Maallaeläjän päivärytmiin ei, näin muutenkin tohinoista vetäytyjän, ole kummempia muutoksia tuo presidentin pirulaiseksi nimittämä vainolainen aiheuttanut.
Pihamaa tarjoaa vapaata laidunta ja temmellyskenttää kyllin. Sen parinkolmen tunnin ajaksi minkä nyt jaksaa ja viitsii aktiivisemmin liikuskella. Terästäytyä.
Marjatta tuolla omalla blogiviljelmällään kertoili omistaan ja kehotteli muitakin selvittämään ja setvimään miten näissä olosuhteissa pärjäillään. Mitäpä minä sinne, kun on tämä omakin palsta viljeltävissä.
Joten katsellaanpa tämän vappuviikon ulkoilmassa tapahtuneet touhut ja toimet, sisäinen elämähän tulee 'paljastetuksi' ja puntaroiduksi näissä blogipottujutuissa ylipäänsä ja tuontuostaan.
27.4. ma
Entiset nailonnarut pyykkitelineistä menivät vaihtoon. Oma hommansa pujotella nuorat irti ja raksia pahimmat solmunsykkeröt auki parin metrin korkeudesta. Siinä kohotetut kädet puutuvat; eipä ihme jos Sähkö-Make joskus johtoja seinälle asentaessaan kehahti, jotta harva se joka jaksaa työskennellä monet tunnit päivässä ylösojennetuin käsivarsin.
28.4. ti
Annabellen mukulat itämään, ja maahan kunhan maa lämpenee ja saa pienen läntin lapiolla käännettyä noille varhaisperunoille.
Moottorisaha, vanha Dolmar, autotallin nurkasta syyniin. Koivun katveessa laippa irti ja puhdistus hammasharjalla, rautanaulalla ja ruuvimeisselillä. Ketju paikalleen ja teroitus uudella ohjatuvalla viilalla.
Katiskakin soudettiin järveen.
29.4. ke
Hörähtihän Tolmari käyntiin kiitokseksi puhdistuksesta; ensin tosin vähän nikotellen, muodon vuoksi. Ja kai laiskuuttaan töille jouduttuaan pitkän talvilevon jälkeen. Vähänkö siinä puolin ja toisin kaksi vanhaa tutusteli toisiinsa, jotta mitä sitä suotta taas tämmöinen ympäristörähinä pitää aloiteltaman.
Siinäpä sitten kohta hämmästeltiin tulosta: terijoensalavasta lähti latva ja jäljelle jäi metrinen tyvi. Maassa rungosta pätkityt vainaat makasivat.
Samalla alkuun päästyämme, kaatuivat pyykin kuivuuta varjostanut vaahtera ja kuusiaidasta pari kuollutta runkoa.
Työnjuhlan aattona oli varsin piikikäs työmaa edessä. Kymmenkunta metriä vanhaa orapihlaja-aidan rumilusta nurin tuiman kylmässä säässä. Tolmari vähän ulvoi ja yskiskeli, vaan ei auttanut, ja vähällähän se loppujen lopuksi pääsi, sillä eihän sen tarvinnut osallitua pisteliääseen jälkiraivaukseen, joka kummasti rokotti raivaajaansa.
Ettäkö korona passivoisi muka!
No ei vielä, ei se tänne rajamaille ole hyökynä ennättänyt tahi osannut, ja kunhan vyöryy, niin voi olla ulkoleikit leikitty ja sydänkatetroitu vanha mies melkoisessa paketissa. Leikki kaukana, sano.
Hyvin piikitettynä ainakin nyt aidanleikkuun jälkeen; voi olla yhtä vähän apua noista orapihlajapiikeistä kuin Trumpin siivousainepiikeistä.
Katellaanhan, miten tästä etiäpäin.
Voikaatte!
Tänään Kirjavinkeissä:
Linkolan soutajan päiväkirja
KIRJA-ARVOSTELUT
