Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukupäiväkirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukupäiväkirja. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. lokakuuta 2022

Lukupeekoosta ote

to klo 9.20 - tämä päivä 2022

Lopetin eilen Sydänsurujen-kirjan, ilmoitin siitä tekijälle: pian arvostelussa. Kasin (8) antaisin, vaan kun Kirjavinkeissä ei saa numeroita antaa, nähtävästi. Oman minän tunku tietokirjaan - piristävää, nostaa arvosanaa kummasti. 

Pasi Kauniston ek ilmestynyt aamulla siellä; täällä sille numeroarvostelu: 8+. Jos enemmän Pasin omaa puhetta suorana ilman välikäsiä, luiskahtaisi kiitettävän puolelle. Lehtolaisen Antti Ruuskasen elämäkerrassa sama vika: kohde ikään kuin vainaja jo, no keihäsuran kannalta kyllä. Siksi jätin sen kokonaan arvostelematta. (Toisaalta ymmärrettävää: dekkaristihan tarvitsee kirjoihinsa aina vainajan! 😐) 

Otan Kaikki isäni tavarat käteen, vaikkeivät mahdukaan. Tavaroita pientilan kaikki paikat pullollaan. 
Isä harrastanut käänteiskonmaritusta: kutakin tavaraa sata kappaletta! 
Jään kohtaan, jossa kertoja kertoo suunnittelevansa self-help-opasta karkottamaan oman pään samaa rataa junnaavia mörköajatuksia. Teoksen nimi olisi Olet jo muualla - tietoisen poissaolon voima.
Heti täältä yksi varaus!
Kolmannes kirjasta vasta luettu, joten arvosana vielä summittaisessa vaiheessa ~ 7-9.

Kirjan pohjustukseksi poimin 46 päivää sitten tallentamani jutun Riku Siivosen isä keskittyi muiden laps... hs.fi. 
Luen, jätän lukematta kirjasitaatit jotta kirjan tuoreus säilyisi.

Katos vaan, lukulistalla näkyy roikkuvan Kiantokin: IK oli mestarikirjailija, mutta Hurmeen mukaan myös:
Ei kai nyt sentään!
Kirjavinkeissä

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Eilisen kirjat etenevät

  📖 lukupäiväkirjasta 📖 

Hellevi Poudan Mieto etenee kuin juna, kaikki on niin selkeän varmaa: Juhalle riittää kun on työtä, hikeä ja unta. Silloin tasapainoa ei mikään horjuta. Armeija on vähän laiskojen paikka. Jouluaaton traditio pysyy: aamulenkit joulusta toiseen ovat 70 kilometrin mittaisia.
Ihailen.

Anna-Kaisa Rinta-Ahon Paperijoutsen, jatkosodan maalaismaisemissa elettävät päivät, saa kummasti ryhtiä ja tuhdin annoksen nykyaikaa, kun kahden nuoren naisen talouteen livahtaa kolmanneksi rintamakarkuri Kyösti.
Miten selittää kartanon niskavaaralaisemännälle asianlaita?
Ei naisten taloudessa siveellisistä syistä voi ventovieras mies elää.

Puetaan Kyösti naiseksi, muutetaan nimi Elleniksi. Siinä se.
Kelvannee kartanon Gunhild-matriarkalle?

Ja tässä tullee pommi: Kyösti on kuin onkin ihan oikeasti sekä mies että nainen - kaksineuvoinen.

Nytpä syttyy lukulamppu lukijan päässä, ikään kuin maalin merkiksi. Lukuinto kasvaa, intensiteetti lisääntyy. Onkin vähän huteralla pohjalla tähän saakka tutustuminen edennyt, vaikka kyllä nuo kaksi nuorta naista, Anna ja Lydia, ihan uskottavia ovat rakastuneisuudessaan: Anna kartanon Ilmariin, joka on sodassa, ja Lydia Ilmarin sotakaveri Sashaan.

Vain vaivoin välttyy Ellen rintamakaveriensa kohtaamiselta, kun nämä tulevat vierailulle naisten taloon.

Näin etenen Paperijoutsenta ja nautin heinänkorjuusta ja vikuri-hevosen taitavasta käsittelystä.

Että tämmöinen lukuprosessi meneillään illan päätteeksi. Ei vielä sen kummempaa analyysia aivoissa. Korkeintaan arvuuttelu: mikä on Sashan osuus - hänhän on mies joka tuli karanneen Kyöstin/Ellenin tilalle rintamalle.

Olen juonessa mukana, vaikka silmiä yöntulo kaivertaa ja vaikken yleensäkään kirjojen juonista piittaa.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös