Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Onko taide epäkelpo,

             jos tekijän ajatukset taikka elämäntyyli epäkelpo?


Monet niinkin mieltävät.

Tuli päiväpostissa, mainosten lisäksi, kaksi lehteä ratkaisemaan ongelmaa, 
nämäpä:



Kumpi niellään ensin?

Puntaroidaanpa päällisin puolin, kansin:

Parnasson päävastaava Karo Hämäläinen oli eilen Haahtelan jälkeen Alfan Lukutoukissa puhumassa Väinö Linna -kirjastaan ja nyt pääkirjoituksessa kannen jälkeen, jostain syystä, 👐, Linnaa. Joitakin oikeitakin kirjamainoksia kansissa kyllä. 
Ahas! Myös Mäkelän ja Pihan Pimeän yli pääsee wsoy-mainokseen. Ja katos katos, tuokin illankähmyssä alkuväristyksiä aiheuttanut Tšižovan Muistista piirretty kaupunki.

Urheilulehden kannessa Maradona, Diego, kuusikymppisenä kuollut, kaikki mahdolliset elämän nautinnot, sallitut ja kielletyt, hyväksi käyttänyt. Kaikkea muuta kuin esikuva elämänhallintaan. Mutta se taito jumalankäsineen! Ei toista. Erkka Lehtolakin itki telkussa Diegoaan muistellessa. Itkikö Diegoa vai Diegon taitoa?
Veikkaan taidokkuutta. Taidettahan se kieltämättä oli.

Huomaan valinneeni empimättä Urheilulehden Parnasson sijasta ekalukemiseksi. 
Parnasson ehtii myöhemmin, tuleekin harvoin: 6 kertaa vuodessa, sillä seiskanumero ei ilmesty itsenäisenä koskaan. Mitähän järkeä on merkitä 6-7, toistuvasti joka vuosi? 
(Juoksija-lehti saattoi aikoinaan ilmestyä vaikka kolmoisnumerona ja seuraavan vuoden alkupuolilla, kun Pekolat eivät omilta juoksuiltaan ennättäneet tuottaa sisältöä, joka aina oli puhuttelevaa. Ja koska se oli puhuttelevaa, ei tilaajakaan moisesta joutavasta sivuseikasta ruvennut ryppyilemään, vaatimaan markkojaan takaisin. Juoksija oli Pekolan aikana oikeasti kulttuurilehti: jutuissa oli lähes aina kultivoitunutta historiallista syvyyttä. Niin muistan.)

Mutta n-y-t! asian ytimeen. 
Eli Maradona ratkaiskoon otsikon ongelman:

Pitäisikö kieltää Maradonan taitavuus ja taito luoda tilanteita ja tunnelmaa (=taide) kentällä sen perusteella, että mies eli miten eli, ajatteli miten ajatteli, näytti esikuvana ihmisille epäkelpoa esimerkkiä siittäessään lehtolapsia vähän sinne sun tänne, huumausaineita käyttäessään.
Siksikö olisi ollut huonoa jalkapalloa tuottanut pelaaja!

Sama kai tuo on näiden kirjailijoiden, taidemaalarien, säveltäjien ja mitä näitä nyt on korkekultturelli-törhösiä. Mukako:
  • Säveltäjä natsimielinen > sävellys huono.
  • Taidemaalari rapajuoppo > taulut töherryksiä.
  • Kirjailija epäsiveellinen > kirjat roviolle.
  • jne.
Maradona ratkaisi kuin ratkaisikin pelin ja ongelmamme! Taidetta se käsillään ja jaloillaan ja luovuudellaan potki.
So. 
taitavuus ja taide ovat tekijän elämäntyylistä ja asenteista riippumattomia. 
M.O.T. quod erat demonstrandum.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT
tänään tarjolla: Neukkuturismi

3 kommenttia:

  1. 'Parnassoa markkinoitaessa kerrotaan, että lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.'
    Selvisihän tuo kumma kaksoisnumeropränttäyskin, se 7 siksi: vuoden viimeinen numero on paksumpi aina, satasivuinen. Siksi siis. Ikään kuin ylimääräisenä lahjana lukijoille.
    Mielelläänhän tuo vastaanotetaan. Siis turhat pulinat pois.

    VastaaPoista
  2. Futis ei ole koskaan ollut niin kiinnostavaa että olisin seurannut, sitäkin enemmänkin noita verkolla erotettuja mailanheiluttajia. Mutta mitä järkeä on negatiivisien asioiden vatvomisesta kuten englannin tabloidit on tehneet Maradonnan kohdalla. Hölmöä. Hienoa että pidät blogia yllä, pistäydyn täällä aina välillä tarkastamassa tilanteen. /Mary

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mp

      Olet palannut! Klap klap.
      Mäkimiesväki pitää tiskirättiä housuissa, minä täällä heiluttelen! Yhtä lennokasta?

      Poista