Joulua tarina täys

 "... juokse porosein poikki vuortenmaat seistä syödä saat majal impyen siellä verraton sammalaarre on!...", päästelee tai paremminkin ulvoo mies vuoteellaan sanasotkuista välittämättä joulutunnelma ja mieli korkealla: onhan joulu pian ja joulua joka paikassa.

Joka-aamuiset joulukahvit odottavat kyökin puolella, kutsu on jo kuulunut. Joulukaurapuuro kuitenkin ensin. Joulutorttu joulukahvikupillisen kera, ja joulunäkkileipää joulupuuron kyytipojaksi. 

Mikäs miehen maatessa! Ja unelmoidessa. (vaikka joulusiivous odottaakin - vaan sittenpä mieluinen joulukuusenhaku)

Nousee. 

Nauttivat sanotut. 

Toimeen! 

Astuu joulumattokäärö kainalossa ulko-ovesta ulos. Kastuu. Perääntyy. 

Sataa joulutaivaalta jouluvettä. Ei pääse tamppaamaan joulumattoja joulunpuistelutelineelle.

Jättävät joulusiivouksen tuonnemmaksi. Lähtevät hakemaan joulukuusta rannalta. Kiinnittää peräkärrin auton koukkuun, Äsh!, jouluperäkärryn jouluauton joulukoukkuun. 

Ajavat peninkulman sulia rapaisia joulusorateitä. Kaatavat joulukuusenpoikasen, sitovat joulumustekaloilla kiinni. Palaavat takaisin. 

Irrottaa vihr.... ruskean rapakuorrutuksen saaneen joulukuusen sidoksistaan; sillä välin vaimo käy hakemassa joulukuuseen joulujalan, jonka mies - oikea miestenmies, kuten havaitsitte, jollei peräti Rampo - kiinnittää jalkaansa. No se se nyt vielä puuttuikin: nyt mies nalkissa koko joulunaj

Näillä paikkeilla herään läppäri mahan päällä vilkkuen. Kirjoitus on jäänyt (tuohon) vaiheeseen - Joulutarina katkennut kesken sanan!  

"Ei häävi, ei häävi maha olla", siunailen, "eipäs oo puonnu lattialle koko värkki kesken unien."

Ja tämä tarina on osin tosi!

 KIRJA-ARVOSTELUT