Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

lauantai 26. joulukuuta 2020

Tervastikun tuoksu

Koputteli oveen runo. 

Jouluvieras, tavallaan, käväisi, esitellen itsensä: 

Hanna StormKanootin säilyttämisestä talven yli. Olis asiantynkää.

- Käy peremmälle toki! pyysin, 

                - niin teen runoanalyysin.

Hanna Storm/ Aviador

Riisui ulkovaatteensa; violetti kansipuku ripustettiin henk/gariin ja kohta kammarissa antoi tulla yhteen soittoon kaikki asiansa. 7 min^*. Parin radiolaulun verran kului aikaa.

- Siinäkö kaikki?

- Kaikki tarpeellinen.

- Siitä puusta, maassa lojuneesta, voisin aloittaa. Luepa.

"Puun oksan pitää lojua maassa! Viisi vuotta, kerroit. Vasta sitten sen voi korjata ja vasta sitten se levittää tuoksuaan rappuun saakka. Viisi vuotta on puolivuosikymmentä."

 -  Istu ja pala! Vasta päivällä itse napautin liiterissä tervaspölkystä kolmeneljä sälää ja kiikutin ne saunalle. Ja kun muutaman tunnin päästä menin lämmityspuuhiin, niin vau mikä tervan tuoksu oli oven takana odottamassa! Vallannut koko saunan. Ei mennyt viittä vuotta, viittä tuntiakaan. Mutta jatkapa samalta aukeamalta.

- "Täällä kasvavat tammet / siellä kukkivat päärynäpuut / sinä käveleksit lämpimillä tienoilla, termospullossa viileä teetä, lisäät mausteet / ruokiin kokonaisina / tuletko takaisin ennen vai jälkeen lumien? / minä nukun kahden peiton kanssa / täällä ei ole tapahtunut mitään merkittävää / lautanen putosi lattialle ja halkesi kahteen miltei identtiseen puoliskoon"

- Tuo päärynäpuu kiehtoo, kun meilläkin tarhassa semmoinen. Tuottamaton. Ollut jo kauan, enemmän kuin puolivuosikymmentä, vissiin toista rinnalleen kaivaten. Ajateltiin jos ensi kesänä sille hommattaisiin kaveri.

- Mitäs tästä tuumit: "Ajattelen isää, Lauantain toivottuja, isää sytyttämässä hellaa pakkasaamuna, repimässä kierrätyksestä kurkottamiaan sanomalehtiä, pienhiukkasia...."

- Huomasin kyllä, jo ensi lukemaltasi isän keskiössä. Totta puhut ja havainnoit.

-  Mutta nyt mun täytyy lähteä, ettei koko joulu täällä kuluisi, tapani jo menossa. Jäät miettimään niitä muita mitä kuulit. Kerrot sitten jossain niistä muillekin.

Otti violettinsa naulakosta, pukeutui Kanootin säilyttämisestä talven yli -kuoreensa. 

Niin poistui, jättäen jälkeensä ajatustensa jäljet. Hanna S. Häipyi - haihtuivat runot.

 *

^*[(7 min 4 saika, joka minulta kului runokirjan ensihotkaisuun. Ennakkoon laskeskelin, jotta vähemmän menisi: vain yhden  iskelmän verran. Meni tuplat. Kauanko kulunee ennen kuin kaikki oleellinen oikeasti on 'himassa'. Heruu näistä runoista väh. tervastikun verran nautintoa.]

ps  nyt luen häntä näin, viimeksi luin näin. Yritän vain osoittaa, ettei runoja tarvitse pelätä, niitä voi lukea kukin tyylillään: rohkeasti kimppuun ush ush!

5 + 7 km/52km/e= 8 h

KIRJA-ARVOSTELUT

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti