Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste poika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste poika. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Kitarapoika ja mesenaatti

Ensin meinasin ohittaa tämän kirjan olankohautuksella: nuorisokirja mikä nuorisokirja, niille tarpeen siinä missä Härkösen Häräntappoase.

Vaan katopahan kun alkoi tarina kiinnostaa ja ennen kaikkea se että nyt varttuneempi nainen vamppaamassa teinipoikaa; toisinpäinhän näitä pedofiilisiä fiiliksiä on pilvin pimein aina Nabokovin Lolitasta alkaen, viimeisin lukemani on Elina Kilkun Ihana tyttö, osin Elinan oma tarina.

Mutta nyt siis hyväksikäyttäjänä naisihminen, herra paratkoon! Eihän se voi olla mahdollista nykyaikana, kun tiedotusvälineitä seuraa: miehensikoja ovat kaikki; täysin brutaalia touhua.

- Kaikella on hintansa, määrittelee tämä Tuija mesenoimisensa Karrin soitto-opinnoille.

Muusaksi asti tästä rahoittajasta ei ole. Joudutaan melkoiseen nuoren pojan suhdesoppaan ja dilemmaan, mistä helposti olisi tullut kieroonkasvutarina ellei lastentarhasta asti kasvunkumppani ja ystävä mitä parhain Tuomas olisi hätiin tullut.

Inhottavia nuo namutädit, yhtälailla kieroja kuin -sedät.

Kuten yltä näkyy: olankohautus tämän kirjan kohdalla olisi ollut virheliike.

Merit Riihonen: Mitä ikinä haluat. 361 s. Karisto 2022

Kirjavinkeissä

järvellä +5°C 10 km  888 km/€  140 h

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Päivistä selviytymisen taakka

kevennyt päivä päivältä vuosien mittaan

Oli se silloin pikkuisena poikana, alun toisella kymmenellä, elämän tulevaisuus paljon epävarmempana kuin puolenvuosisataa myöhemmin. Nyt siis.
Isä kuoli tänään Pyhän Henrikin muistopäivänä, ja puoliorpona pala kurkussa ei huominen hääviltä näyttänyt, jos sitä oli olemassakaan.


Lalli teki teksosensa Köyliönjärven jäällä samana päivänä vuosituhat taapäin. Legendaahan osin se. Vaan eipä hontelon pojan isän lähtö: mitä totisinta totta.

- Voi Herra Jumala!
Kerrankin sanat paikallaan lausutut.

Vaan mikäs nyt enää: tulevaisuus eletty ja ihmisiksi oltu, sukua jatkettu. Sen kuin etiäpäin askelletaan, porskutellaan: hiihellään, lueskellaan, pötkötellään. Nautitaan rauhallisesta päivien kulusta.

Näinköhän niin hyvä tuuri käy jotta voi sanoa: kävipä säkä että sai elää koko elämänsä sotien välissä, niitä nahkoissaan tuntematta.

Jotta: Mikäs tässä - vaikka vettä niskaan ropiseekin. ❤👴💘👵👦👧👪

+4½°C 🏂 hiihdot 10 + 9 km/450 km/ € = 69 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Eilen Kirjavinkeissä: Naiset valkoisissa (Kuuba)

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Aika rientää

On aika rientää - vaiko: Niin se aika rientää!

Kummallinen verbi.
Merkinnee menemistä, kulumista, joutumista - kiireen vilkkaa.

Pysähtyypähän tuo onneksi, ajan myötä - riento. Nyt vain katsellaan, kuunnellaan mitä ympärillä tapahtuu; itse ei joka tapauksessa ole, tarvitse olla primus motor, aloitteen tekijä.

Riittää kun Vanha Mies selaa päiväkirjaa ja sen täyttä elämää.

Josko pätkän verran tähän, malliksi sutisi; jättääpähän näin oman läiskänsä aikakirjoihin diginä tuleville sukupolville, sukukirjaan merkittäväksi:


28.6.-85 (pe klo 10.32)
·         Se syntyi 2 tuntia sitten. klo 08.19
·         Se painoi 4 kg 1oo g.
·         Sillä on pituutta 51 cm.
·         Se on poika.
 
Sait syntymisen jälkeen ensimmäiset kuntopisteet, 9 kappaletta kaikkiaan.
Isällehän niitä on jo kertynyt tänäkin vuonna vaikka kuinka paljon, katsotaanpas – 1663. Nyt kahteen päivään ei ole kertynyt lisää, sillä selkä on niin kipeä, ettei tahdo sängystä ylös päästä.

Ulkona on viileää ja sateista. Lämpöä on hädin tuskin +7°C. Mutta eipä tuo nyt haittaa. Kesä on ja kaikki hyvin.
Kyllä muuten mykisti kun kätilö ilmoitti Sinun maailmaantulostasi puhelimessa. En saanut aikaiseksi likikään niin kovaa ääntä kuin Sinä.
No,
kunhan höpäjää Vanha Mies selatessaan vanhoja. Ulos katsellessaan tuumailee: - Samoja ilmoja pitää.
 Ajanriento kaikilla saman suuntainen.

*** myös

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Potra

Eipä tuosta ole harmia ollut, iloa pelkkää. Ja kuinkas sattuikaan silloin: kaiken ilon ja onnenhuuman keskellä juuri tänä päivänä selkä oli niin kipeä jottei kärsinyt pahemmin kumarrella.
Mutta eipähän sitä ensimmäisenä päivänä olisi saanut liioin kotiin kannella.
Katsoa sai, muttei koskea. Sitä.
Sen tekijää kyllä kaikin.
Vähemmästäkin ihminen sekoaa - mitä nyt jos ei tällaisesta! Siis silloin.
Vaan kun se selkä, tai oikeastaan se myötäauttoi autuaallisessa sekavuudessa.

Oli. Oli se päivä.
Uudelleen piti pöyhiä umpeentampattu hiekkakasa kukkuraksi autohöpöstelyyn.

Nyt ajaa jo oikeaa autoa ja asioita.
Edessä kuulemma öljynvaihto.

Lupasimme lahjaksi maksaa koko autohuollon.