Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 7. joulukuuta 2020

Julkkareissa

 suppenevalle sukupiirille toimitimme puolensataasivuisen niitatun kirjasen

minkä kunniaksi itsenäisyyspäivänä söimme paistia varsinaisen tekijän eli Ritvan kodissa, talossa, jossa vanhempanikin ovat asuneet tovin kera siskon sekä veljen ja joka on seissyt mäellä ennen päätaloa (1879) ja jopa ennen mäen viereistä kirkkoa (1851), tosin enää ei pärepäällysteisenä.


***

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 
tänään tarjolla Tuuve Aron Kalasatama

4 kommenttia:

  1. Taustoitas vähän tuota pärepäällysteistä seinää. Onko itäsuomalainen ilmiö? Alla lienee lautaa?, miten paksua? Pärekattoon olen tutustunut purku-, en rak.työssä. On täälläkin päreitä ainakin kainalossa...

    T. JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jvon

      vastaisko puoliks savolaisittain: - Ennenvanhhaan jonnii verran.

      Eli se yleinen ole ollut, tuokin mummolan rakennus on ajat sitten korvattu ulkolaudoituksella ja modernisoitu kaikilla mukavuuksilla maalämpöineen.

      Katoissahan ne päreet olivat; itekin oon kaverin kanssa yhen ulkorakennuksen kattanu päreillä.

      Älä polta päreitäs silti, vaikka näin vähän sait tietoa.

      Poista
    2. jvon

      kattelepa tuolta keskustelu: https://vartsi.net/2019/04/24/parreita/

      Poista
  2. Kiitän.

    Lempikirjailijasi Kallen lapsuudesta kertovassa elokuvassa naapurin eukko (jolla Riitun mukaan oli tauteja ja syötiin yhteisestä lusikasta) oli tuollainen seinä, tiedä sitten mistä elokuvaan saatu.

    T. JV

    VastaaPoista