä näille vaaroille. Olisi Mammussa mitä näyttää: nappaa takuulla katsojansa syleilyynsä.
Ja kun tv:stä puhe, on sanottava siitä Amalian veljestä, jotta sen täytyy olla maisteri Frangenin sukulaisia - mitä sopivinta vatvomista niissä naimiskaupoissa oli esillä. Melkoinen veikko ja velikulta tämä Toni Riihiluoma, varsinainen vastakohta tälle kahden naisen koukkuun joutuneelle vätystelijälle, jota Kalevi Harinen mainiosti mallaili.
No, kolme naista on vielä mainitsematta: Anne Salin, tyttöpääksi jäänyt, muttei jäävä vanheneva naisimmeinen, on aina osansa osaava miellyttävine äänineen. Apteekkarin rouva Helmi Linnosmaa jää etäiseksi, kuten kylän kermanaisen pitääkin, laululahjoineen. Farmaseutti Auli Vainio pysyy kylmänviileänä, kuten kirjoitettu on; hyvin hän pitää apteekkarin lähentely-yrityksineen loitolla, ei anna edes kyynärtaivetta suudella.
Vallan mainio nykyversio sadan vuoden takaisista ihmissuhdeprobleemoista.
Paras tähänastisista, mutta matka jatkuu; tiedähäntä mitä sieltä vielä tulee, kunhan seuraavaksi matkaamme Sydänyhdistyksen retkelle Kyläparin Myllyteatteriin - kesäteatteripassiin leimoja hankkimaan. Toivottavasti ei mikään Frankensteinin hirviövers... 💓😨😱💓
ps
ai niin, sen kerran kun olisivat antaneet luvan kuvata, ei sattunut kamera kainaloon, mutta fb tarjotkoon komian foton noista näytelmän neljästä kylkiluista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti