Karjalaisuus

  Rakas Eeva Kilpi  IV

I - II - III - IV - V -

Pisti vain silmään - saakohan noin ilmaista? - jottei Eeva kirjassa kertaakaan puhu karjalaisittain: mie, sie ja muistat sie, esim.

Johtuisiko A-R:n varsinaissuomalaisuudesta, kielierosta, muistiinpanemisesta? 

Sillä vastahan mie ja sie ja myö kielenkäytössä ilmaisisivat viimeisen päälle läheisyyttä ja lämpöä aidossa ja alkuperäisessä karjalaisessa tunteenpalossa ja ryöpyssä.

Mutta hätäkös tässä, etenen - varsin epäkurantti verbi lukuvauhdilleni - vasta sivulla 250, josta poimin omaakin tyyliä ja sisältöä kuvaavan tilan ja tilanteenkin:

"Miksi se [muisti] on tallettanut pieniä merkityksettömiä seikkoja, mutta unohtanut suuret, meidän kaikkien elämää järkyttäneet tapahtumat?"  Talvisodan aika

- Muistat yksityiskohtia, isän tuoksun, isän tuomat Valamon-helmet, venäläisen kokardin...

- Et tavoita tunnetta, joka sinut valtasi kuultuasi, että sota vie sinulta kodin ja kotiseudun.

Isoa kuvaa ei synny fläppitauluun niin kuin jääkiekkovalmentajilla tosta noin vaan ja koska vaan!

Talvisodan aika 1989 - Animalia 1987

omat  KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä 

Kaiken takana Ristissä

 https://www.city.fi/blogit/hikkaj/homohaat+kesateatterissa/130347

Oli siellä homo nytkin, eikä taaskaan saanut - kuvata! 👿  Olisi saanut upean kuvan näyttämön yli järvelle, missä kaksi onkijaa veneellä saalista narraamassa.

Muuten: meitä ei narrattu, meillä oli kivaa. 

Mitä meitä nyt oli alun kolmattasataa. tiistain arki-illassa. Siinä kaupunginteatterit kalpenevat yleisömeressä. Ja kuvitelkaa: olemme Liperin kunnan Ristin kylässä, joka on kaukana kaiken takana ja jossa asukkaita sen verran mitä kylissä tahtoo nykyisin olla: jokunen sata.

Samanmoinen kyläpahanen se tuon leipäpitäjä-Liperin toinenkin kesäteatterikylä on, se missä viikko sitten istuimme: Roukalahti. Molemmat kylät tässä lähellä, vaikka kaukana kaukana ovatkin sen lossin takia, joka nytkin lähti juuri nenän edestä. Emmauksen tiellä esitykseen 30 kilsaa, tähän toiseen kylään 60.

Ristin kesäteatteri

Mattia ja Teppoahan siellä! Siispä nirppanokat häipykäätten ...

Minusta on näemmä, muttei vasten tahtoa, tullut varsinainen Matin ja Tepon asiantuntija: vasta luin Veepee Lehdon kirjamurikan Matin ja Tepon matkassa sanoittajan silmin ja Hojo Hojotkin tanssittu aikanaan.

Mutta: Nyt Asiaan, Hakkila!

Pääosan esittäjä Petri Sjöblom, oli vallan mainio työtön vötkylä, syrjään potkittu, eukon hylkäämä ukkopolo Eino Happo. Löytyi antautumista, liikettä, lauluääntä ja taitoa ylenmäärin.

Lyömätön esitys voisi sanoa, jos ei niin moni omasta Kirsi-vaimosta alkaen olisi häntä henkisesti mukiloinut.

Jo lippujonossa (100m) mies järkkäriliivit yllä näytti oveluutensa kertomalla pikkupojille, jotta 'onneksi minulla on vain pikkuosa näytelmässä'. Pikkuosa - ja sitten temmelsi näyttämöllä parit tunnit!

Niin, Ristin teatterilaiset pyörivät siellä yleisön seassa myymässä lippuja ja arpoja ja kahvia ja pullaa minkä näyttelemiseltään ehtivät.

Kotoista meininkiä: ei ihme jos yleisöä riittää kun ei tarvitse pönöttää tahi sen kummemmin nääläytyä. Senkun mänet!

Eikä muissakaan esittäjissä, siinä homotransuhujopissakaan, Joni Pöllänen, valittamista ollut. Ja Einon ystävä Jussi, Lauri Asikainen, lauloi sydäntä särkevän aidosti.

Naisista en virka mitään, jotten rikkoisi näytelmän, sen mieskaupungin atmosfääriä. 😅😏😚

Kesän 2024 kesäteatterit

1/10 

2/10

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Teloitus

 Ei enää hirsipuu eikä sähkötuoli, vaan myrkkyruiske suoneen.

Ruotsalainen tv-persoona Carina Bergfeldt tapaa pastori Jim Brazzilin, joka on ollut läsnä lähes 300 vangin teloituksessa viimeisenä ihmisenä, jonka kanssa kuolemaan tuomittu on hetki ennen teloitusta keskustellut.

Ensimmäinen teloituskokemus on edessä vuonna 1995. Vankilanjohtaja on poistunut paikalta. Vanki Carl Johnson Jr. istuutuu laverille, ottaa kahvikupin viereensä ja sytyttää pastorin ojentaman tupakan.

 Tunnustellaan.

- Tämä on ensimmäinen teloitukseni, ilmoittaa pelkonsa ja epävarmuutensa pastori Jim.

- Samoin, vastaa tuomittu Carl Johnson Jr.

"He hymyilivät", kertoo kirjan kirjoittaja. 

Veikkaan, että vain hymähtivät. 

Sitten puhuttiinkin jo Jeesuksesta. Pastori yllättyy, kun vanki sanoo saavansa voimaa Jeesuksesta: - Muslimina! 

Siinä alkupalaa.

Kurkistan vielä loppupalan, jossa texasilaispastori itse tekee kuolemaa kertoen viime vuoden tammikuussa puhelimeen Carinalle:

-Tänään olisi ollut hyvä päivä kuolla. Mutta päivä oli kuitenkin parempi elämiseen.

Nyt kuolemankonkaria ei pelota - kokemusta on.

 

Atena -2024

omat  KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä