Kuinkas sattuikaan: tänään kiinnitin ranteeseen kellon jolla voi ajan lisäksi mitata matkan. Nykyajan sekuntaattori siis.
Avaralla pihalla painan punaisesta nappulasta kuin paraskin Ollin ajanottaja.
ETSII SATELLIITIA.
Haavi auki jään tuijottamaan yläilmoihin. Parit lentokonevalkovanat ilmestyvät taivaalle, vissiin nekin on kutsuttu apuun etsimään satelliittia, vai lentänevätkö muuten vaan joutenpäiten Jaappaniin.
Jalat suksiin. Kädet sauvoihin. Katson rannekelloa, jossa nyt rivi nollia.
Matkaan!
Tien yli. Seis. On lähtöpaikka. Tarkan markan mittauksen aika. Nappula alas ja eteenpäin.
Vanhan kentän yli ja oikealle kaarros. Edessä talliksi muutettu rengin mökki, sen edessä laaja kaarros ja konehallin editse takatakaisin vanhalle kentälle, jossa nyt ei vasemmalle vaan oikealle piitkäään alamäkeen ja alamäen alta vasemmalle ja piitkälle loivasti laskevalle suoralle, sinne missä keväisin viimeiset kilometrit tiristetään. Suoran päässä taas kuusiympyrään, jonka puolessa välissä katse kelloon: 1010 m.
Samoilla jäljillä takaisin. Paitsi että alamäki on nyt ylämäki ja kaarrokset vastakkaiset.
Lopulta seistään lähtökohdassa mittarin näytöllä 2020. Se ei ole aika, vuosiluku. Se on metrimäärä, reitin pituus.
Aika on 16 ja risat min. Mutta se ei ole tärkeä. Tärkeä on metrilleen tarkka mitta.
Vähien lumien aikana näin, kunnon lumilla vähemmän samoilla urilla.
Rata on oma tekemä, samoin piirros radasta.
Latuprofiili, eli kuvana edellä kerrottu:
🏂 hiihdot 10 km/350 km/ € = 55 h
Mulla sukset tekivät äskettäin reitin, joka oli noin 160 kilometriä. Siteitten korjaaminen Kiteen suksitehtaalla vei aikaa kymmenen minuuttia. Lupasivat vielä, että nyt kestävät tahi antavat uuvvet sivakat. Kestivät ne ainakin tänään, mutta vauhti kiihtyy koko ajan. Kiersin 1,6 kilometrin lenkin kymmenen kertaa.
VastaaPoistaTuommonen kello olisi ollut penskanakin kätevä, kun ite tehtiin hiihtoratoja. Tosin kesken kaiken tuli käytyä samalla reissulla leiskauttamassa omatekoisesta hyppyristä. Suosittelen samaa.
ej
Poistaeli suksesi tavallaan kiersi siun lenkin sata kertaa itekseen. Elä merkkii!
Jännä miten rehelliseksi sitä vanhemmiten itelleen muuttuu: pitää olla metrilleen hiihtomatka eikä melekein - mitäpä itelleen valehtelemaan. :)
Vai oisko sitä vuan seteliselekärankanen: 'kilsa/euro'mielinen
Se on iän mukanaan tuomaa realismia, että kellotat hiihtosi almanakasta.
VastaaPoistaTuossa on lisää epätoivoisia tyyppejä: luistelevat ilman jäätä. Ja pahoittelut, etten taaskaan osaa osallistua yhteiseen, suureen suruun :-)
https://yle.fi/uutiset/3-11148479
T. JV
jvon
Poistameikäläinen tekee tuota samaa maalla, eipähän putoa eikä huku.
Almanakkaan mennäksemme: aattelepa miten vuodet vierivät ja ikää karttuu - KL-blogiajoistakin vuosikymmen.
Jotkut sentään onneksi nuortuvat:
https://kotiseutu-uutiset.com/ajankohtaista/2020/01/10/erosta-esitetaan-sijaiseksi/
Niin näkyy.
VastaaPoistaKoskas teikäläisestä tulee koulunkäyntiavustajan kesälomittaja, olisi jo todella ERITYISTÄ opettamista.
Minä voisin sitten mennä kesätoimittajaksi, siitä sen mun urani alkoi Satakunnan Kansassa, niin se ei muuten ole mikään vasemmistolehti :-)
jvon
Poistanytkun tuokin kassatyttö toilailee tuolla Virovapariikissa ja teikäläisen alku oli lehdistön katveessa, niin pantakoon omatkin alku-urakäänteet näkyville: välppämiehenä kivimurskaamolla, jyräkuskina tietyömaalla, postinkantajana taajamassa.
Noilla näytöillä ei näemmä pääministeriksi yltänyt, ei edes kunnanjohtajaksi.
Vaan mitäs tuosta: eläkkeellä oltas joka tapauksessa. :)