Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 13. lokakuuta 2016

Nytpä otsitti

ks. ed. otsikko

Tallinna on kiinnostanut aina, koko Virokin, varsinkin silloin ennen Neuvosto-aikaan kun hämärissä hämäräporukan Ladaan livahti Viru-aukiolla poolopaitaa sun muuta 'merkkivaatetta' rupliin vaihtamaan.
Vaihdettiin siellä aikanaan kihlakalutkin, jotka yhä sormia puristavat, tämän aitosuomalaisen kanssa. Pus vaan!

- Oletko Punakoneen vai Suomen puolella jääkiekomatsissa? kyselin satunnaisella otannalla Raatihuoneen ravintolassa satunnaiselta samassa pöydässä istujalta.
Kummastellen katsoi ennen kuin sanoi: - Soome. Soome, selge.

No sitten kierrettiin mutamana kesänä jalgrattaalla Narvat ja Saarenmaat. Itärajalla syrjäisimmässä mahdollisessa kylässä pyörähdettiin ja otettiin Permiskülan Ölletuvassa oluet.

Jotta nähty on, ai niin ja siellä Tartossa istuttu parturissa torujen ja ohjeiden kera:
- Itsekö leikkasit tukan?
- Joo tai tuo tuolla.
Päätä pyöritteli parturirouva ja kävi käsiksi tukkaan, aikansa naksutteli ja lopetettuaan vielä ovelle hymyhuulin evästeli: - Älä itse enää leikkaa.

Eipä ihme jos Pekka Lehtosen dokumenttikirja Tehtävä Tallinnassa - Neuvostopropagandaa ja itsenäisyysinnostusta, Into 2016, alkaa kiinnostaa heti alkusenteiltä, kun parikymppinen kommunistinuorukainen Maisunsa kanssa - ennen laivayhteyksiä - koukkaa vuonna 1966 Leningradin kautta Mossella Tallinnaan suomenkielisiä propagandaohjelmia toimittamaan Tallinnan radiolle:
 Siin Tallinn! Lainel 290 meetrit algab saade soome keeles.
 
Georg Ots kävi Suomessa 1951 vetäisemässä Saarenmaan valssin, joka upposi suomalaisten sydämiin. Tallinnan radiossa jouduttiin trimmaamaan Otsin suomen kieltä. Lehtonen pääsi mestaria opettamaan Valkoisen laivan ääntämisessä, vaan siitäkin huolimatta ng sekä kovat ja pehmeät konsonantit tahtoivat sakata. 
 
No eikös paikallinen lehti eilen samaan syssyyn ilmoittanut ja kutsunut kuin tilauksesta Otsille - piti kirja kesken heittää:
Kitee | Kiteesali, Sivistys- ja kulttuurikeskus Ilmarinen
ps
Hyvinhän se Eikka keikkansa veti muhkealla äänellään ja olemuksellaan.


4 kommenttia:

  1. Arvoisa isamaajuuksur hikkaj

    Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän !
    Muista pukea lämpöisesti, ettet tee syyvvessäs syntiä !

    Siellä voipi merellä tuulla ilkiän kylmästi.
    Mutta Nobel-kirjailijan sanoin ... sitä saapi vastauksen tuulelta ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      tai vastaus myös huulelta, kuten Suuauki-Juuhauki topinkinsa!
      ********

      Niin ne rajat railoina aukee:

      Millonhan joku kirjailija saa kansainvälisen laulupalkinnon, Euroviisuvoiton yms.!

      Poista
  2. Arvoisa eurooppalaisen lauluperinteen harras vaalija hikkaj

    Joskos se Oksas-Sohvi ?
    Ois siinä hirviöloortien pikku punahilkkamuusana.
    Jos ossoopi laulaa !

    Tai etenkin, jos ei ossoo ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      Sohvissa ois rillutinta riittämiin.

      ps
      muuten otsikoksi mietin myös kahta muuta:

      Nytpä hapotti (Otsin esittäjä Eikka Happonen)
      Nytpä hotsitti (joskus kehtuuttaa)

      Poista