Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 18. helmikuuta 2020

Thure Sarnola

Käpälä ylös kuka on kuullut nimen!
- Siis, ei kukaan meistä.

Otettakoon selko. Ajankohtainenkin, kun ne Huuhkajat ensi kesänä siellä EM-kisoissa.

Esille tämänpäiväinen ihmisyksilötarina joukkueurheilijasta Kiveen hakatut -sarjasta Teronen & VuolleUrheilun unelmia ja urotekoja. Maineesta ja kunniasta hyvä jottei sillan alle.

Thure Stråhl syntyi Kuopiossa 1917, Thure Sarnola kuoli Helsingissä 1993.
Meriitit:

  • Jalkapallomaalivahti, HPS.
  • Yksi Suomen mestaruus, Ilveskissat. 
  • 25 maaottelua. 
  • Suomen ensimmäisen naisten mestarijoukkueen valmentaja, HJK 1971.

Maaottelu-maalivahti Sarnola Karhumäen joukkueessa.

Syntyi ruotsinkieliseen perheeseen Savossa Kuopiossa. Isä Axel Stråhl, rautatieläinen. Velipoika suomensi sukunimen poliisiksi päästäkseen. Thure suomensi samalla. Ei olisi kannattanut: ura HIFK:ssa jalkapalloilijana tyssäsi suomenkieliseen nimeen, suomalasinimi ei seuran imagoon sopinut. Niinpä Kuopion Pallo-Toverien pojan seuraksi valikoitui Helsingin Palloseura, joka hankki pelaajalleen työpaikan liikennelaitoksen varikolta.

Ammattikoulussa viilariksi valmistunut Thure työskenteli rautateillä ikänsä, Iisalmessa lämmittäjänä ja sodan aikana veturikuskinakin, muutti etelään leveämmän leivän perässä, työyhteisöön, jossa pysyi eläkeikään saakka, viimeksi varastokirjanpitäjänä.

Uran yksi huippupeleistä osui sotaa edeltävään kesään 1939, jolloin Suomi hävisi maailmamestari Italialle 2-3 ja Thure torjui 80 kutia.
Sodan jälkeen kymmenen vuotta myöhemmin häntä kyseltiin Englantiin ammattilaiseksi parin onnistuneen maaottelun jälkeen, mutta ikää oli jo 32 eikä englannin kielen taitoa, joten hän kieltäytyi.
Talvella pelatussa jääkiekko-ottelussa repesi toinen keuhko. Sitten iski tuberkuloosi ja ura oli taputeltu.

Tarinan viimeinen niitti on muistisairaus. Onnettoman lopun viimeisen kolmen vuoden ajalta kertokoon Thuren Seppo-poika:

  "Se lopulta vei isän 75-vuotiaana, Loppu oli kieltämättä vähän surkea. Kurjaa oli esimerkiksi löytää isä asemalta hortoilemassa, oli lähdössä Kuopioon. Sitten ei oikein löytynyt hoitopaikkoja miehelle, joka oli niin paljon ja monin tavoin tehnyt asioita maan ja muiden ihmisten hyväksi. Välillä hänet ajettiin tai ohjattiin jopa Hesperian mielisairaalaan, parin päivän jälkeen Malmille, josta hän pian katosi."  

Joukkuehengen perään voisimme kenties huudella.


Prologi -  
I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - 
XI - XII - XIII - XIV - XV - XVI - XVII - XVIII - IXX - XX 

+5C 🏂 hiihdot 10/ 666 km/€  104 h

2 kommenttia:

  1. Tuntemattomia urheilijoita näyttää olevan nykyisinkin:

    https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006411456.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      no hyväpä tuohi tietää eli lukea kenen tahansa elämäntarina ja verrata asettuko oma normaaliin puitteeseen, vaikka nykysin tiijjä mikä lasketaan normaaliksi. Ihmiseksi. Yhellä ässällä.

      Luonto ainakin on heittäytynyt hangottelemaan.

      Poista