Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 7. helmikuuta 2020

Lauri Mononen

jääkiekkoilija Pohjois-Karjalasta, Joensuusta, Karsikosta, Kettuvaaralta.
Pötkän kaukalosta Mehtimäelle ja sieltä maailmalle.

Pelurin otteet melkomoiset, tosin luulotkin liialliset, sellaiset, että taivas rajana.

Juorun vuoro lopussa, kunhan ensin luetaan Lauri Late Leuka Monosen (1950 - 2018) story Kiveen hakatuista - katsotaan sitten, onko juoru tarpeen, siitä Rustokorvan seisovasta pöydästä ja nimismiehen paosta, tasapainottamaan henkilökuvaa lahjakkaasta, railakkaasta maajoukkuejääkiekkoilijasta

Siis: Joensuu, Lahti, Helsinki, Turku, Phoenix, Bern, jossa mestaruus ja silmävamma, minkä jälkeen alkoi jäähdyttely Heinolassa.

Kiveen hakatut. Kirjapaja 2019
Saavutukset:
  • Suomen Jääkiekkoleijona numero 75, 245 maaottelua, kerran olympialaisissa, kuusi kertaa MM-kisoissa
  • SM-liigassa 248 ottelua (157 + 95)
  • Pohjois-Amerikassa WHA-liigassa, Phoenix Roadrunners, kaksi kautta yhdessä Revon, Tammisen ja Rautakallion kanssa
  • Bernissä kannattajien ykkössuosikki
Kuten nähdään, pari vuotta Late Jenkeissäkin urheilemassa, muttei snne jäänyt kuten ensimmäinen sankarimme Alakulppi; eivät tarttuneet lännen leveät otteet mieheen niin hyvin. Vaikka kotimaassa joskus oviaukotkin ahtaaksi kävivät.

Köyhä lapsuus, suurperhe: kahdeksan poikaa, kaksi tyttöä. Asuntona mökki, jossa huone ja keittiö. Isä oli juoppo voimamies, oikea Kettuvaaran kuningas.

Niistä oloista huipulle
Ja näistä oloista alas:
Isännöi kiekkouran jälkeen Vanha-Kettu -ravintola/pubia, velkaantui, seurasi konkurssi. Alkoholi alkoi maistua yhä enemmän. Erakoitui. Hukkui elokuun hämärtyneessä illassa kesämökin rantaan. Suremaan jäivät vaimo Ritva ja kolme lasta.

"Lauri oli herkkä, hieno ja mukava poika", muistelee isoveli Erkki, joka pelaajana veti pikkuveljen peliuralle. "Mummo otti aina toisinaan hoiviin joitakin, mutta yleensä nukuttiin jalat vastakkain ja välillä varpaat suussa. Pakkasta oli joskus 30-40 astetta talvisin, ulkona käytiin aina paljain jaloin tarpeella."

"Kun se hiiva vie, niin sitä ei oikein pysty millään tavalla hölläämään eikä järki pelaa siten kuin sen pitäisi pelata", korostaa omat ongelmansa kokenut Vellu Ketola.
Siitä samasta asiasta olisi juorussakin ollut kysymys, mutta olkoon, onhan aihetta sivuttu, jääköön Rustokorvassa-käynti omaksi tiedokseni ja hämärän peittoon.

Tästä kirja ei kerro mutta on tarpeen mainita, koska tämä ei ole juoru vaan tosiasia, kunnia:
Uran lopuksi Mononen pelasi myös kotikaupungissa Jokipoikien/JoKP riveissä muutaman ottelun verran.  Mehtimäen jäähallin katosta löytyy Laten 'Jäädytetty' pelipaita, nro 15.



Prologi -  
I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - 
XI - XII - XIII - XIV - XV - XVI - XVII - XVIII - IXX - XX
🏂 hiihdot 15/ 599 km/€  = 93 h

4 kommenttia:

  1. Jotenkin tutun tuntunen sana tuo Rustokorva, missähän mie sen oon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      rustokorva ja leukamononen - siinäpä onkin päänosia kaksin kappalein. Rustokorvat saa jos painii ja leukaansa saa jos nyrkkeilee. Urheilullista kaikin.
      Vaan minkä saa jos hiihtää?

      Poista
    2. Ka susi-Kalleksi sanovat.

      Poista
  2. Rustokorva oli ravintola Rääkkylässä ja siellä tapahtui episodi Leuka Monosen ja nimismies Sepän välillä

    VastaaPoista