Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 8. lokakuuta 2019

Pinot on pinottu

Puut saavat pysyä pinoissaan vuoden, kahta suosittelevat. Vuosikin riittää, koska ne eivät metrisiä ole, vaan lyhyiksi sahattuja ja pieniksi pilkottuja: kuivumispintaa paljon.

Toinen pino on jo kuivunut pöydällä kyllin, odottanut puu-urkon päättymistä. Sen pinon purkuaika on koittanut.
Purkamaan käykäämme!

Mieto ilman muuta, hänhän jos kukas on mottimiehiä, yhtäläinen työhullu kuin Päätalon Kalle nuorna miesnä.
Ja kyytipojaksi Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsen. Kertomus pikkukylän ihmissuhteista sodan aikana. Fakta vaatii fiktiota oheisena, kuten elämä haaveita ja lirkutuksia.



Entä isä ja poika vielä lisäksi? Straniukset. Pentti ja Leo.
Onpa sattunutkin ovelasti: kumpikin on julkaissut kirjan samoihin aikoihin tänä syksynä. Eri kustantajalta tosin: Kirjokansi ja Into. Elämäkertaa pitkälti.


Muna ja kana siis.
Vaikka kyllä ainakin Pentti Öisinajattelija on kaukana kanasta - ei orrella nuku! Onpa jännä nähdä kumpi nokkii pitemmän korren. Miten Leo näkee lapsuutensa? Mitä Pentti kertoo Leon lapsuudesta?
Leikkauskohtia mielenkiintoista havainnoida.

Tästä se käynnistyy vihdoin kirjasyksy - kädet syyhyssä!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

2 kommenttia:

  1. Oikeessa oot, pino pöyvällä on kasvanut turhan korkeeksi. Viimestään suomalaisen kirjallisuuven päivänä on palattava sen purkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      ei kun kylymän viileesti parkkuurauta kätteen ja kuorimaan! Saapi hien ja hyvän mielen.

      Poista