Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 20. lokakuuta 2022

Lukupeekoosta ote

to klo 9.20 - tämä päivä 2022

Lopetin eilen Sydänsurujen-kirjan, ilmoitin siitä tekijälle: pian arvostelussa. Kasin (8) antaisin, vaan kun Kirjavinkeissä ei saa numeroita antaa, nähtävästi. Oman minän tunku tietokirjaan - piristävää, nostaa arvosanaa kummasti. 

Pasi Kauniston ek ilmestynyt aamulla siellä; täällä sille numeroarvostelu: 8+. Jos enemmän Pasin omaa puhetta suorana ilman välikäsiä, luiskahtaisi kiitettävän puolelle. Lehtolaisen Antti Ruuskasen elämäkerrassa sama vika: kohde ikään kuin vainaja jo, no keihäsuran kannalta kyllä. Siksi jätin sen kokonaan arvostelematta. (Toisaalta ymmärrettävää: dekkaristihan tarvitsee kirjoihinsa aina vainajan! 😐) 

Otan Kaikki isäni tavarat käteen, vaikkeivät mahdukaan. Tavaroita pientilan kaikki paikat pullollaan. 
Isä harrastanut käänteiskonmaritusta: kutakin tavaraa sata kappaletta! 
Jään kohtaan, jossa kertoja kertoo suunnittelevansa self-help-opasta karkottamaan oman pään samaa rataa junnaavia mörköajatuksia. Teoksen nimi olisi Olet jo muualla - tietoisen poissaolon voima.
Heti täältä yksi varaus!
Kolmannes kirjasta vasta luettu, joten arvosana vielä summittaisessa vaiheessa ~ 7-9.

Kirjan pohjustukseksi poimin 46 päivää sitten tallentamani jutun Riku Siivosen isä keskittyi muiden laps... hs.fi. 
Luen, jätän lukematta kirjasitaatit jotta kirjan tuoreus säilyisi.

Katos vaan, lukulistalla näkyy roikkuvan Kiantokin: IK oli mestarikirjailija, mutta Hurmeen mukaan myös:
Ei kai nyt sentään!
Kirjavinkeissä

2 kommenttia:

  1. Ota vastaan ihailuni, kun jaksat lukea nuo uutuudetkin. Minä en, kun olen tippunut maailman menosta sivuun. Juha Hurmeen Suomi on nyt aktiivisin luettava, lukaisin Päätalon Iijoki-sarjan tuossa muutamana viime kuukautena. Suunnittelen tekeväni Juicet eli,lukea sarjan toisinpäin.
    Nyt on tulossa Anne Applebaumin Punainen nälkä ja Gulag. Äänikirjana kuuntelin viimeksi mainitun Demokratian iltahämärän. Minä kun en ole varsinkaan keskustaoikeistolainen, jos en muutakaan, kuuntelin pienellä varauksella.
    Vaan olen koko ikäni kyennyt lukemaan omin aivoin. Olen agendakriittinen mitä tulee poliittisiin suuntauksiin. Luin kolmekymppisenä Eino Penttilän kirjan Pitkä lenkki, se oli kirjoitettu asekätkijän näkökulmasta.
    Odotan mielenkiinnolla päivää, kun Applebaumin kirjat tulevat Schenkerin kuskaamana kaupungin ärkkärille.
    Lue enemmän, luulet vähemmän, oli juliste kirjastojen seinillä 1980-luvulla. Kannattaa kyllä,lukea, luetun ja omien kokemusten perusteella voi muodostaa mielipiteitä pitemmän päälle…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      ja kannattaa lukea omia mielipiteitä vastaamattomia, vaikka tympisikin: ne 'eskaloivat' (hyi! mikä sana) henkilökohtaisen ymmärtämisen rajaa, toivottavasti.
      Itellänikin on jo Kulakki pöydällä.

      Kahtelepa alustukseksi Punasta nälkää tuosta:
      https://hikkaj.blogspot.com/2018/12/jattaisinko-kirjan-kesken.html

      Poista