Eilisen kirjat etenevät

  📖 lukupäiväkirjasta 📖 

Hellevi Poudan Mieto etenee kuin juna, kaikki on niin selkeän varmaa: Juhalle riittää kun on työtä, hikeä ja unta. Silloin tasapainoa ei mikään horjuta. Armeija on vähän laiskojen paikka. Jouluaaton traditio pysyy: aamulenkit joulusta toiseen ovat 70 kilometrin mittaisia.
Ihailen.

Anna-Kaisa Rinta-Ahon Paperijoutsen, jatkosodan maalaismaisemissa elettävät päivät, saa kummasti ryhtiä ja tuhdin annoksen nykyaikaa, kun kahden nuoren naisen talouteen livahtaa kolmanneksi rintamakarkuri Kyösti.
Miten selittää kartanon niskavaaralaisemännälle asianlaita?
Ei naisten taloudessa siveellisistä syistä voi ventovieras mies elää.

Puetaan Kyösti naiseksi, muutetaan nimi Elleniksi. Siinä se.
Kelvannee kartanon Gunhild-matriarkalle?

Ja tässä tullee pommi: Kyösti on kuin onkin ihan oikeasti sekä mies että nainen - kaksineuvoinen.

Nytpä syttyy lukulamppu lukijan päässä, ikään kuin maalin merkiksi. Lukuinto kasvaa, intensiteetti lisääntyy. Onkin vähän huteralla pohjalla tähän saakka tutustuminen edennyt, vaikka kyllä nuo kaksi nuorta naista, Anna ja Lydia, ihan uskottavia ovat rakastuneisuudessaan: Anna kartanon Ilmariin, joka on sodassa, ja Lydia Ilmarin sotakaveri Sashaan.

Vain vaivoin välttyy Ellen rintamakaveriensa kohtaamiselta, kun nämä tulevat vierailulle naisten taloon.

Näin etenen Paperijoutsenta ja nautin heinänkorjuusta ja vikuri-hevosen taitavasta käsittelystä.

Että tämmöinen lukuprosessi meneillään illan päätteeksi. Ei vielä sen kummempaa analyysia aivoissa. Korkeintaan arvuuttelu: mikä on Sashan osuus - hänhän on mies joka tuli karanneen Kyöstin/Ellenin tilalle rintamalle.

Olen juonessa mukana, vaikka silmiä yöntulo kaivertaa ja vaikken yleensäkään kirjojen juonista piittaa.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös