maanantai 7. joulukuuta 2020

Julkkareissa

 suppenevalle sukupiirille toimitimme puolensataasivuisen niitatun kirjasen

minkä kunniaksi itsenäisyyspäivänä söimme paistia varsinaisen tekijän eli Kauppalan Ritvan kodissa, talossa, jossa vanhempanikin ovat asuneet tovin kera siskon sekä veljen ja joka on seissyt mäellä ennen päätaloa (1879) ja jopa ennen mäen viereistä kirkkoa (1851), tosin enää ei pärepäällysteisenä.


***

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 
- tänään tarjolla Tuuve Aron Kalasatama

klo

4 kommenttia:

  1. Anonyymi8. joulukuuta 2020 klo 8.13

    Taustoitas vähän tuota pärepäällysteistä seinää. Onko itäsuomalainen ilmiö? Alla lienee lautaa?, miten paksua? Pärekattoon olen tutustunut purku-, en rak.työssä. On täälläkin päreitä ainakin kainalossa...

    T. JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj8. joulukuuta 2020 klo 10.17

      jvon

      vastaisko puoliks savolaisittain: - Ennenvanhhaan jonnii verran.

      Eli se yleinen ole ollut, tuokin mummolan rakennus on ajat sitten korvattu ulkolaudoituksella ja modernisoitu kaikilla mukavuuksilla maalämpöineen.

      Katoissahan ne päreet olivat; itekin oon kaverin kanssa yhen ulkorakennuksen kattanu päreillä.

      Älä polta päreitäs silti, vaikka näin vähän sait tietoa.

      Poista
    2. hikkaj9. joulukuuta 2020 klo 9.02

      jvon

      kattelepa tuolta keskustelu: https://vartsi.net/2019/04/24/parreita/

      Poista
  2. Anonyymi9. joulukuuta 2020 klo 10.40

    Kiitän.

    Lempikirjailijasi Kallen lapsuudesta kertovassa elokuvassa naapurin eukko (jolla Riitun mukaan oli tauteja ja syötiin yhteisestä lusikasta) oli tuollainen seinä, tiedä sitten mistä elokuvaan saatu.

    T. JV

    VastaaPoista